lauantai 14. syyskuuta 2024

 15.09.2024

 

Käsityötunnit. Mammani jonka luona vietin paljon lapsuutta oli aivan ilmiömäinen käsityöihminen. Hän virkkasi kalastajalangasta päiväpeittoja, verhoja, pöytäliinoja ja lakanan pitsejä yms. Tosi kauniita ja taitavasti tehtyjä. Elin siis lapsuuteni käsityöympäristössä 😉.

Miksi se koulun käsityötunti sitten olikin niin haastavaa ? Luulisi, että ainakin asenne olisi ollut kohdillaan. Mutta ne hikiset kädet, kireät langat puikoilla tai en vain ymmärtänyt mitä pitää tehdä tai mihin tässä nyt oikein tähdätään 😂.

Yhdet koulussa kudotut sukat /tossut on vielä tallessa ja siihen nähden miten asiat muistan niin ne näyttävät ihan hyviltä ja ainakin iloisen värisiltä. 

 


Noihin ei sitä perinteistä kantapäätä tullut enkä sellaista sitten opetellu ennekuin Touhulassa jossa päätin, että kyllä mökin akan nyt sentään pitää osata sukkaa kutoa. Ja sittemmin on tullut tehtyä pari jos toinenkin ja se kantapään mysteerikin on sitä mukaa selvinnyt.

 Ja jonkinlainen pujottelutyö on myös tallessa ja siinä vielä tallella lappu nimelläni ja I-luokka. 



Kiinnitin huomioni tuohon punaiseen "kukkaan. Se tehtiin pyörittämällä lankaa lyijykynän ympäri.

Entäs sitten tuo nukke 😂😂😂. Ensimmäinen tai toinen luokka ??

 


 

Keskikoulussa oli sitten jo ihan oikea käsityöluokkakin ja siellä ompelukoneet ja siellä tehtiin ainakin yöpaita lakanakankaasta. Minun oli keltainen väriltään 💛. Muuta ei jäänyt noista vuosista mieleen ja lukiossa ei sitten enää ollutkaan sen paremmin käsityö- kuin liikuntatuntejakaan. Pelkkää asiaa.

Nuorena neuloin ja virkkasin monen monta neulepuseroa itselle ja poikaystävillekin 😉ja ompelin joitakin vaatteitakin kun ei muuten olisi pystynyt mieleisiä ostamaan. 

Oli mukavaa, että oli säästänyt noin monta koulun käsityöjuttua sillä muuten olisi ollut kyllä työlästä muistaa mitä niillä tunneilla oikein puuhattiin.

 

 


2 kommenttia:

  1. Minulla ei ole mitään kouluajan käsitöitä tallessa. Tossustasi tuli mieleen patalappu, jonka virkkasin samoilla väreillä. Se meni koko ajan vinoon, eikä äiti antanut luovuttaa ennen kun siitä tuli neliö. Muistan villasukat, jotka kudoin. Järjettömän lyhyet varret ja loppuosassa olisi voinut säilyttää vaikka keilapalloa. Ne olivat harmaat tummansinisillä raidoilla. Hämärä muistikuva, että olisin kutonut sliparin. Joku tuollainen nukke meilläkin ommeltiin.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  2. Ihmettelin kyllä vähän itsekin kun olin noita saanut säästymään ja vaikka olen monta kertaa muuttanut niin tuo muistolaatikko on kulkenut aina mukana. Samassa laatikossa on myös muutama nukke ja satukirja.
    Siinä se nyt nähdään, että kyllä niitä käsitöitä sitten oppii tekemään kun on sopiva hetki ja motivaatio. Sinunkin blogisi kuvassa iloiset raitasukat :-).

    VastaaPoista