1.7.2022
Muistisairas Äitini pääsi nyt viikoksi hoitokotiin. Siihen että hän lopulta pääsi sinne (edes viikoksi) on tarvittu sekä minulta että Siskoltani monenmoisia toimenpiteitä. Lukuisia puheluja, sähköposteja ja valituksia toinen toisensa jälkeen.Uuvuttavaa.Jos emme olisi olleet niin aktiivisia tai jos meitä ei olisi huolta kantamassa mihin jamaan Äiti olisikaan jo joutunut ?
Helpotus oli jättää hänet viikoksi valvottuun ympäristöön jossa on turvallista ja jossa joku on koko ajan mukana elämässä.Palvelu pelaa.Toisaalta itku tuli heti kun pääsin autolle. Ihan kuin jättäisi pienen lapsen.Tietää että se on hyväksi , mutta niin surullista siitäkin huolimatta.