21.09.2026
Olen ollut henkisesti väsähtänyt kun Äiti on ollut hoitokodissa sairaana kohta jo kaksi viikkoa. Ensin tuli vierailukielto kun hänellä epäiltiin noro-virusta, mutta nyt kun tauti ei vaan talttunut niin vihdoin ja viimein hänet otettiin vastaa sairaalan päivykseen. Aikamoista painostusta hoitokodin puolelta tarvittiin. Vasta sitten kun tulehdusarvot ovat riittävän korkeat niin alkaa jotain oikeasti tapahtua.
Äiti on siis 90-vuotias muistisairas ja se kyllä jarruttaa sitä hoitoon pääsyä. Asia joka tuntuu vain niin surkealta.
Mutta mikäs on parempi keino saada ajatuksia pois surusta ja apatista kuin tehdä hyvää ruokaa. Ja kun noita kaalikääryleitä pyörittelin ajattelin itku silmissä, että Äiti olisi tyytyväinen kun tytär on ottanut onkeensa sen ajatusmaailman, että lähes kaikki ruoka tehdään itse ja pyritään tekemään siitä mahdollisimman maukasta.
Kääryleet uuniin menossa....voinokareet ja siirappi kuuluu ehdottomasti asiaan.
Ja uunista tullessa....
Ja miten hyvää onkaan ruollainen perusruoka 😋.
Ps. Äiti teki syksyllä tosi usein kaalikääryleitä, mutta minä viitsin ryhtyä siihen yleensä vain kerran syksyn aikana. Tyttärestä se polvi siis heikkenee 😉.

















