21.04.2026 

Touhulan kevät on nyt korkattu . Kuusi kuukautta "Touhulatta"  takana . Tänä vuonna oli niin vähäluminen talvi, että aikaisemminkin olisi voinut mökkikauden aloittaa. Mutta ehtiihän tässä.

Kun lähdin aamulla tänne ajelemaan niin yritin päästä sellaiseen zen-tilaan, että nyt ei kaikkea tarvitse saada tehtyä yhdellä kertaa ; eikä ainakaan samana päivänä  😁. Pääasia on , että mökki lämpiää riittävästi yöpymistä ajatellen. Mutta helpommin ajateltu kuin tehty.

Hirveä vimma oli heti aloittaa siivous. Matot ja kaikki vuodevaatteet ulos tuulettumaan koko päiväksi ja siitä sitten pyörremyrskyn lailla mökki kesäkuntoon. Ja sitten vielä kasvihuoneenkin kimppuun sitä järjestelemään. Olin ehtinyt miettiä kaikkea tekemistä valmiiksi talven aikana sohvalla maatessa 😉.

Saunan jälkeen veto loppui tyystin enkä olisi kissaa jaksanut edes sanoa....eikä tarvinnutkaan 😽.  Arttu kun jäi Karin kanssa kaupunkiin kotoilemaan. 

 

Nyt kukkii sinivuokot ja valkovuokot ihanasti yhtaikaa. 

20.04.2026 

Mokkapaloja on tullut leivottua vuosien saatossa aikamoinen määrä ja myös monien eri ohjeiden mukaan. Nyt tein ihan vain sellaisen version "mitä kaapista" löytyy. Kun ei ollut kaakaojauhetta niin korvasin sen valmiilla kaakaojuomapussilla. Mistä lie edes meidän kaappiin ajautunut ?

 

 ja kahviksi tein kapsulokoneella irish coffeeen joka oli ihan liian makeaa muuten juoda. Huti ostos.

Tuli niistä kyllä paras kuorrute ikinä 😁.

  Meillä lapsuuden kodissa jos leivottiin mokkapaloja niin päälle ripoteltiin aina kookoshiutaleita. Niin siis nytkin kun niitä sattui kaapin perältä löytymään. Eikä ole mokkapalojen voittanutta 😋? 

Ja kun uuni oli kuumana niin tein vielä keksejä joista tuli sen verran kookkaita että yksi per kahvihetki riittää hyvin. Ei kovin kaksisen näköisiä, mutta kelpaa omalle väelle paremmin kuin hyvin.

Tosin harvemmin kukaan malttaa jättää siihen yhteen 😉.
 

 19.04.2026

Artun kanssa pihalla "tönöttäminen" on välillä vähän pitkästyttävää ja siksi on aikaa kuvata kaikkea.Vaikka ihan vain pihan  puita. Vanhoja korkeita mäntyjä kirkasta sinistä taivasta vasten .....

 Mänty ja kuusi kilpailee korkeudesta....

Kaksi vanhaa puuta.....🎶🎵🎶
 

Mutta joka  kuusen kurkottaa se katajaan kapsahtaa (onko vähän outo sanonta 😊).....

                                        

Ja jokunen  mänty on pitänyt jo kaataa..oikein oiva ötökkäpalatsi ?.....

Mutta on meillä on onneksi vielä sitä halattavaa ja haisteltavaa....

 

Tykätään kovasti kaikista puista kumpikin💚💚.

 18.04.2026

Stansta heitti kuvaushaasteen siitä minkälainen kahvinkeitin kelläkin porisee. Lähden vähän pidemmän kautta tähän juttuun.

Löysin kuvan marraskuulta 2023 kahvikoneesta jonka ostimme silloin pienen pohdiskelun jälkeen. Vanhan rikki menneen perinteisen Krups-kahvinkeittimen tilalle.

                                                              

Kyseisen laitteen veimme takasin kauppaan kun emme saaneet sillä mieluisaa kahvia. En jaksa muistaa mikä on suurin suurin sen palauttamiseen, mutta osto oli tehty sillä diilillä, että palauttaa saa jos ei tykkää. Ei siis tykätty.

Tilalle tuli nykyinen kahvinkeitin jossa on myös mahdollisuus  jauhaa kahvipavut. 

 Ei olla sitäkään ominaisuutta käytetty sitten alkuyritysten. Eli ihan perinteisellä systeemillä porisee aamukahvit ja iltapäiväkahvit hoituu kapsuloilla ...jostain syystä . Näin siis meillä; tänäkin aamuna . Pannu onkin jo tyhjentynyt sillä aikaa kun tätä kirjoitan 😉.                                                

17.04.2026 

Löysin kirjastosta sattumalta mukavan minulle entuudestaan tuntemattoman suomalaisen dekkaristin.

 

 

"Anu Patrakka  on Pohjois-Portugalin   maaseudulla asuva suomalainen kirjailija, joka on luonut Rui Santos- nimisestä rikosetsivästo ja hänen ryhmästään.

Lukijoilleen Patrakka on luvannut, että hänen kirjoissaan lapset ja eläimet eivät ole julmuuksien kohteena. Rikosten aiheet kirjailija löytää usein uutisia seuraamalla ja elämää havainnoimalla. Patrakan dekkarisarjan päähenkilö Rui Santos on ryyppäävän ja rellestävän poliisin vastakohta, joka murehtii ja häpeää yhä, miten hänen lapsena ollessaan isä tappoi äidin. Santos on ujo alle nelikymppinen rikosetsivä, joka kirjasarjan alussa oli yhä poikamies."

Pääsin kirjojen myötä mukavasti portugalilaisen pikkukylän tapahtumiin sisään. 

Ja siitä kevyenä aasinsiltana 😉. Ostamassani pienessä appelsiinipuussa on parhaillaan avautuvia kukkia ja niiden tuoksu on ihan huumaava. 

Ja siitä tuoksusta taas  mieleeni pulpahti appelsiinikukkavesi jota nuorena ostettiin apteekista. Se oli raikas ja edullinen kasvovesi nuoren naisen rasvaiselle iholle.
 

Äkkiseltään en löytänyt sitä enää  mistään myynnissä; toisaalta rasvoittuminen ei ole enää nykyään se ihon ongelma vaan päinvastoin kuivuminen 😁. Mutta tuotteen tuoksumuisto on jäänyt pysyvästi mieleen. 

Toinen purtelo joka tulee mieleen nuoruudesta on Pond´s sitruunavoide. Samannimistä rasvaa näyttää olevan vieläkin maailmalla myynnissä ja purkin muotokin on edelleen sama. 

Vain sana sitruuna puuttuu....tosin tämä versio olisikin tehty paremminkin minulle 😉.
 

16.04.2026 

Oli sitten se ns. kesäloma tai ei niin Arttu on takuuvarma  herätyskello 😻. Kello on yleensä jämptisti 6:20 kun se kipittää sängyn luokse ja laittaa tassun merkiksi naamani viereen , että nyt on aika herätä. Jos nukun toisella kyljellä niin se raapii minun puolen sängyn laitaa. Ensin vain hyvin pienesti.Iltaisin tapaan sanoa  sille kun menen nukkumaan onko seuraava aamu uimahalliaamu vai ei 😂ja että sen mukaan mentäisiin, mutta siitä Arttu ei ota koskaan kuuleviin korviinsa. Klo 6:20 on herätys menet sitten uimaan tai et !

Sillä on myös sisäinen torkutin 😂. Joskus kun sanon ,että nukutaan vielä hiukan niin ei mene kuin 15 minuuttia niin uusi yritys ja vartin välein sama toistuu.....ja voi sitä iloa ja hännän täristystä kun sitten kömmin ylös ja menen kahvin keittoon . Aamuherätystehtävä on suoritettu siltä päivältä !

 Ja aamupalan jälkeen  se pääsee ulos tähystämään mitä pihassa on meneillään. Oravia, lintuja ja joskus jopa kettukin tallustelee pihan poikki....valppaana siis kannattaa olla 😽.

15.04.2026 

 Olo oli eilen illalla  kuin koulun kevätjuhlassa. Jippii 😁...nyt alkaa kesäloma !

 Tämän kevään viimeinen soittotunti soitettu . Nyt voin koko kesän soitella mitä haluan ja jos haluan.

Mutta ettei jäisi väärää käsitystä kellekään niin soittotunnit ovat mukavia ja minulle tuiki tarpeellisia. Ja tykkään kovasti soittaa . Välillä vain iskee väsymys kun pitäisi oppia uutta koko ajan. Ja varsin säntillisesti koko talven  harjoittelen päivittäin. Minulla on  ilmeisesti  on myös jokin sisäinen tarve näyttää opettajalle, että kyllä olen yrittänyt opetella sen minkä pystyn ja jaksan. Halu olla hyvä oppilas on aika tiukassa.

 

Mutta nyt päästiin kesälaitumelle; sekä opettaja että minä !