sunnuntai 21. heinäkuuta 2024

 

 

 Asioita joista pidän itsessäni   



 
Törmäsin tällaiseen kysymykseen ja se pisti mutustelemaan asiaa pidemmäksi aikaa. Miten sitä voi kehua itseään ja pitääkö ylipäätään. No nuoremmat ajattelevat asioita niin , että mistä asioista pitää omassa ulkonäössään , mutta minä kaivauduin vähän syvemmälle. Minulla on sirot nilkat ja tuuhea tukka ja kaikki se mikä on niiden välissä saa olla ihan omassa arvossaan.

Olen rohkea

Olen rohkeasti tehnyt monenlaisia muutoksia oli sitten kyse työstä, asumisesta, ihmissuhteista ja tiennyt, että itse on vastuu kannettava. Enkä yhtään päätöstä kadu.Suunta aina vain eteenpäin.

Olen empaattiinen

Tunnen aitoa empatiaa koppakuoriaisista alkaen kaiken maailman ihmisiin.

Olen sinisilmäinen

 Uskon vakaasti ihmisten hyvyyteen. Sitä ei muuksi muuta huonommatkaan kokemukset .

Olen tarkka, nuuka, visukinttu

Kaikki käytetään aina loppuun. Ja kaikkesta ainakin yritän työstää jotain uutta.

Olen hyvä syömään 😋

Olkoon tämä loppukevennys 😊. Syön kaikkea enkä ole kranttu enkä allerginen. Helpottaa kummasti varsinkin matkoilla.

TOSI vaikeaa miettiä minkälainen sitä oikeastaan on. Helposti pulpahtaa myös niitä huonompia ominaisuuksia mieleen, mutta niistä ei nyt tällä kertaa.

Kannattaa kokeilla omassa mielessä ja vaikka jotain hyvää itsestään löytääkin niin sitä on aika vaikeaa tuoda julki. Ettei oma kehu haise 😁. 



Toisaalta taputus omalle olkapäälle on joskus ihan paikallaan 💗.

lauantai 20. heinäkuuta 2024

 

 21.07.2024

 Valkoinen värihaaste. Totuuden nimessä en edes ole ajatellut että valkoinen on oma värinsä , mutta tottahan toki. Haasteeseen liittyy myös jää. Eli haasteena tällä kertaa siis valkoinen ja jää .

Touhulassa on paljon valkoista pitsiä.

 


 

 








Mutta on arkisempiakin asioita valkoisena. Kuten hiirenkarkoitin. Ja niitä on monta 😂

 


Palovaroitin





Roskis ja Ikean jakkara


 Ja sydän rekvisiittaa 💜





Tähän kuvaan eksyi jo vähän muitakin värejä mutta serlaa aina tarvitaan 😁





Ja entäs sitten se jää  ??   Pkastimesta löytyi jääpalojen lisäksi joskus pakastamani kurkunkukkajääpalat ; ei ole tullut kuitenkaan käytettyä . Heitinkin ne kuvaamisen jälkeen pois .



Ja tyhjensin myös joskus jäädytetyt jääpalat pakastimesta pois. Vanhenevatko jääpalat ? 😊.Tuli samalla kolattua muutenkin pakastinta.



Mutta lopuksi voin vain todeta, että onhan se valkoinen väri ja näköjään aika tärkeäkin sellainen kun sitä ainakin Touhulassa on ihan riittämiin. Ja siitäkin yllätyin sillä en ole koskaan ajatellut , että Touhula olisi millään muotoa sellainen valkoiseksi sisustettu skandinaavinen kesäkoti . Pois se minusta 😂.



Viikonpäivistä sunnuntai on väriltään valkoinen ?



perjantai 19. heinäkuuta 2024

 20.07.2024

 

Ja tietysti myös vadelmat ovat kypsyneet ; mielestäni nekin etuajassa 😉vai alanko käydä jotenkin hitaaksi kun tuntuu, että nekin kypsyvät ennen aikojaan.

Itse asiassa lähdin ihan vain kävelylle ja katselukierrokselle pikkuämpärin kanssa ja se oli äkkiä täytetty.

 


 

Vadelmat on kivoja poimia tosin nyt sitä hommaa haittaa sadekuurot ja vaikka välillä olisi taukoa sateessa niin pusikot ja marjat pysyvät märkinä pitkään. Minulla on onneksi sen verran takuuvarmat vadelmapaikat, että voin odottaa hyvin myös aurinkoisia päiviä. Poimittavaa kyllä riittää minulle ja muillekin 👍.

 

 

torstai 18. heinäkuuta 2024


 19.07.2024

Kuka aloittaa ulkona maalaushommat naistenviikolla kun jo vanha kansa tiesi, että naistenviikolla sataa enempi tai vähempi. Ilmankosteuskin 110 % .Sadetta ja ukkosta ennustettiin koko päiväksi. No riskejä pitää ottaa 😂 ja oikeastaan se ostamani punamultamaalipönikkä poltteli mieltä niin paljon, että ajattelin ainakin kokeeksi aloittaa liiterin maalauksen. Voihan sitä pitää taukoa kun sataa....jos malttaa 😊. 

Tällä kertaa onni suosi rohkeaa ja muutamaa vesitippaa lukuunottamatta selvisin maalaushommissa alkuun  kuivin nahoin jos ei nyt hikipisaroita oteta huomioon.


 

 

 Punamulta on mukava maalattava ja Kari "lainasi" tähän hommaan hyvän pensselin. Meillä on käyty vuosia "pensselipeliä" eli minä ostan aina sellaisia halpoja suteja nipun ja Kari taas hankkii kunnon välineitä. Minä käsittelen tai siis paremminkin en käsittele pensseleitä maalauksen jälkeen juuri mitenkään kun taas Kari kyllä huoltaa omansa hyvin. Kari jaksaakin päivitellä minun leväperäistä touhua 😊. Mutta täytyy todeta, että kyllä nyt sujui maalaus hienosti "ammattivehkeellä" . Jo kolme lyhyttä seinää selätetty 👍. Ja kun kuvaa katsoo niin oivaltaa, että täytyyhän nuo valkoiset nurkka- ja räystäslaudatkin maalata....



keskiviikko 17. heinäkuuta 2024

 18.07.2024

 

Vähän kyllä yllätyin, että sekä punaiset , että valkoiset viinimarjat olivat jo täysin poimimasta vaille. Karviaiset ja mustat viinimarjat saavat vielä kypsyä jonkin aikaa.

 


 

Viinimarjoista voi olla montaa mieltä. Kari sanoo, että happamia ja minä vastaan , että terveellisiä. Se keskutelu on lyhyt ja ytimekäs 😉. Ja sitten marja-annos syödään kiltisti jogurtin seassa.

Luulin, että kotilot olivat jo vähentyneet, mutta kun olin ajellut nurmikon niin sieltähän niitä alkoi taas ilmaantua. Yhden satsin hävitin , mutta uusia ilmaantuu ....

 


Tämä tyyppi keikisteli ulkovaasin reunalla.




tiistai 16. heinäkuuta 2024

 17.07.2024

 

Pikainen käynti Touhulassa todisti, että sielläkin on kaikki hyvin eikä onneksi mikään kasvi ollut täysin nuukahtanut veden puutteesta. Suklaakirsikassa alkoi olla jo punaisia marjoja; siitä se kisa lintujen kanssa taas alkaa. Kuka ehtii ensin 😉.

 


 Ja kasvihuoneessa rehotti ripirinnan kurkku, paprika, lehtikaali ja papu.



Näyttäisi siltä, että tänä vuonna kotiloita on edes hiukan vähemmän ja ainakin kasvihuoneen kasvit ovat saanet olla rauhassa niiden järsimiseltä. Mutta kyllähän nyt  kaikenlaista puuhaa piisaa kun on ollut taukoa juhannuksesta asti.....ainakin viinimarjat ja karviaiset alkavat odottaa jo poimijaansa.

maanantai 15. heinäkuuta 2024

 16.07.2024


Kotona ollaan taas. Lähteminen Koskelosta sujui siihen asti hyvin kun piti saada Arttu autoon mukaan. Tiedettiin , että se oli mennyt talon vintille, muttei tullut huutelemalla sieltä alas kuten tavallisesti. Kävin useamman kerran katsomassa mihin se on voinut piiloutua ja houkuttelin sitä piilostaan mutta henkäystäkään ei kuulunut eikä kissasta vilaustakaan. Mihin voi kissa kadota niin tyystin 😧. 

Lopulta mentiin kaksin ja päätettiin koluta joka ikinen nurkka ja siellähän se luimisteli irtonaisten kaapin ovien takana pienen pienessä kolossa.Aavisti siis  lähtemisen siitä kaikesta touhuamisesta. Yritti vielä alakerrassakin paeta sängyn alle, mutta saatiin kuin saatiinkin se lopulta sylliin ja kyytiin ja matka meni lopulta ihan mallikkaasti. Kotona kissa oli hetken vähän ihmeissään ja lähti heti ulos kiertämään tilukset , mutta rentoutui illan mittaan....



Muut kukat olivat pärjänneet ihan hyvin poissa ollessa vain neilikat olivat kuolleet kuivuuteen.