torstai 24. syyskuuta 2026

 24.09.2026

Kun olin vuosia töissä keskussairaalassa niin opin tietysti tuntemaan talon kellarista katolle ja aina ajattelin miten mukavaa kun tietää ja tuntee paikat ja osaa siellä liikkua.

 No mutta kaikki uudistuu. Niin sairaalakin ja meillähän on nyt ihan upouusi Assi-keskussairaala.  Sinne siis suunnistin kun lähdin Äitiä katsomaan. Parkkeeraus oli samanlainen kuin Taysissa joten se ei tuottanut vaikeuksia. Parkkihallissa oli väljää, vähän autoja ja maksuautomaatti selkeä. 

Pääaula aikamoinen "lasipalatsi" ja kyllä siellä ihminen itsensä hyvin pieneksi tuntee. No kaikki on vielä uutta, puhdasta, siistiä ja myös hyvin toimivaa ?

Käynti oli raskas ja surullinen.

Mutta kun tulin kotiin niin siellä leijaili ihana leivän tuoksu. Kari oli leiponut leipää.


 Ihanaa mallasleipää joka maistui iltapalalla NIIN hyvälle  😋.

keskiviikko 23. syyskuuta 2026

  23.09.2026

Meillä on keitiössä ihan omanlaisensa kuivatuskaappi tai paremminkin sanakääntein kaappi kuivatuille. 

Suppilovahveroita on enimmäkseen mutta myös kuivatut chiliit ja yrtit  pääsevät "kuivakaappiin".

Osan suppiksista annan pois niistä pitäville ja pakkaan ne silloin aina paperipussiin.

Olen joskus saanut jostain ison määrän paperipusseja ja nuuka kun olen teen yleensä yhdestä isosta pitkästä pussista useamman pikkupussin. Paperipussit ovat jotenkin niin sitä mennyttä aikaa kun kaikki käärittiin ennen  paperiin eikä muoviin. 

Ja pitää tähän laittaa vielä herkkupiirakan kuva. Siihen upotin parin omenan lisäksi kaksi jo vähän turhan pehmeäksi mennyt päärynää ja yhden nektariinin ja päälle vaniljajogurttia+kananmuna.

 


Päiväkahvia odotellessa 😋.

tiistai 22. syyskuuta 2026

  22.09.2026

Olen nähnyt jo pidemmän aikaa uniini ilmestyvän ritarin haarniskassa. Se ilmestyy unessa monesti ihan arkisiinkin tilanteisiin tarkkailemaan ja aina ajatttelen unessa siis , että ai se ilmestyi taas. Se ei ole lainkaan pelottava hahmo , mutta mystinen kyllä. Ja aamulla pistää ajattelemaan mikä on sen sanoma.

Äitini on ollut sairaana pari viikkoa ja se huolestuttaa. Miten muistisairas ymmärtää oman tilansa ja miten osaa toimia ja pyytää apua. Hoitokoti tekee tietysti parhaansa. Liittyykö suojeleva ritari siihen ?

Maailman rauhaton tilanne...

.....ritari auttaa minkä pystyy ? 

Uneni ritari ei ole lainkan tuollainen komea ratsulla kiitävä vaan vähän ehkä jo ruosteessa oleva ja jotenkin aika hupaisa, mukava  tyyppi. Unet on kyllä välillä kummallisia ja outoja enkä usein edes niitä aamulla muista, mutta tämä ritari ei jätä minua nyt rauhaan. Seurasi näin aamusta vielä tännekin 😊.

maanantai 21. syyskuuta 2026

21.09.2026 

Olen ollut henkisesti väsähtänyt kun Äiti on ollut hoitokodissa sairaana kohta jo kaksi viikkoa. Ensin tuli vierailukielto kun hänellä epäiltiin noro-virusta,  mutta nyt kun tauti ei vaan talttunut niin vihdoin ja viimein hänet otettiin  vastaa sairaalan päivykseen. Aikamoista painostusta hoitokodin puolelta tarvittiin. Vasta sitten kun tulehdusarvot ovat riittävän korkeat niin alkaa jotain oikeasti tapahtua.

Äiti on siis 90-vuotias muistisairas ja se kyllä jarruttaa sitä hoitoon pääsyä. Asia joka tuntuu vain niin surkealta.

Mutta mikäs on parempi keino saada ajatuksia pois surusta ja apatista kuin tehdä hyvää ruokaa. Ja kun noita kaalikääryleitä pyörittelin ajattelin itku silmissä, että Äiti olisi tyytyväinen kun tytär on ottanut onkeensa sen ajatusmaailman, että lähes kaikki ruoka tehdään itse ja pyritään tekemään siitä mahdollisimman maukasta. 

 Kääryleet uuniin menossa....voinokareet ja siirappi kuuluu ehdottomasti asiaan.


 Ja uunista tullessa....

  Ja kääryleiden  kanssa "pitää" ehdottomasti olla keitetyt peruna, ruskea kastike ja puolukkahillo.

Ja miten hyvää onkaan ruollainen perusruoka  😋. 

 Ps. Äiti teki syksyllä tosi usein kaalikääryleitä, mutta minä viitsin ryhtyä siihen yleensä vain kerran syksyn aikana. Tyttärestä se polvi siis  heikkenee 😉.

sunnuntai 20. syyskuuta 2026

 20.09.2026 

Syksyn värikkäät lehdet puissa on niin kauniita !


 ja miksei maassakin , mutta ne ovat myös TOSI vaarallisen liukkaita kävellessä. Varsinkin sateen jälkeen.


Olen kerran saanut nilkkamurtuman liukastuessani syksyisiin märkiin mätäneviin lehtiin ja siksi nykyään pyrin taapertamaan vähän varovasti aina kun näen varsinkin asfaltilla lehtipolun. Hyvää harjoitusta tulevaan talveen !

lauantai 19. syyskuuta 2026

 19.09.2026 

Olen ollut monen monta päivää suorastaan ärsyyntynyt kun en ole saanut mitään tolkkua yhdestä soittoläksystä. Melodia /rytmi ei vain mene jakeluun. Makedonialainen kansanmusiikki kyseessä. Kyseistä kappaletta ei löytynyt mistään soitettuna/laulettuna/tanssittuna.Sitä kun aikani tuskailin niin Kari tuli ja otti avuksi AI:n.

 Nuoteista kuva ja sitten pyyntö , että AI soittaa melodian huilulla . Ja niin tapahtui ja minulla on "elävä" esimerkki miten kyseinen kappale tulee soittaa.

Kyllä taas kerran sain ihmetellä sähköisen maailman ihmeellisyyttä . Kohta on soitonopettaja korvattu tekoälyllä ? No ei nyt sentään !

Mutta opetusmetodit uudistuu ja sekin pitää hyväksyä. Joskus on AI enemmän kuin paikallaan.
 

perjantai 18. syyskuuta 2026

 18.09.2026

Toin Touhulasta pois  kesän aikana värjäämäni langat. Niistä aion tehdä nyt jotain itselleni. Kirjoneuleen tai kirjoneulevillatakin tai jotain....


 

Mutta ennen sitä projektia piti saada valmiiksi heppatytön neule kun kylmä sää vaanii jo nurkan takana.

Väriksi valikoitun tytön suosikkiväri eli nyt  roosa/vaaleanpuneinen/pinkki ovat ehdottomasti hänestä parhaita värejä.

Toivotaan, että nyt hevostalleilla tarkenee 😊.