23.09.2023

 

Lapsuudessa ja nuoruudessa polkupyörä oli ihan välttämättömyys ja siksi arvokas ja siitä oli syytä pitää itsekin huolta.Keltaisella Jopolla poljin kouluun, kavereille, kesätöihin ja joitakin kertoja jopa mökille 40 kilometrin matkan.Myöhemmin pyörä uudistui vaihdepyöräksi .Sen ostin ensimmäisellä kesätyötilillä jonka sain Salon meijeristä ja sillä sitten tehtiin pyörällä kesälomareissuja Ahvenanmalle ja Turun saaristoon. Polkupyörällä ajo kuului tiviisti elämään.

Muutto Helsinkiin sitten muutti polkupyörän ratikaksi 😊.

 

 

 Nämä kolme punaista pyörää ovat lojuneet jo jonkin aikaa kävelyreittini varrella. Harmittaa , että ensinnäkin jonkun pyörä on ilmiselvästi varastettu ja jätetty sittten siihen kun ei enää tarvita. Toisekseen joltakulta saattaa puuttua se kipeästi  kaipaama kulkupeli.Kolmanneksi en yhtään tiedä mitä asian eteen voisi/pitäisi tehdä ?

 22.09.2023

 

En ole koskaan ollut Jari Sillanpään varsinainen fani, mutta olen toki aikoinaan nähnyt hänet livenäkin muutaman kerran. Upeasti laulaa, tanssii ja osaa ottaa yleisönsä.

Katselin "Siltsu"-dokumentin ja tuli todella onneton olo siitä miten menestyvä ihminen joutuu ihan pohjille ja tulee myös täysin syrjityksi. En tietenkään hyväksy hänen huume tai seksijuttujaan varsinkaan silloin kun lapsista puhutaan. Ja vähän  turhaa selittämisen  makua Sillanpään omissa sanoissa toki oli ja ristiriitaakin, mutta toisaalta voisiko esiintyvä taiteilija vain esiintyä ja yksityiselämä olisi sitten hänen ikioma juttunsa ?

 

 

Olisipa hienoa, jos tuollaisesta suosta voisi /jaksaisi/pystyisi nousemaan....toivotaan niin.

 21.09.2023

 

Yllättäen Äidille kelpasi kaikki  uudet vaatteet joten nyt on kylmän sään pukeutuminenkin turvattu. Joko hänellä oli juuri oikeanlainen fiilis siihen hommaan tai sitten myyntipuheeni osui kohdilleen 😊.

Ja vaatteista puheenollen. Viimeksi värjäämäni langat tekeytyivät slipariksi eli tein samanlaisen kuin aiemmin kutomani sinisen version. Nyt pitää vain todeta, että neule on  hienolta nimeltään "liukuvärjätty" eli eri kerät on kaikki hiukan eri värisiä.  

Kuvassa ehkä värierot vieläkin selkeämmät kuin luonnossa sillä kutoessa en juurikaan huomannut värien vaihtumista kun otin uuden kerän käyttöön.

 Kokeilin kukkaruusua piristeeksi.

 

 

 

Kukkaruusu- projekti jatkuu vielä. Siihen saa hävitettyä juuri sellaisia pieniä lankakerän loppuja jotka pyörii korien pohjilla. Kunhan saan niitä riittävästi tehtyä niin palaan siihen asiaan tarkemmin.....

 20.09.2023

 

Vaatteiden ostaminen on minusta aika hankalaa nykyään.Tai siis paremminkin se ei kauheasti kiinnosta. No vielä hankalampa on ostaa toiselle vaatteita. Ja Äidin vaatekaappi hoitokodissa menee pikkuhiljaa uusiksi kun kroppa muuttuu; liikunta vähenee ja ruokaa on riittävästi 😉. Mutta vaatteiden ostaminen toiselle on tosiaankin arpapeliä vallankin kun Äiti on edelleenkin tarkka mitä haluaa pukea päälle.Ja jos housut on sopivat vyötäröstä niin lahkeissa on puoli metriä liikaa 😓.

Siskon kanssa ravattiin vaatekauppoja ja haettiin vähän lämpimämpiä vaatteita tulevaa syksyä ajatellen ja tänään on tarkoitus saada Äiti hyväksymään ne. Saas nähdä tulenko vaatekassien kanssa takaisin kotiin....

 19.09.2023

 

Sienijutut saa loppua jo pikkuhiljaa tähän (vaikkei suppilovahverokausi ole päässyt edes vielä kunnolla alkamaankaan.). Piti kuitenkin vielä kuva laittaa kun olen sen verran tohkeissani kun löysin eilen päiväkävelyllä samaisesta rusko orakas paikasta myös hyvän kasan kanttarelleja.

 

 

 Eli jos metsään haluat mennä nyt niin talkuulla yllätyt 😊.

Meillä pakastin pullistelee marjoja joten sienten kuivaaminen on nyt paras konsti säilömiseen.Kuivatut sienet on muutenkin niin käteviä käyttää ja vie vähän tilaa ja säilyy "loputtomasti". Voi tätä sienionnea.

 18.09.2023

 

Tarina selkeästi toistaa itseään. Eilen sunnuntaikävelyllä puhuin taas siskoni kanssa puhelimessa ja pysähdyin katsomaan samaiseen kanttarellipaikkaan olisiko niitä lisää. Ja puhelu loppui justiinsa siihen paikkaan kun näin keltaisen sienimaton 😲. Verkkatakki pois ja sienten keruuseen. Sienet eivät olletkaan tällä kertaa kanttarelleja vaan rusko orakkaita.

 

 Ne kasvavat tiiviinä nippuina ja siksi niitä oli helppo kahmia takin sisään.Tuollaisia isoja möhkäleitä 😉.

Osan niistä laitoin kuivumaan , mutta pitihän niiden maku testata ja todella hyvänmakuinen sienisoosi niistä syntyi ja vaikka olivat jo tosi isokokoisia niin yhtään puumaisia eivät olleet edes varsiosistaan.

Minä kun olen niin tarkka ja arkakin sienten suhteen niin piti toki tarkistaa sienilaatu, mutta orakas on takuuvarma sen lakin alla olevan pikkupillistön vuoksi. Pitänee mennä poimimaan loput ihan sienikorin kanssa 👍.

Jos sienisoosi maistui hyvälle niin eipä ollut jälkiruoassakaan moittimista.Sanoinkin, että onpas ihan ravintolatasoa 😋.Nimittäin kauraomenapaistos. Käytin siihen kaappiin unohtuneen pikakaurahiutalepussin. Ja makeutena fariinisokeri ja mausteena perinteinen kaneli.Muutama voinokare pintaan ennen uunitusta. Nokare vaniljajäätelöä kruunasi annoksen.

Nyt kun omenoita on siellä jos täälläkin niitä pitää hyödyntää. Satokausi on nyt kyllä parhaimmillaan.

 17.09.2023

 

Tuli "väkästelyn" tarve eikä ollut innostusta aloittaa mitään varsinaista uutta käsityötä ja siksi kokeilin virkata neuleruusuja. Yhden kun tein tein samalla pari lisää .Koukuttavaa, virkkuukoukuttavaa 😀.

 

 

Ai mihinkäs tarkoitukseen; sanopa se. Tuollaisen "kökkäreen" voi toki kiinnittää aika moneen koristeeksi jos niin haluaisi vaikkapa pipoon, laukkuun tai vaikka  neuleeseen, mutta sellainen ei ehkä ole ihan minun juttu. Mutta mietin, että jos noita tekisi paljon ja eri värisiä niistä voisi koota taulun seinälle.....

Aika monta tuollaista ehtii tehdä samalla kun katselee "tanssii tähtien kanssa " 😁.