28.02.2026

Arttu sairastui viime lauantaina 🙀. Ensin se oksensi syömänsä silakat ja sen jälkeen ei ruoka maistunut. Onneksi sentään vettä latki mennen tullen. Nenänpää oli rutikuiva.Aivasteli ja tuhisi paljon.

 Koko viikko hipsuteltiin menemään ja katsottiin tarkkaan sen vointia ja varsinkin sitä, että se söisi edes vähän jotain. Muuten se oli kyllä ihan  yhtä virkeä kuin ennenkin eikä sen vuoksi lähdetty sen kanssa lääkäriin.

Onneksi nyt alkaa Arttu olla jo lähes entisellään  😻 ja mikä sen mielestä parasta on se, että ulkona ei ole pakkasta ja se voi ulkoilla jo pidempään. Lumessakinn  riittää ihmeteltävää ja haisteltavaa.

ja  asiasta ihan toiseen....

Olen jostain syystä tehnyt monena perjantaina pizzaa. Niin eilenkin. Ja tämä se vasta hyvää olikin 😋.

Pizzakastikkeesta tuli maukasta: tuoreita tomaatteja, sipulia, valkosipulia, chiliä, paprikaa, soijaa, yrttimausteita ,ketsuppia ja suolaa sekä runsaasti mustapippuria. Keittelin niitä sen aikaa kun taikina kohosi ja päälle valmiita kanan vuolusuikaleita ja sinihomejuustoa. Yksinkertaista ja ehkä juuri siksi niin hyvää. 

 27.02.2026

Vuosien saatossa on tullut kirjoitettua tässä blogissa töistä, muuttamisista, ihmissuhteista, harrastuksista, kokkailuista, mökkeilyistä, käsitöistä ja ihan ties mistä  mutta lapsista ei juuri koskaan. Nyt on sen aika. 

Lapset, lapsettomuus, bonuspojat.

Kun menin naimisiiin hiukan alle kolmekymppisenä niin oli kai aika itsestään selvää, että lapsia "tehdään". Mutta ei se sitten niin yksinkertaista ollutkaan. Kun vauvaa oli toivottu muutama vuosi niin sitten alettiin tutkia ja hoitaa ja kaikki se oli minusta jotenkin luonnotonta, mutta toki olin valmis kaikkea kokeilemaan. Siihen aikaan oli vielä aika rajalliset hoitokeinot ?  mutta se mitä olisin ehkä enemmän kaivannut oli henkinen tuki jota olisi kyllä jossain vaiheessa kaivannut. Eikä yhtään auttanut se miten joka käänteessä ystävät ja sukulaiset kyselivät että jokos sitä ollaan pieniin päin.En ollut.

Lapsettomuus rasittaa paljon parisuhdetta ja minä lopulta sitten halusin erota ja suoda samalla miehelle mahdollisuuden tehdä vielä lapsia jonkun toisen kanssa. Ei kylläkään tehnyt.

Eron jälkeen muutaman vuoden kuluttua tapasin miehen ja hänelläpä olikin kotona kaksi poikaa. Poikien äiti oli kuollut traagisesti polkupyöronnettomuudessa ja mies oli siis yksinhuoltajaisä. En ollut koskaan ajatellut sellaista vaihtoehtoa 😊. Minut otettiin todella hyvin vastaan ystäviä ja sukulaisia myöten ja jopa pojat hyväksyivät minut heti porukkaan. Meistä hitsautui nopeasti ihan perusperhe ja bonuspoikia pidin "ominani". 

 Ja kuinka ollakaan tulin raskaaksi. Asia mitä en todellakaan odottanut tapahtuvaksi. Olin hämmästynyt, yllättynyt ja mielettömän onnellinen. Tämäkin onni vielä. Raskaus meni kesken kuten seuraavat kolme muutakin ja oli pakko ajatella, että näin oli tarkoittu. Kaikkea ei vain voi saada.

 Mutta bonuspojista  kasvoi ilokseni kunnon kansalaisia. Urheilivat, olivat hyviä koulussa ja opiskelivat kumpikin korkeakoulussa hyvät ammatit. Löysivät mukavat vaimot ja lapsia syntyi toiseen kotiin  kaksi ja toiselle kolme.  Ihana yksityiskohta jota en voi ohittaa on se , että nuorimman pojan ensimmäinen lapsi syntyi samana päivänä kun itse täytin 50-vuotta. Olen myös tämän pojan "kunniakummi". Nyt tämäkin poika tanssi jo vastikään vanhojen tanssia. Puhun silti aina pikkupojista jotta erotan heidät niistä jo aikuisista bonuspojista 😉. Bonuspoikien isä kuoli ei yhtä traagisesti kuin heidän äitinsä vaan kotona keittiössä.

Karin kun tapasin niin oli ehkä jonkinmoinen onni ja sattuma ettei hänellä ollut lapsia. Tarkoitan tällä sitä ettei tullut kovin paljon enää niitä bonuksia 😉. Meillä oli jo liian paljon ikää lasten saamiseen; toki joskus aina naureskellaan, että minkälainen Vilpetti meidän lapsi olisi voinut olla .

Mutta nyt voin jo todeta, että lapsettomuus on ollut jossain vaihessa syvä haava joka on jo täysin umpeutunut.Olisko sentään vielä ihan pienen pieni arpi ?  

 

 

 26.02.2026

Kuten eilen viimeksi totesin niin muiden blogeista saa usein ideoita ja Sartsan blogissahan  niitä riittää. Moni idea jää ehkä suunnitelman tasolle päähän pyörimään, mutta nyt kun Sartsa oli virkannut vessan maton niin siihen ajatukseen tartuin hetimmiten. Eikä minulla mitään siihen sopivaa lankaa tietystikään ollut mutta kun piti päästä aloittamaan HETI niin virkkasin maton kaksinkertaisesta seiska veikka langasta.

 Maton avulla voi ehkä myös hypnotisoitua kun istuu pytyllä  😂.

Mutta tuon tekeminen olikin niin hauskaa hommaa, että aloitin jo toista ja kävipä myös mielessä miten tuollaiseen mattoon voisi hukuttaa niitä ikuisia lankakeräloppujakin. Kiitos ideasta Sartsalle 💙💚💛💜.

 25.02.2026

Hitusen huono omatunto on kun aika ajoin törmään sellaiseen artikkeliin, että jokin tietty vitamiini on ihan huipputärkeä elimistölle. Enkä kuitenkaan malta ottaa purkista niistä mitään.  Piiloudun sen ajatuksen taakse, että kun syö suht monipuolisesti niin.....itsensä huijausta.

Nyt taas kerran kaivoin jo aiemmin ostetut vitamiinipilleripurkit esiin.

 Että jos niitä pitäisi esillä niin tulisiko helpommin napattua. Kokemus tosin kertoo, ettei sekään auta ja jonkin ajan kuluttua siirrän luultavasti nuokin purkit takaisin kaappiin.Ihan silkkaa rahan tuhlausta on niitä ostaa jos ei kerran malta ottaa niistä hyötyä irti. Ja vitamiinit maksaa yllättävän paljon. Tuollainen B12-vitamiinipurkki  maksaa peräti 20-30  euroa.

Pitäisiköhän ottaa käyttöön annan blogin vihje suklaadosetista 😂. 

Mutta menen samalla vähän toisenlaisiin "vitamiineihin"  ja siihen taas sain inspiraation Minzin blogista kun hän kertoi leiponeensa kakun siitä mitä kaapista löytyy. Meillä sellaisia leivonnaisia kutsutaan rätväleiksi. Nyt pakasteesta löytyi vielä Touhulan Juuson omenapuusta valmiiksi viipaloituja omenoita ja pieni jämä turkkilaista jogurttia.

Hyvä rätväle sititä tuli vaikka itse sanonkin. Ja vitamiineja on.......no...ainakin omenaviipaleissa 😁.

 24.02.2026

Niin ihana aamukävelysää eilen. Kuvat puhukoot puolestaan.

 

Talvi on 💙.Ainakin välillä 😊.

 23.02.2026

Hevihyllystä lähti kainaloon punakaalin pää 😊. Ilman sen parempaa suunnitelmaa.

  Kotona sitten aloin miettiä mihin sitä käyttäisin ja kun pakastimesta löytyi pieni jauhelihapaketti niin siitä lähti idea kaalilaatikosta johon upotin myös kokonaisia ohraryynejä. Nesteeksi maukasta lihalientä joka jäi taannoin haudutuspadassa muhineesta lihakimpaleesta. Jopas tulikin herkkua.

Ja kun punakaalia jäi vielä pienehkö pala niin siitä keitin punakaalisäilykettä eli punakaalia, punasipulia, omenaa, siirappia  ja kirpeä liemi. Ohjeita tuohon(kin)  löytää monta vähän erilaista.Tästä jätin pois sellaiset jouluisemmat mausteet kuten kanelin ja neilikat.

 Hyvää sellaisenaan tai voi sitä myös lämmittää lisukkkeeksi.

 Punakaalista(kin)  on niin moneksi.  Ja kun pakostakin lähti vielä ajatus laukkaamaan lankojen värjäyksen suuntaan kun punakaalin keitinliemi on todella voimakkaan liilan väristä. Pitänee kokeilla kesän tullen😉.

22.02.2026 

Minä muistelen, että  nuoruudessani aina puhuttiin siitä, että oma koti kannattaa ostaa. Että mitä nuorempana sen hankkii sen parempi. Ajateltiin, että asunnossa arvo pysyy ja nousee vuorenvarmasti. Nyt tuntuu  surulliselta kun lukee miten monet joutuvat myymään asuntojaan ihan pilkkahintaan.Syystä tai toisesta. Ja asuntosijoittajilla on nyt kissanpäivät.Kymppitonnilla saa jo jos vaikka mitä. 

 

 😂

Joskus silmään pistää jokin ulosmitattu kohde ja sen kohdalla pitää kylmästi todeta, etten ainakaan minä halua hyötyä toisten ahdingosta ja epäonnesta vaikka kuinka halvalla saisi. Sekin on ollut aikoinaan  jonkun rakas koti.