20.07.2026

 Käärmeiden ja amppareiden pistoksista ja jälkihoidosta oli tuossa aiemmin puhetta ja kommentteja . Ja se sai minut muistelemaan lapsuuden yhtä ikävää ja aika hurjaa kokemusta.

Olin kymmenkesäisenä Mamman luona viinimarjapensaissa auttamassa marjojen poiminnassa. Kun nostin yhtä maahan asti ulottuvaa oksaa niin sen alla  oli ampparipesä ja ne tietysti hyökkäsivät kimppuuni. Mamma huusi, että juokse äkkiä sisälle mutta ne ehtivät pistää minua moneen kohtaan. Pääosin kasvoihin. 

Mammalla ei ollut edes lankapuhelinta jolla olisi voinut kyytiä soittaa eli hän laittoi minut polkupyörällä menemään kirkonkylälle. Matkaa sellaiset vajaa 10 kilometriä. Muistan sen matkan hyvin sillä henki alkoi jo salpaantua, mutta Mamma oli sanonut ettei saa pysähtyä matkalla. Täysillä pitää polkea.

Menin kirkonkylään Äitini luo kirjakauppaan ja hän oli tietysti kauhuissaan kun näki minut henkitoreissani naama turvonneena. Onneksi kunnanlääkärin vastaanotto oli lähellä ja lääkäri totesi että aika viime tinkaan tulin. Lääkittiin ja loppu hyvin kaikki hyvin mutta nyt kun miettii miten ennen oltiin kyllä monesti aika huonossa jamassa jos jotain sattui kun ei maalla ollut puhelinta tai omaa autoa käytössä.

Mutta edelleen pidän viinimarjoista 😊.

 19.07.2026 

Kun kaupungissa kerää villivadelmia niin puskissa voi hyvin törmätä muihin poimijoihin . Hyvä vain , että marjat poimitaan pois. Kerran eräs mies yritti häätää minua pois huutamalla jo kaukaa,  että hän oli kyllä täällä ensin. Totesin vain iloisesti, että kyllä näistä poimittavaa riittää meille kummallekin. Niinkuin riittikin ja vielä jäi marjoja vaikka kuinka meidän jälkeen muillekin .

Naapurin nuorta rouvaa kun olen yrittänyt houkutella vadelmapuskiin niin hän totesi, että villivadelmissa voi olla matoja .....

Näissä ei ainakaan ollut ensimmäistäkään ötökkää.

Mutta on kaupungissa muitakin huveja kuin marjapuskissa kökkiminen. Kari halusi ostaa välttämättä uuden lautapelin 😁vaikka.... no jaa....

 

 Siinä oli tosi vaikeita kysymyksiä meidän mielestä mutta ihan kiva kuitenkin  pelata ja varsinkin kun pelieväät olivat kohdillaan... 

Sadetta saatiin 💦moneen otteeseen ja oli kiva vaihteeksi istuskella sisällä pelaamassa.

 

18.07.2026 

En ole koskaan ennen nähnyt Touhulan tontilla käärmettä, mutta nyt näin. Kyy köllötteli auringossa tänä vuonna "kesannolla olevalla" kasvilavalla. Nyt on siis käärme saapunut paratiisiin !!!

Olin juuri edellisenä päivänä vähän kitkenyt tuota villiintynyttä penkkiä ja touhunnut siinä sandaalit jalassa ja tietysti ilman käsineitä 😲. Mutta toisaalta kyy syö myyriä ja hiiriä joten vähän aikaa mietittyä ei se käärme  niin ikävä asia olekaan. Nyt pitänee katsoa vähän tarkemmin minne astuu. Ja ehkäpä ostaa varoiksi apteekista uusi kyypakkaus...edellinen lienee vuodelta yksjakaks !

 

 17.07.2026

Viimeisimmät lankavärjäykseni ovat tässä:

Vasemmalla vadelman lehdet,keskellä lupiini (loppukukintaa) ja oikeassa laidassa yhdistettynä sininen ja keltainen liemi.

Ei tullut 💙+💛=💚vaan tuollainen harmaan vihertävä. Pakko oli kuitenkin sekin kokeill että mitä siitä syntyy kun kaksi eri väristä liemilitkua yhdistää keskenään.

 Viime kesänä värjätyistä langoista oli tarkoitus näpertää ryijy. Yritin pariin otteeseen , mutta se ei vain ollut minun taitolajini. Liian jotain ! Yrityksistä ärsyyntyneenä päätin kokeilla vähän jotain muuta ns. seinätaidetta. Ja tuumin, että "kuplatekniikalla" kutoen saisin jotenkin vähän elävämpää pintaa.

Kudoin tuota "taulua" kaupungissa ja kun toin sen Touhulaan tajusin että nyt voin ottaa käyttöön vanhan ikkunapokan jota olen ihastellut jo pitkään. MUTTA kudelma olikin liian lyhyt tuohon kehykseen.

Eli ei auttanut muuta kuin jatkaa kutomista mutta kun havittelin sinistä väriä niin ensin piti odotella lupiinien kukintaa....mutta nyt se on valmis .

 Teoksella on jopa nimikin " Touhulan onnen ikkuna" ja vaikkei taiteilija koskaan saisi selitellä tuotoksiaan niin kerronpas sittenkin. Alhaalta lukien savista maata, vihertävää ruohoa, (voikukka)keto ja sininen taivas valkoisella pilvellä. Yksi ainoa "kukka" on siksi että aika harvinaisia ovat Touhulassa kukkivat kukat (muut kuin luonnon kukat).

 Jätin ihan tarkoituksella kaikki ikkunan metalliosat karmiin en niinkään siksi että sitä enää tarvitsee karmina käyttää mutten malttanut niitä irroittaa; alkuperäisiä kun ovat. 

Se mistä tuo onnen ikkuna löytää paikkansa on vielä vähän hakusessa......

 Viime vuoden värjätyt langat on nyt sitten taputeltu ja keräsin kaikki jäljellä olevat ja tämän vuotiset yhteen.

 Kilon verran yhteensä. Ja kun nyt alkoi juuri sopivasti Yle Areenassa "Suuri lankasota" niin luulenpa että sieltä voisi saada näille langoille ihan uusia käyttöideoita ?

Mutta vielä on kesää jäljellä ja  sienet ja kanervat ja ja...... värjäyskokeilut senkun jatkuvat.....💙💚💛💜💝.

 16.07.2026

Jos olisin nuorena viettänyt kesää Touhulassa niin ei epäilystäkään, että olisin päivät pitkät maannut lepolassessa auringossa kirjaa lukien. Eikä ennen edes mitään  arurinkosuojarasvaa käytetty. Coppertone tulee mieleen ja myös Tummeli (utarerasva) oli jossain vaiheessa suosittua....ennen vai jälkeen aurinkopäivän; sitä en muista.

Nykyään pitää suojautua auringolta 30-50 suojakeroimilla , aurinkolaseilla ja hatulla ja mieluummin muutenkin sitä vaan hakee sellaista  mukavaa varjon paikkaa.

 Mutta aurinko kypsyttää ihmisten lisäksi nopeasti myös kasvit ja marjat. Onko se itse kasvatettu kurkku nyt mukamas paremman makuinen kuin kaupasta ostettu.

On se 😋.

Ja ihmeellistä kyllä mutta myös viinimarjoja voi pikkuhiljaa keräillä. Ei ennen mielestäni vielä heinäkuun puolessa välissä ? mutta mitäs me allakasta kun kerran kypsyvät omaan tahtiinsa.

Punaisia ja valkoisia keräsin jo vähän iltaviilin päälle. Ja Väinö-rengille pitää antaa kehuja , että on kyllä erityisen tarkkana ollut noiden marjapensaiden kanssa ja vaikka minusta tuntuu ettei se juuri muuta tee kuin seistä tönöttää rakkauslasit silmillään niin hyvin on pitänyt rastaat pois pensaista. Ehkä Tamaraan ihastuminen on tuonutkin lisäpotkua työntekoon😍....

Oli aiemmin vähän vaikea päätös ottaa Mammani tekemä pitsiliina betonitöihin. Siitä syystä jatkojalostin vielä tarjottimen koristeeksi käyttämästäni liinan.  Kastoin sen löysään betonivelliin ja laitoin kuivumaan kukkaruukun päälle. Mutta se vaati minutsa vielä "kultareunuksen" ja kun sattumoisin liiterissä oli kultaspraypurkki niin...

 Mammani pitsiliina sai vielä vähän jatkoaikaa 💛.

 15.07.2026

Edelliseen postaukseen viitaten voiko mikään olla yhtä hyvää kuin voissa paistetut kantarellit niin pitää todeta, että kova kilpailija on  savustettu lohi. Turhan harvoin otan savustimen esiin yksin ollessani vaikka tuollainen sähkösavustin on niin helppo ja nopea.

Ja aina onnistuu 

Nyt jopa suolaus meni ihan nappiin.

Touhulassa kesän ykköspaikkoja ulkona on tuo seinän vieresssä oleva tiskipöytäsysteemi. Siinä tiskaan aina jos ulkosalla  lämpötila pysyttelee  plussan puolella😊. Ja siinä keittelen väriliemet ja useimmiten myös ruoat.

Runkona on Ikean tiskipöytä ja tuota  helmarimpsua  uusin nyt kolmannen kerran. Ensimmäisen tein vanhasta suihkuverhosta ja sittemmin vahvasta puuvillakankaasta ja tämä ruutukangas löytyi vanhoista  kangasvarastoista.

Jonkun vuoden tuollainen kestää kesät talvet ja on sitten taas  helppo uusia. Kaapinovia odotellessa 😁
 

 14.07.2026

 Touhulaan kotiutuminen ei alkanut perinteisesti ruohonleikkurilla ajelulla vaan nyt lähdin ensimmäiseksi  metsään katsomaan onko se totta, että mustikat ja kanttarellit on jo poimittavissa. Suunnistin vahoille hyväksi koetuille tutuille paikoille. Mutta aikamoiset metsätyöt olivat kyseisellä alueella meneillään ja pelkäänpä pahoin , että jo pitkään hyväksi havaitut marja- ja sienimaastot muuttavat muotoaan ja kohta on haettava uusia apajoita.

Kapea metsätie pelottaa muutenkin jos joku tulee vastaan niin auton peruuttaminen on liki mahdotonta😨.

Mutta mustikat ON kypsiä. Ehkä olen saanut lapsena vaikea-asteisen mustikanpoiminta-allergian 😉kun metsässä oltiin siihen aikaan pitkään kerralla ja poiminen oli niin lapsesta aika puisevaa hommaa. Siksi poimin nykyään vain vähän kerrallaan. Nyt sen verran , että saan ainakin ripotella jogurtin päälle.

 Kanttarelleja jätin vielä kasvamaan , mutta sen verran sain poimittua, että iltaherkuttelu on taattu. Voissa sipulin kanssa paistetut kanttarellit ruisleivällä 😋.

Ei sen parempaa taida ollakaan...