10.02.2026

Jääkaapissa pyöri perunamuusin loppu ja kuinkas siitä tulikin mieleen äidinäiti eli Mummo. Ehkä vähän erikoinen mielleyhtymä 😊.

  Mummo oli iloinen, sisukas karjalaisnainen joka pärjäsi kuin ihmeen kaupalla evakkomatkat  suuren lapsikatraan kanssa.Sitten kun hän jäi myöhemmin yksi elämään omakotitaloon niin kantoi tse kaivosta vedet, puut lämmitykseen ja siinä sivussa piti kanoja ja muutamaa lehmääkin. Ja leipoi karjalanpiirakat, vatruskat, ruisleivät, rahkapiirakkaa ,pullaa, pikkuleivät ja ties mitä  ja aina oli pöytä koreana kun vieraita kävi ja kävihän niitä kun suku oli suuri.Säilöi myös itse suuren tiinullisen hapankaalia talveksi  ja kaikki muutkin kasvimaan antimet oli säilössä kellarissa. 

Vatruskat eli perunapiirakat olivat sellaisia , että niitä Mummo leipoi myös tuttaville. Olivat suussasulavia.Kerran oli nuorena tyttönä talvilomalla Mummon opissa piirakkatalkoissa. Ja nyt  sekin taito laitetttiin koetukselle. Tiesin jo etukäteen etten samanlaisia saa aikaan jos ihan siitä syystä, ettei sähköuunista koskaan saa ihan yhtä hyvää kuin leivinuunista. 

Lisäsin siis siihen muusin loppuun pari kananmunaa ja taikina perinteinen ruisvehnäjauhotaikina.

Mummo olisi varmaan moittinut rypytystä ja ehkä vähän muutakin 😉, mutta kun ei ole vertailukohtia niin hyvin maistuivat aamu- ja iltapalana. Loput taikinakuoret paistoin "näkkileiviksi".
 

Kiitos Mummolle tästä inspiraatiosta 💗.

09.02.2026 

"Kristiina K" oli blogissaan muistellut aikaa kymmenen vuoden takaa ja saanut  siihen kipinän " Marjon matkassa"-blogista ja sehän sytytti minutkin  muistelemaan mitä olin tehnyt 10 vuotta sitten eli juuri eilen 8.2-2016 ?

Vaustaus siihen löytyi mistäpäs muualta kuin omasta "Elo Espanjassa" -blogistani. Vietin silloin neljän kuukauden vuorotteluvapaasta kolme kuukautta Espanjan Benalmadenassa. Siellä kyseinen päivä oli ollut arkisesti pyykkipäivä 😊.

                  

Aihetta sivuten lisään tähän samaiselta reissulta muutaman muunkin kuva kun niitä lähdin selailemaan  ihan vain tuodakseni lämpöä ja aurinkoa pakkasten keskelle.

 

 

  

Oleskelin Espanjassa tammi-maaliskuun ja se oli hyvä aika siellä oleiluun eli ei ollut liian kuumaa muttei kylmäkään.Parasta mahdollista ulkoilusäätä koko ajan.  Maaliskuussa voi jo käydä hyvin meressä uimassa. Vastaavasti toisen vuorotteluvapaajakson vietin Turkissa ja siellä oleilin edellisenä vuonna marras-tammikuun. Eikä huono vuodenaika ollut sekään. 

Blogin pitäminen on kyllä verraton albumi ja päiväkirja. Tuskin olisin muuten muistanut mitä kymmenen vuotta sitten tapahtui 😉. Ja onko kymmen vuotta sitten sitten pitkä vai lyhyt aika ihmisen elämässä ? 

On ja ei ; miten sen ottaa. 

 08.02.2026

Perjantaina vipelleettiin menemään niin monessa paikassa ja pitkään oltiin liikkeellä, että vaikka alunperin oli tarkoitus  mennä ulos syömään tai vaikka hakea noutopizzaa niin suunnitelma muuttui lennossa. 

Ja toisaalta en enää nykyään ole edes kovin innokas syömään ulkona. Kotona saa usein parempaa. Toisin sanoen tein loppujen pikapizzzan Lidlin valmistaikinasta . Siinä on siis myös tomaattikastike mukana. 

Kastiketta vähän terästin chilillä, valkosipulilla ja yrteillä, mutta sillä aikaa kun uuni kuumeni niin pizza oli paistoa vaille valmis. Ja maistui ainakin meille nälkäisille oikein hyvin.

 Lauantaina sitten herkuttelu jatkui ja kun Lidlin juustohyllystä oli lähtenyt jo aiemmin  pari erikoisjuustoa mukaan ja nyt myös uusi tuttavuus....

Ja niistä syntyi taas oikea herkkusuiden kattaus.

Carpaccio oli tosi hyvää ja paketissa oli mukana myös oliiviöljy ja juustosilppu sen päälle ripoteltavaksi.Ja kun olen laiska enkä vartavasten viitsi lähteä Alkoon punaviinin ostoon niin nyt kokeiltiin yhtä ruokakaupan versiota. Sopivan kepeää ja pehmeää (sanoo viiniasiantuntija 😂).

Lisäänpä vielä, etten ole millään muotoa Lidlin mainostaja vaan meidän kulku vie sinne pääosaksi siksi että se on meidän lähikauppa ja erityiseksi siksi, että Artun suosimaa herkkupateeta myydään vain siellä.Ja kun kauppa käy riittävän tutuksi niin silloin sieltä löytää helpommin myös ne erikoisuudet ja tarjoukset. Ja vaikka tammikuun vihannesale onkin jo takana niin selkeästi halvemmalla ostan ainakin kaikki hedelmät ja vihannekset sieltä kuin mistään muualta.

 07.02.2026

Meillä on ihan mukavasti kaikkia marjoja pakasteessa ja välillä olisi hyvä keksiä vaihtelua siihen mitä niistä tekee . Olin unohtanut pitkäksi aikaa hyytelösokerin olemassaolon. Nyt kyseinen sokeripaketti tuli vastaan kuiva-aineiden joukosta ja tosi nopeasti ja helposti syntyy marjajälkiruoka/välipala.

Jäiset marjat vain kulhoon ja kiehautettu hyytelösokeriliemi kaadetaan päälle. Hetken päästä herkku on valmis. 

Nyt pintaan pääsi oikein kermavaahtonokare, mutta voisihan sen korvata rahkallakin tai vaikka jättää "valkoisen osion" kokonaan pois ; hyvää olisi niinkin ja marjoissa säilyy hyvin niiden alkuperäinen  maku ja toivottavasti myös vitamiinit . 

 06.02.2026

Eiliseen Runebergin päivään kuului tietysti nimikkotortut. Ennen en niistä juurikaan piitannut, mutta ainakin nuo maistuivat nyt meheviltä ja oikein hyviltä päiväkahvilla.

Ja eikös tämänpäiväiseen Terhin nimipäivään kuulu ilman muuta joku herkku ?

 Kohtahan  onkin jo laskiaispullien vuoro 😋. Pelkkää herkuttelua koko elämä, mutta ei haittaa kunhan ei makiaa mahan täydeltä ja joskus vaikka niinkin.
 

 05.02.2026

Hiukan huvittaa Arttu-kissan ajatuksen  juoksu. Siihen paikkaan sohvaa, jossa se makoilee suurimman osan päivästä paistaaa aurinko sen turkkiin ja se tietysti luulee, että ulkona on lämmin keli. Ulos on siis päästävä ! 

Sisukkaasti se hyppää ulkona tähystyspaikalleen ja asettuu makuulle naama kohti aurinkoa ja viihtyy siinä sen kolme sekunttia ...

 

.....ja sitten pikaisesti sisään ja pyrkimys lämpimään syliin . Tuota huvia se voi harrastaa monta kertaa päivässä ja aina pettymys on yhtä suuri kun aurinko ei vielä lämmitäkään  tarpeeksi....no, mutta ei aikaakaan🌞.

Kuva kertoo harmistuksen siitä , että eikös sitä nyt saa olla rauhassa ulkonakaan; aina se mamma sen kameransa kanssa 😼. 

 

 04.02.2026

Repolaisen helmikuun haasteena on halailu 💖. Ketä, miksi , milloin ja miten.

Ja porauduin ajatuksissani aiheeseen vähän enemmänkin. Olen elänyt myös sellaista aikaa kun vanhempia ihmisiä teititeltiin ja luin jostain , että varsinkin Varsinais-Suomessa jossa lapsuuteni vietin omia vanhempia ja jopa puolisoa teiteteltiin vielä 60-luvullakin. Muualla Suomessa elettiin kai vähän lupsakammin. Mutta koskettaminen ja halaaminen oli silloin hyvin poikkeuksellista enkä muista , että vaikkapa hautajaisissa olisi halattu surevia osaanoton merkiksi.

Eli ei siis lapsuudessa paljon halailtu eikä se kuulunut sen ajan henkeen. Vieraita (vaikka niitä tuttujakin vieraita ) käteltiin.Teininä sitten alkoi arka halailu ja pussailu, mutta se oli sitä teinien touhua. Parisuhteessa halattiin kyllä omaa kultaa, mutta ei silloinkaan vielä juurikaan muita aikuisia.

Nykyään lähes kaikki halaa kaikkia. Minusta välillä turhaankin. Minulla on oma reviiri josta pidän kiinni.

 Ja se ketä sitten itse halaan on ja milloin ja miksi...

💞Muutama hyvä ystävä saa aina halauksen kun tavataan ja erotaan. 

💞Äitiä ja Siskoa halaan ja myös muita lähisukulaisia vähän tilanteen mukaan

💞Karia tietysti ja Arttua 😽. 

Minulle halaus on merkki jostain syvemmästä yhteydestä, ystävyydestä, lämmöstä ja rakkaudesta .