08.05.2026
Nyt ei ole voinut välttyä näkemästä ja kuulemasta vanhusten ja muidenkin hoitokotien ikävistä uutisoinneista.
Isäni kun oli vähän aikaa loppuaikanaan hoitokodissa niin se oli minusta niin hirveää ja erityisesti Isälleni kauheaa etten ollut lainkaan realistinen arvioimaan hänen saamaansa hoitoa. Äitini pystyi ja jaksoi silloin käydä joka päivä Isää katsomassa ja yritti pitää yllä kaikkea hyvää. Joivat yhdessä joka päivä iltapäiväkahvit hyvien leivonnaisten kera 💕. Niinkuin aikoinaan kotonakin.
Nyt kun Äiti on itse hoitokodissa niin olen jo jotenkin paremmin kartalla siitä minkälaista hoitoa hän saa tai ei saa. Tässä muutamassa vuodessa taso on laskenut ja hoitajat vaihtuneet johtajaa myöten useaan otteeseen. Asukkaat tulevat vanhemmiksi ja huonokuntoisemmiksi ja vaativat enemmän aikaa siihen ihan perushuoltoon. Virkitys, aktivoiminen ja liikunta jää väkisinkin toiselle sijalle ?
Mutta sitä mietin, että miten hoitokotien "mustamaalaus" vaikuttaa nuoren ammatinvalintaan. Jos haluaisit kohdella ja hoitaa asukkaita lämmöllä ja ajatuksella eikä sinulla ole siihen aikaa tai ilmapiiri ei ole sellaiseen suotuisa niin sellaiseen omien arvojen vastaiseen työhön uupuu taatusti aika äkkiä. Jos taas joudut hoitotyöhön "väkisin" vain saadaksesi edes jostain työstä palkkaa niin sekin varmasti näkyy.
Eli mistä ikinä tulevaisuudessa löytyy hoitokoteihin työntekijöitä. Osa tulee ulkomailta ja mikä ettei mutta jos ei ole edes yhteistä kieltä niin ....ei näytä tulevaisuus valoisalta.
Ja pitää lisätä myös se miten todella paljon arvostan kaikki hoitotyöntekijöitä enkä itse jaksaisi/pystyisi/haluaisi tehdä töitä muistisairaiden tai muuten vaikeasti sairaiden asukkaiden kanssa. Hattua nostan kaikille heille jotka jaksavat; kuka mistäkin sitten sen energiansa haalivatkaan.
😉.









.jpg)


.jpg)











