12.09.2026 

Touhulan "syysviikko" alkoi omenoiden keräämisellä. Osa oli jo tipahtanut  ja osa lähti ravistamalla eli kypsiä ovat jo kaikki .Talviomenatkin.

Loput vähäiset vielä käyttökelpoiset valkeakuulaat keitin soseeksi. Nyt laitoin mausteeksi sekä tuoretta minttua että sitruunamelissaa. 

Olen nyt pari omenapiirakkaa tehnyt sillä tavalla, että piirakan pohjalle kerros omenasosetta ja sitten vasta omenaviipeleet päälle. Tulee hyvää ja mehukasta.

Mutta pähkäilen edelleen mitä teen talviomenoille.

 Osan kuivaan ja osan palastelen pakastimeen mutta niitä riittää....yli oman tarpeen.....ja naapureidenkin.

Mutta vielä ne kaikkein kauneimmat, puhtaimmat ja suurimmat omenat killuvat korkealla puun latvassa .

Pitää vain sitkeästi odotella että ne sieltä tipahtavat ja että ehdin ne poimimaan ennen kuin niitä nokkivat linnut  ja myyrät ja peurat  ......tai ties mitkä metsän asukit niillä herkuttelevat ?.No kyllä niistä jaettavaksi olisi, mutta jos ne houkuttevat vaikkapa rottia pihaan niin sen vuoksi yritän nopsasti toimia ja kerätä maasta kaikki maapallokompostiin. Niitä on onneksi pihanperällä  kaksin kappalein niin että tilaa riittää.

 Luin myös että jäteasemat ottavat vastaan omenakuormia ja valmistavat niistä sitten mm.biokaasua.

Tosin mietin kuinka ekologista on ajella huristella varta vasten autolla omppukuorman kanssa kun sellainen on Touhulasta aika kaukana. Suo siellä; vetelä täällä !

 11.09.2026

Harrastukset haittavat nyt  harrastuksia 😂.

Touhulassa oleskelu on jäänyt vähemmälle. Soittoharjoitukset ja uintihommelit ja moni muukin touhu on tehnyt sen , etten ole viitsinyt lähteä sinne päiväksi tai kahdeksi. Mutta kyllä vielä ainakin yksi syysviikko pitää pyhittää syystöille. Kaikenhan voi periaatteessa jättää silleen ja keväällä palat asioihin uudella innolla, mutta ne syystyöt on myös osa sitä henkistä valmistautumista syksyyn. 

                                       💛.

Tulossa ollaan Touhula ...vielä ainakin kertaalleen !

 10.09.2026

Olen harmitellut kesän aikana monen monta kertaa sitä etten ole saanut harjoiteltua huilun soittoa riittävästi. Aikaa siihen kyllä olisi ollut. Olen soitttaa luritellut  aina välillä , mutta ihan uuden opettelu on ollut tosi takkuista....ilman opettajaa.

Nyt kun taas opettaja kannustaa, opettaa, painostaa kertaamaan samoja asioita ja ymmärtää mistä se kenkä välillä puristaa niin sain taas uudelleen juonesta kiinni. Pitää vain yksinkertaisesti jaksaa TOISTAA. Hinkata ja hankata samaa hankalaa kohtaa niin kauan , että se menee luontevasti. 

Siinäpä sitä on oppimista tällaiselle hätähousulle..... kun heti pitäisi osata 😁 

 Mutta lohdullista on myös se, että välillä edistymistä tapahtuu vähän niinkuin itsekseen eli aivot työstävät asioita jollakin tasolla koko ajan eli kesätauko (= laiskuus) saattoikin olla myös ihan hyväksi ?

 09.09.2026

 Ruusunmarjoista tulee minulle heti mieleen Äitini. Hän oikein himoitsi noita punaisia pallukoita ja keräsi ja söi niitä ihan pakkasten tuloon asti. Kuulemma pieni pakkasen purema vain jalosti makua.

Tuo puskan kuvasin vilkkaan tien varresta ja käy tosin mielessä kuinka paljon nuo kerää raskasmetalleja ?? no toisaalta kun Äiti on jo 90-vuotias niin ei nuo hänen syömänsä marjat kovin myrkyllisiä ole olleet vaikka kaupungissa teiden varsilta niitä keräsikin. Ehkä ne ovat olleet paremminkin tuon pitkän iän salaisuus 😍.
 

 08.09.2026

Meidän kotinurkilla on meneillään....

Noita iljettävän isoja etanoita on näkynyt aamukävelyni varrella tosi paljon ja olin oikein mielissäni siitä, että torjunta on saatu käyntiin. Nyt osui vielä tuollainen pikkuinen yksilö polulle. Kuvasin tossun kärjen mukaan että koon voi jotenkin havainnollistaa.Tuo on tosiaan vielä baby.

Yritän aina välttää niiden päälle astumista kun inhottaa mitä tossun pohjissa sitten kotiin kantaa 😱.

Mutta vielä sentään löytyy kävelyltä jotain kivaakin  kukkamaljakkoon.

 💚

 

  07.09.2026

Annan blogista sain lukea,  että nuoripari Tamara ja Väinö pääsivät  sopuun ja lähtivät vielä yhdessä 💕lomailemaan. Eihän sekään ihan sujuvasti mennyt mutta sen tarinan voit lukea "Satavuotiaan sylissä" -blogista ja samalla näet nuoren parin lomakuvat.

Mutta Väinöpä toikin extempore nuorikkonsa viikonloppuna Touhulaan näytille. Ai kuinka ilahduin. Heiltähän jäi kapioarkku ja muutkin muuttotavarat vielä Touhulaan ja saivat nyt ottaa nekin mukaansa.

Tamara ihasteli kovasti kaikkea Touhulan keittiötavaraa kun siihen suuntaan ammatinvalintakin taitaa kohdistua. Kipot, kupit ja kattilat kiinnostivat .....

 Ihmettelli, että onko kuparipannut huutokauppakeisarilta...ei ole.... eikä ne sen jälkeen enää kiinnostaneet 😂...

Mutta kahvi maistui kuitenkin ja sen kanssa ne perinteiset Touhulan lohileivät. Väinö tiesikin , että sellaiset ovat useimmiten tarjolla saunan jälkeen. Nyt nuoret eivät ehtineet saunomaan,  mutta leivät kyllä maittoivat.

 ja omenapiirakka tietysti myös. Tämän hetken ykkösherkku.

 Mutta ehkä  eniten Väinöä  kiinnosti Juuso-omenapuun riesa. Hyvän makuisiin talviomenoihin on tullut joku tauti.

 Väinö epäili, että se olisi joko omenakemppi, omenakääriäinen, omanapuupunkkki, lehtikirva, punkki, pihljanmarjakoi hedelmärupi tai muumiotauti 😯..on siis mistä valita. Halkaistu omena näyttää tältä....

 Väinö lupasi selvittää asiaa paremmin ja otti muutaman vioittuneen omenan taskuunsa. 

Nuoripari sai lähtiessään  myös muutaman hillopurkin mukaansa.

Ja Tamara alkokin heti lupailla, että paistaa lettuja Väinölle,  mutta vasta sitten kun ne ihanat punaiset ikkunaverhot on ripustettu ikkunaan . Asiat tärkeysjärjestykseen !
 

 Kuulin miten Tamara ja Väinö kuiskuttelivat keskenään, että kyllä hekin jossain vaiheessa maalle muuttavat ja pienen maatilan hankkivat. Nyt on vain ensin hoidettava opinnot loppuun. Kainosti kyselivät, että olisikohan Touhulassa kesätyöpaikkaa tarjolla ensi kesänä ? No siitä pitää neuvotella tietysti ensin  "annan" kanssa ja toisaalta.....nuorten mieli muuttuu vuodessa moneen kertaan .

Mutta kyllä Touhulan ovi on aina auki nuorelle parille 💗.

06.09.2026 

Kiinnostaa miten paljon eri makuja maailmaan mahtuu.  Ja myös miten ne kaikki saadaan aikaan ? Se tuli mieleeni kun ostin uteliaisuuttani jogurtin....

Ja toden totta kyllähän se maistui ihan porkkanakakulle. Jotenkin outoa ? Mutta kieltämättä myös ihan hyvän makuista.

Toinen minulle oudompi juttu oli kaktusviikunat joita oli Lidlissä myynnissä.

Noista oli valmiiksi poistettu ne terävät piikit 👍. Halkaistuna....

Hedelmäliha oikein mukavan makuista mutta siemenet KIVIkovia eli niitä ei uskaltanut pureskella lainkaan. Hampaat piti nyt laittaa etusijalle 😁.

"Kaktusviikuna on paitsi herkullinen, myös terveellinen. Hedelmä on varsinainen vitamiinipommi, joka sisältää runsaasti antioksidantteja, C-vitamiinia, kuitua ja aminohappoja."  

Tuollaiset "hutiostokset" ovat senkin takia vähän typeriä, että kyllä niitä vitamiineja saa lähempääkin ettei niitä tarvitsisi ihan Meksikosta asti tuoda 😯!