09.09.2026

 Ruusunmarjoista tulee minulle heti mieleen Äitini. Hän oikein himoitsi noita punaisia pallukoita ja keräsi ja söi niitä ihan pakkasten tuloon asti. Kuulemma pieni pakkasen purema vain jalosti makua.

Tuo puskan kuvasin vilkkaan tien varresta ja käy tosin mielessä kuinka paljon nuo kerää raskasmetalleja ?? no toisaalta kun Äiti on jo 90-vuotias niin ei nuo hänen syömänsä marjat kovin myrkyllisiä ole olleet vaikka kaupungissa teiden varsilta niitä keräsikin. Ehkä ne ovat olleet paremminkin tuon pitkän iän salaisuus 😍.
 

 08.09.2026

Meidän kotinurkilla on meneillään....

Noita iljettävän isoja etanoita on näkynyt aamukävelyni varrella tosi paljon ja olin oikein mielissäni siitä, että torjunta on saatu käyntiin. Nyt osui vielä tuollainen pikkuinen yksilö polulle. Kuvasin tossun kärjen mukaan että koon voi jotenkin havainnollistaa.Tuo on tosiaan vielä baby.

Yritän aina välttää niiden päälle astumista kun inhottaa mitä tossun pohjissa sitten kotiin kantaa 😱.

Mutta vielä sentään löytyy kävelyltä jotain kivaakin  kukkamaljakkoon.

 💚

 

  07.09.2026

Annan blogista sain lukea,  että nuoripari Tamara ja Väinö pääsivät  sopuun ja lähtivät vielä yhdessä 💕lomailemaan. Eihän sekään ihan sujuvasti mennyt mutta sen tarinan voit lukea "Satavuotiaan sylissä" -blogista ja samalla näet nuoren parin lomakuvat.

Mutta Väinöpä toikin extempore nuorikkonsa viikonloppuna Touhulaan näytille. Ai kuinka ilahduin. Heiltähän jäi kapioarkku ja muutkin muuttotavarat vielä Touhulaan ja saivat nyt ottaa nekin mukaansa.

Tamara ihasteli kovasti kaikkea Touhulan keittiötavaraa kun siihen suuntaan ammatinvalintakin taitaa kohdistua. Kipot, kupit ja kattilat kiinnostivat .....

 Ihmettelli, että onko kuparipannut huutokauppakeisarilta...ei ole.... eikä ne sen jälkeen enää kiinnostaneet 😂...

Mutta kahvi maistui kuitenkin ja sen kanssa ne perinteiset Touhulan lohileivät. Väinö tiesikin , että sellaiset ovat useimmiten tarjolla saunan jälkeen. Nyt nuoret eivät ehtineet saunomaan,  mutta leivät kyllä maittoivat.

 ja omenapiirakka tietysti myös. Tämän hetken ykkösherkku.

 Mutta ehkä  eniten Väinöä  kiinnosti Juuso-omenapuun riesa. Hyvän makuisiin talviomenoihin on tullut joku tauti.

 Väinö epäili, että se olisi joko omenakemppi, omenakääriäinen, omanapuupunkkki, lehtikirva, punkki, pihljanmarjakoi hedelmärupi tai muumiotauti 😯..on siis mistä valita. Halkaistu omena näyttää tältä....

 Väinö lupasi selvittää asiaa paremmin ja otti muutaman vioittuneen omenan taskuunsa. 

Nuoripari sai lähtiessään  myös muutaman hillopurkin mukaansa.

Ja Tamara alkokin heti lupailla, että paistaa lettuja Väinölle,  mutta vasta sitten kun ne ihanat punaiset ikkunaverhot on ripustettu ikkunaan . Asiat tärkeysjärjestykseen !
 

 Kuulin miten Tamara ja Väinö kuiskuttelivat keskenään, että kyllä hekin jossain vaiheessa maalle muuttavat ja pienen maatilan hankkivat. Nyt on vain ensin hoidettava opinnot loppuun. Kainosti kyselivät, että olisikohan Touhulassa kesätyöpaikkaa tarjolla ensi kesänä ? No siitä pitää neuvotella tietysti ensin  "annan" kanssa ja toisaalta.....nuorten mieli muuttuu vuodessa moneen kertaan .

Mutta kyllä Touhulan ovi on aina auki nuorelle parille 💗.

06.09.2026 

Kiinnostaa miten paljon eri makuja maailmaan mahtuu.  Ja myös miten ne kaikki saadaan aikaan ? Se tuli mieleeni kun ostin uteliaisuuttani jogurtin....

Ja toden totta kyllähän se maistui ihan porkkanakakulle. Jotenkin outoa ? Mutta kieltämättä myös ihan hyvän makuista.

Toinen minulle oudompi juttu oli kaktusviikunat joita oli Lidlissä myynnissä.

Noista oli valmiiksi poistettu ne terävät piikit 👍. Halkaistuna....

Hedelmäliha oikein mukavan makuista mutta siemenet KIVIkovia eli niitä ei uskaltanut pureskella lainkaan. Hampaat piti nyt laittaa etusijalle 😁.

"Kaktusviikuna on paitsi herkullinen, myös terveellinen. Hedelmä on varsinainen vitamiinipommi, joka sisältää runsaasti antioksidantteja, C-vitamiinia, kuitua ja aminohappoja."  

Tuollaiset "hutiostokset" ovat senkin takia vähän typeriä, että kyllä niitä vitamiineja saa lähempääkin ettei niitä tarvitsisi ihan Meksikosta asti tuoda 😯!

05.09.2026

 Kävimme ihan vain päiväseltään Touhulassa omenoita poimimassa ja jo portilla odotti ihana yllätys.

Rakastan auringonkukkia 🌻.

Ja pihalla oli vielä muutakin hämmästeltävää. Kärhö yllätti kukinnallaan.

Luulin, ettei siihen edes ehtisi kukkia kehittyisi kun niin pitkää teki kasvua liiterin seinällä.

Ja mustasilmäsusannakn pinnisteli kasvuun vaikka kovin myöhään hoksasin nakata siemenet multaan.

 Mutta kyllä syksyn tulon huomaa hyvin aamusin kun sakea sumu täyttää tienoon.

No syyskuussa saa jo ollakin ripaus syksyä 🍁🍂.

Ps. Tosi tylsää kun kommentointi on nyt tiltissä eikä voi vastata omiin muttei myöskään toisten juttuihin 😫!
 

 04.09.2026 

Tapani mukaan tartun hetimmiten kaikkiin kivoihin haasteisiin mitkä vastaani tulee. Ja nyt on sitten vuorossa Kristiina K:n taattua laatua . Ja Kristiinan syyskuun haasteen nimi on : Kotimme siistein nurkka.

Aika paha 😥. Mutta sitten tajusin mikä on minun "neuroosini" eli se, että tiskipöytä tulee aina olla siisti ja mielellään myös tyhjä. No saa altaasssa muutama juomalasi olla 😁.

Minusta on mukavaa kun voin aloittaa kokkailun tai leipomisen niin ettei tarvitse korjata enää vanhoja jälkiä ja aamu on myös paras aloittaa ns. "puhtaalta pöydältä".

 Kaiken tuon mahdollistaa tai tekee ainakin helpommaksi se, että tiskikone on sopivalla korkeudella eli sinne on helppo sujauttaa likainen tiski piiloon. 

 Ennenkuin nykyinen keittiöremppa tehtiin haaveilin siitä että tiskipöytä olisi ikkunan edessä. Se olisi vaatinut liian suuria teknisiä muutoksia , mutta tämä ratkaisu on puolivoittoa eli tiskikonetta ladatessa voi sentään aina katsella  pihalle. 

Muita siistejä nurkkia ...no jaa  😂.

 03.09.2026

 Repolaisen koukuttavat haasteet jatkuvat taas kesän jälkeen ja nyt syyskuun  haasteena on SUUNTA  eli mihin suuntaan kukin tuntee vetoa. Minun suuntavaistoni vie ainostaan eteenpäin. Peruuttaa en osaa enkä halua niin opetellekaan. Mennyt on mennyttä ja vaikka tällä iällä aika usein ajatukset ihan itseksekseen ajelehtii menneisyyteen niin se on vain osa elämästä.Monet vaikeudet ja kompastuskohdat on ohitettu eikä niitä kannata määräänsä kauempaa murehtia ja märehtiä.Tulevasta taas ei tiedä mitään joten eteenpäin ....sanoi se kuuluisa mummokin lumessa.

Ja kun Repolaisista on kyse niin piti laittaa tähän kuva mistäpä muusta kuin pyörätiestä jonka kuvasin siksi että se on vastavalmistunut ihan meidän kotikulmille.

Kelpaa siinä painalla ....ETEENPÄIN !