11.05.2026

 Viinirypäleet ovat olleet pitkän aikaa tosi makeita ja mehukkaita ja niitä on tullut popsittua rasia jos toinenkin. Nyt tuli vastaan niin happamat marjat että niitä ei enää tehnyt mieli pistellä poskeensa. Ei edes vaikka makuaisti on vielä aika turta.

 Luin eri vaihtoehtoja mitä niistä voisi tehdä ja löysin monta kivaa juttua. Pakastaminenkin kuuleman mukaan niitä makeuttaisi. Mutta minä valitsin nyt uunissa paahtamisen kun jääkaappiin oli jäänyt kuluksimaan myös tankoparsanippu niin ajattelin että menevät samalla uunittamisella.

Öljyä, suolaa ja pippuria pintaan.... 

Helposti tuli kivaa syötävää ja ihana kermainen valuva juusto tietysti kruunasi kaiken ja korvasi samalla hollandaisekastikkeen puutteen.

Ja totta tosiaankin ; viinirypäleet paahtuivat mukavan makuisiksi ja sopivat äärimmäisen hyvin tuon maukkaan juuston kaveriksi. Loput viinirypäleistä nakkasin pakastimeen. Niitä en ole vielä testannut; muuttuivatko muuksi kuin jäisiksi 😉.

 10.05.2026

 Äitienpäivä en mennyt sekään nyt ihan suunnitellusti eli en uskalla vielä käydä Äitini luona kun en ole muutenkaan nenääni ulkona vielä näyttänyt. 

Siksi tuli tarve etsiä jotain kivoja kuvia Äidistä  💖. Ensimmäisessä kuvassa hän oli visiitillä Tampereella sinkkukodissani joskus 80-luvulla.

 

h

 

Äiti oli  Kanneljärveltä kotoisin ja sinne tehtiiin 2000-luvun alussa kesäretki niin että Äidin elossa olevat sisarukset ja minä Siskoni kanssa päästiin reissuun ja saimme nähdä myös heidän alkuperäinen kotitalonsa.

Mökiltä kuvia olisi vaikka kuinka mutta valitsin sellaisen jossa Äiti ja Isä istuvat kuhertelemassa penkillä;harvinaista kun mökillä tavattiin aina puuhastella jotain. No Isällä sentään haalarit päällä jo valmiina 😊.

ja  Äitikin alkoi hetimmiten leipoa mustikkapiirakkaa ulkokeittiössä 😋.

Matkakuvista valitsen sen joka tehtiin Siskon ja Äidin kanssa Espanjaan. Meidän viimeinen yhteinen ulkomaan matka .

                           

 Kuvat valikoituivat ihan sattuman varaisesti mutta kuvien kautta tuli niin mukavia muistoja.

 

ONNEA ÄITI 💖🌹🍰. 

 

 09.05.02026

Juuri kun opin uuden tavan elää eli että aamukahvin jälkeen takaisin peiton alle ja päivät pääosin sohvan uunemissa niin sitten alkaakin tauti hetkittäin helittää otettaan. Ei niin,  että terveeksi voisin itseäni tituleerata, mutta en enää ihan petipotilaaksikaan. Hitaasti, mutta kuitenkin melko varmasti parempaan suuntaan menen. Nyt pitää vain malttaa mieli eikä rynnätä suinpäin mihinkään.

Taimien esikasvaus on ottanut harppauksen eteenpäin ja kun kasvihuonekurkun siemenpussissa oli vain ne kolme siementä niin kaikki ovat sentään itäneet. 

Samoin tomaattit ovat päässeet jo vauhtiin...

Kesäkurpitsoilla ei olisi vielä ollut kiirettä; ne tulevat niin nopeasti turhan hojoiksi. 

 Onko esikasvatuksen aikataulu onnistunut ja sopiva; sitä ei voi vielä mitenkään tietää. Säiden suhteen kaikki on vielä mahdollista tai sitten tyystin mahdotonta. Aika senkin sitten  näyttää.....

 08.05.2026

Nyt ei ole voinut välttyä näkemästä ja kuulemasta vanhusten ja muidenkin  hoitokotien ikävistä uutisoinneista. 

Isäni kun oli vähän aikaa loppuaikanaan hoitokodissa niin se oli minusta niin hirveää ja erityisesti Isälleni kauheaa etten ollut lainkaan realistinen arvioimaan hänen saamaansa hoitoa. Äitini pystyi ja jaksoi silloin käydä joka päivä Isää katsomassa ja yritti pitää yllä kaikkea hyvää. Joivat yhdessä joka päivä iltapäiväkahvit hyvien leivonnaisten kera 💕. Niinkuin aikoinaan kotonakin.

Nyt kun Äiti on itse hoitokodissa niin olen jo jotenkin paremmin kartalla siitä minkälaista hoitoa hän saa tai ei saa. Tässä muutamassa vuodessa taso on laskenut ja hoitajat vaihtuneet johtajaa myöten useaan otteeseen. Asukkaat tulevat vanhemmiksi ja huonokuntoisemmiksi ja vaativat enemmän aikaa siihen ihan perushuoltoon. Virkitys, aktivoiminen ja liikunta jää väkisinkin toiselle sijalle ?

Mutta sitä mietin,  että miten hoitokotien "mustamaalaus" vaikuttaa nuoren ammatinvalintaan. Jos haluaisit kohdella ja hoitaa asukkaita lämmöllä ja ajatuksella eikä sinulla ole siihen aikaa tai ilmapiiri ei ole sellaiseen suotuisa niin sellaiseen omien arvojen vastaiseen työhön uupuu taatusti aika äkkiä.  Jos taas joudut hoitotyöhön "väkisin"  vain saadaksesi edes jostain  työstä palkkaa niin sekin varmasti näkyy.

Eli mistä ikinä tulevaisuudessa löytyy hoitokoteihin työntekijöitä. Osa tulee ulkomailta ja mikä ettei mutta jos ei ole edes yhteistä kieltä niin ....ei näytä tulevaisuus valoisalta.

 Ja pitää lisätä myös se miten todella paljon arvostan kaikki hoitotyöntekijöitä enkä itse jaksaisi/pystyisi/haluaisi tehdä töitä muistisairaiden tai muuten vaikeasti sairaiden asukkaiden kanssa. Hattua nostan kaikille heille jotka jaksavat; kuka mistäkin sitten sen energiansa haalivatkaan. 

😉.

 07.05.2026

Olin ärsyyntynyt ja harmissani siitä, että minun piti eilen soittaa ja vaihtaa perjantain Taysin käynti kun tiesin, että kyseinen erikoislääkäri on siellä vain harvoin paikalla ja pelkäsin etten saa uutta vastaanottoaikaa enää ennen tulevaa kesäsulkua.

Kävi hyvä tuuri ja sain vaihdettua ajan toukokuun lopulle.Se huoli siis pois.

Toinen ärsytyksen aihe on ollut se etten päässyt jatkamaan Touhulaan suunnittelemiani juttuja. Tuntuu , että kaunis kevät valuu hukkaan. Mutta kun katsoin viime vuoden juttujani niin olin aloittanut Touhulassa käynnit 13.5 ja ihan riittävästi ehdin siellä puuhastella. Nyt pitää siis rauhoittua ja vaikkapa katsella kaunista luonnon viherrystä keittiön  ikkunan takaa.

 Nautinto sekin on  💚.

Kolmas harmitus on se, että nyt Kari köhii vähän samaan tapaan kuin minä taudin alussa. Tätä tautia  ei tosiaankaan ole ilo eikä tarkoitus jakaa ! 

 06.05.2026

Nyt kun en ole päässyt itse Touhulassa oleilemaan niin ystävällinen naapurini lähetti kuvia miten tonttini rajalla möyritään.

 Toisella puolella tietä kuulemma kaivavat valokuitukaapelimiehet ja tässä minun tonttini laidassa  taasen Elisan miehet. Eivät kuitenkaan sovi samaan ojaan ? 😂.

Siististi tekivät hommansa

                                         

Mahtaa olla TOSI nopeat yhteydet jatkossa 😁.

 

 05.05.2026

 Eipä kai tässä oikein muusta pysty kirjoittamaan kuin tästä viheliäisestä taudista. Se vie nyt kyllä kaiken energian 😰.

Yksi iso lohtu on se, että yöt olen sentään saanut nukkua suht rauhassa mutta päivät sitten tikahtumista vaille ja yskiminen alkaa sattua helliin vatsalihaksiin niin että yskimistäkin yrittää välttää kaikin keinoin.Aivastukset ovat kuin tykinlaukauksia. Korkealta ja kova ja niitäkin sellaiset 20 peräperää.

Lämpöä kituliaasti 37.5-38 ja  juuri sen verran että olo on huono.

Valittaminen on ihan turhaa ja tylsääkin kun moni sairastaa paljon hankalampia juttuja, mutta pakkohan tässä on nyt todeta, että tosi karsea tauti. En muistanut sitä, että flunssakin voi nujertaa ihmisen tyystin.

 

 Ja miten yhteen ihmiseen voi mahtua näin paljon räkää ja limaa 😰!