23.04.2026 

Kasvihuone on nyt siinä kunnossa, että sinne  saa kasvamaan sen minkä aikoo. Kurkkua, tomaattia, papuja, mangoldia, lehtikaalia, herneitä, salaattia, pinaattia ....ja mitä näitä nyt onkaan ?

 

Ulkona oleviin kasvilavoihin en tänä vuonna aio istuttaa mitään kesäkasviksia niinkuin aiempina vuosina.

Toinen tiilistä kyhätty kasvilava sai jo muutenkin lähtöpassit 😂.

Mutta kun lähdin sitä purkamaan huomasin osassa kasvavan niin kauniisti sammalta etten malttanut jättää niitä käyttämättä vaan tein vielä uuden poteron toisen kasvilavan päätyyn. Siihen kun sivelee kesän mittaan tiilien päälle piimän loput niin sammaleet siitä tykkää.Nyt se on vielä vähän rujon näköinen.
 

Energiat loppui ja ideointikin vähän kangerteli .....ja tiedän toki että muuraukseen käytetään myös laastia mutta kun minä tykkään koota noita palapelin lailla ja uudelleen ja uudelleen.Huvinsa kullakin.

Mutta nyt jäi hommat sikseen  ja sauna lämpiämään. Jatkuu kun jatkuu 😉.

 

 22.04.2026

Touhulan elämän menoon kestää aina hetken tottua. Rutiinit on kaupunkielämään verrattuna aika erilaiset. Aikaa (ja energiaa) menee veden ja puiden kantoon , käsin tiskaamiseen, vesien ja saunan lämmittämiseen. 

Puhumattakaan siitä että kun kuljeskelee ulkona pihapiirissä niin koko ajan käy mielessä , että ai niin tuokin ja tuokin....mutta pidän siitä periaatteesta täällä tiukasti kiinni, että teen vain sen mikä mukavalta tuntuu. Silloin ei pääse turhaan rasittumaan ja stressaantumaan varsinkin kun pääperiaatteena on kuitenkin aina ollut ettei  mikään ole täällä niin pilkulleen ei edes sinne päin. 

Ja välillä pitää toki nakata työrukkaset pois ja juoda kuppi kahvia aurinossa liiterin seinustalla 😎.
 

Isäni sanoi monesti kun mökkikausi alkoi , että vähän hitaasti jalka nousee 😊mutta katsotaan sitten loppukesästä. Isä viittasi siihen kun silloinen mökki oli korkean kallion päällä ja rappusia riitti noustavaksi.Kunto koheni väkisinkin. Sitä odotellessa .....

21.04.2026 

Touhulan kevät on nyt korkattu . Kuusi kuukautta "Touhulatta"  takana . Tänä vuonna oli niin vähäluminen talvi, että aikaisemminkin olisi voinut mökkikauden aloittaa. Mutta ehtiihän tässä.

Kun lähdin aamulla tänne ajelemaan niin yritin päästä sellaiseen zen-tilaan, että nyt ei kaikkea tarvitse saada tehtyä yhdellä kertaa ; eikä ainakaan samana päivänä  😁. Pääasia on , että mökki lämpiää riittävästi yöpymistä ajatellen. Mutta helpommin ajateltu kuin tehty.

Hirveä vimma oli heti aloittaa siivous. Matot ja kaikki vuodevaatteet ulos tuulettumaan koko päiväksi ja siitä sitten pyörremyrskyn lailla mökki kesäkuntoon. Ja sitten vielä kasvihuoneenkin kimppuun sitä järjestelemään. Olin ehtinyt miettiä kaikkea tekemistä valmiiksi talven aikana sohvalla maatessa 😉.

Saunan jälkeen veto loppui tyystin enkä olisi kissaa jaksanut edes sanoa....eikä tarvinnutkaan 😽.  Arttu kun jäi Karin kanssa kaupunkiin kotoilemaan. 

 

Nyt kukkii sinivuokot ja valkovuokot ihanasti yhtaikaa. 

20.04.2026 

Mokkapaloja on tullut leivottua vuosien saatossa aikamoinen määrä ja myös monien eri ohjeiden mukaan. Nyt tein ihan vain sellaisen version "mitä kaapista" löytyy. Kun ei ollut kaakaojauhetta niin korvasin sen valmiilla kaakaojuomapussilla. Mistä lie edes meidän kaappiin ajautunut ?

 

 ja kahviksi tein kapsulokoneella irish coffeeen joka oli ihan liian makeaa muuten juoda. Huti ostos.

Tuli niistä kyllä paras kuorrute ikinä 😁.

  Meillä lapsuuden kodissa jos leivottiin mokkapaloja niin päälle ripoteltiin aina kookoshiutaleita. Niin siis nytkin kun niitä sattui kaapin perältä löytymään. Eikä ole mokkapalojen voittanutta 😋? 

Ja kun uuni oli kuumana niin tein vielä keksejä joista tuli sen verran kookkaita että yksi per kahvihetki riittää hyvin. Ei kovin kaksisen näköisiä, mutta kelpaa omalle väelle paremmin kuin hyvin.

Tosin harvemmin kukaan malttaa jättää siihen yhteen 😉.
 

 19.04.2026

Artun kanssa pihalla "tönöttäminen" on välillä vähän pitkästyttävää ja siksi on aikaa kuvata kaikkea.Vaikka ihan vain pihan  puita. Vanhoja korkeita mäntyjä kirkasta sinistä taivasta vasten .....

 Mänty ja kuusi kilpailee korkeudesta....

Kaksi vanhaa puuta.....🎶🎵🎶
 

Mutta joka  kuusen kurkottaa se katajaan kapsahtaa (onko vähän outo sanonta 😊).....

                                        

Ja jokunen  mänty on pitänyt jo kaataa..oikein oiva ötökkäpalatsi ?.....

Mutta on meillä on onneksi vielä sitä halattavaa ja haisteltavaa....

 

Tykätään kovasti kaikista puista kumpikin💚💚.

 18.04.2026

Stansta heitti kuvaushaasteen siitä minkälainen kahvinkeitin kelläkin porisee. Lähden vähän pidemmän kautta tähän juttuun.

Löysin kuvan marraskuulta 2023 kahvikoneesta jonka ostimme silloin pienen pohdiskelun jälkeen. Vanhan rikki menneen perinteisen Krups-kahvinkeittimen tilalle.

                                                              

Kyseisen laitteen veimme takasin kauppaan kun emme saaneet sillä mieluisaa kahvia. En jaksa muistaa mikä on suurin suurin sen palauttamiseen, mutta osto oli tehty sillä diilillä, että palauttaa saa jos ei tykkää. Ei siis tykätty.

Tilalle tuli nykyinen kahvinkeitin jossa on myös mahdollisuus  jauhaa kahvipavut. 

 Ei olla sitäkään ominaisuutta käytetty sitten alkuyritysten. Eli ihan perinteisellä systeemillä porisee aamukahvit ja iltapäiväkahvit hoituu kapsuloilla ...jostain syystä . Näin siis meillä; tänäkin aamuna . Pannu onkin jo tyhjentynyt sillä aikaa kun tätä kirjoitan 😉.                                                

17.04.2026 

Löysin kirjastosta sattumalta mukavan minulle entuudestaan tuntemattoman suomalaisen dekkaristin.

 

 

"Anu Patrakka  on Pohjois-Portugalin   maaseudulla asuva suomalainen kirjailija, joka on luonut Rui Santos- nimisestä rikosetsivästo ja hänen ryhmästään.

Lukijoilleen Patrakka on luvannut, että hänen kirjoissaan lapset ja eläimet eivät ole julmuuksien kohteena. Rikosten aiheet kirjailija löytää usein uutisia seuraamalla ja elämää havainnoimalla. Patrakan dekkarisarjan päähenkilö Rui Santos on ryyppäävän ja rellestävän poliisin vastakohta, joka murehtii ja häpeää yhä, miten hänen lapsena ollessaan isä tappoi äidin. Santos on ujo alle nelikymppinen rikosetsivä, joka kirjasarjan alussa oli yhä poikamies."

Pääsin kirjojen myötä mukavasti portugalilaisen pikkukylän tapahtumiin sisään. 

Ja siitä kevyenä aasinsiltana 😉. Ostamassani pienessä appelsiinipuussa on parhaillaan avautuvia kukkia ja niiden tuoksu on ihan huumaava. 

Ja siitä tuoksusta taas  mieleeni pulpahti appelsiinikukkavesi jota nuorena ostettiin apteekista. Se oli raikas ja edullinen kasvovesi nuoren naisen rasvaiselle iholle.
 

Äkkiseltään en löytänyt sitä enää  mistään myynnissä; toisaalta rasvoittuminen ei ole enää nykyään se ihon ongelma vaan päinvastoin kuivuminen 😁. Mutta tuotteen tuoksumuisto on jäänyt pysyvästi mieleen. 

Toinen purtelo joka tulee mieleen nuoruudesta on Pond´s sitruunavoide. Samannimistä rasvaa näyttää olevan vieläkin maailmalla myynnissä ja purkin muotokin on edelleen sama. 

Vain sana sitruuna puuttuu....tosin tämä versio olisikin tehty paremminkin minulle 😉.