27.04.2024

 

Olen enenevässä määrin sellainen "HUPS"- tekevälle sattuu tyyppi 😂. Eilen meillä oli pöydällä minun kaksi läppäriä ; toisesta vanhasta vehkeestä yritin löytää valokuvia matkamuisteluita varten , Karin läppäri ja kaksi puhelinta. Hain siihen vielä ison puolen litran lasin vettä ja niin siinä sitten tietysti kävi, että HUPS 😨koko täysi vesilasi kaatui pöydälle ja kaikki laitteet "veden vallassa". Tönäisin jotenkin lasin nurin läppärin kannella.

Ja selvähän se, että Karin uusin ja kallein laite sai eniten osumaa. Muut saatiin pelastettua kuivaamalla, mutta vasta tänään nähdään elpyykö laite tuosta kastumisesta. Kari tosin lohdutti, että uusia saa kaupasta, mutta harmitti totisesti, että olin niin kömpelö ja touhukas yhtä aikaa. Huono kombo 😝.

Toivotaan , että Karinkin läppäri kuivattuaan vielä elpyy 👍. Niin ja sain kuin sainkin kaikesta huolimatta tehtyä taas yhden lisäyksen matkamuistoihini.

 26.04.2024

 

Meillä oli eilen Artun kauhuelokuvapäivä eli imurointipäivä 😻mutta katsellaanhan me myös Karin kanssa aika paljon kaikenlaisia elokuvia. Se, että löydetään yhteinen ja molemmille sopiva elokuva teettää välillä työtä. Itse en tykkää mistään yliluonnollisista jutuista enkä kung fu-meiningistä eikä Kari jaksa välttämättä katsella romantisia draamoja. Mutta välillä käy niin, että jos vain aloittaa sisukkaasti katsomaan jotain josta ei luule pitävänsä niin yllättyykin iloisesti. Sellainen oli eilen katseltu "Apinoiden planeetan synty".

Tuota elokuvaa on tehty monia versioita ja jatko-osia ja TV-sarjakin ja siksi ajattelin , ettei se nyt voi olla kertakaikkiaan mahdoton katsottava. Otin tosin kutimen käteen jos menee oikein tylsäksi/mahdottomaksi katsoa niin katselen vain "toisella silmällä".Mutta kas kummaa ; uppouduin tarinaan ihan kokonaan ja lopuksi tirautin jopa pari kyyneltä.

 

Joskus näköjään kannattaa unohtaa ennakkoluulot .

 

25.04.2024

 

Uimahallissa käydessä tulee aina sivusilmällä seurattu erilaisia ryhmiä ja niiden toimintaa. Milloin on koululaisia, erityisryhmiä tai päiväkotitaaperoita. Eilen tuli yhtä aikaa pieni ryhmä päiväkoti-ikäisiä ja pistipä korvaani pesutiloissa ohjaajan sanonta: "Mihin haluatte  laittaa pyyheliinat ". Ei siis ohjetta, että pyyheliinat laitetaan tähän naulakkoon vaan siitä sitten alkoi pikkutyttöjen härdelli, että kuka laittaa sen pyyheliinansa mihinkin. Turhaa häsäämistä. Edellisen kerran olin pukemassa samaan aikaan kun pienet koululaiset riisuituivat ja sekin oli aikamoista sähellystä. Säälin silloin opettajaa.

No aikoinaan ohjasin partiossa tonttutyttöjä ja silloin ainakin oli tarpeen antaa selkeitä ohjeita ja välillä piti olla tiukkaakin kuria, että homma pysyi hallinnassa. Muuten homma levisi käsiin. Ja auktoriteettia pitää olla. Ei nyt ihan armeijamaisesti tietenkään, mutta jos antaa kaikkien ryhmässä valita omiaan  niin siitä ei hyvät heilu. 

Enkä missään nimessä arvostele opettajia/ohjaajia . Parhaansa varmasti tekevät.Vaan kauhistelen sitä yleistä asennetta, että pienetkin lapset saavat päättää asioita joita eivät vielä osaa. Uskon , että se luo vain hämmennystä ja turvattomuutta. UGH ! Olen puhunut 😊.

Päivän kevennys tulee tässä.....

Meidän Arttu on tuo tyyppi joka pistelee silakkasnacksiä 😻

 24.4.2024

 

 

 Käynti Äidin hoitokodissa aiheuttaa usein varsinaisen tunteiden myllerryksen.

Surua ja ahdistusta siitä, että elämän loppusuora on meneillään

Hämmennystä siksi, etten enää löydä oikeaa yhteyttä häneen eikä mukavia puheenaiheita juurikaan ole

Iloa ja helpotusta sen vuoksi että hän on nyt turvassa

Huolta siitä ettei hän osaa kertoa enää jos jokin on huonosti (tai hyvin)

Pelkoa siitä mitä vielä on edessä

Ihmetystä miten tuo kaamea sairaus voi muuttaa ihmistä niin paljon

Kiitollisuutta ettei ihminen enää itse tiedosta omaa tilaansa 

Kaikki nämä tunteet päässä pyörii sen hetken kun  hoitokodissa käy ja väkisinkin vielä pitkään käynnin jälkeenkin. 

 

 

 

 23.04.2023

 

Siitä tällainen päiväkirjablogi on mukava, että voi palata ajassa taaksepäin tarkistamaan yhtä jos toistakin asiaa. Eilen kun tuntui NIIN kylmältä kävin katsomassa mitä olin kirjoittanut viime vuonna samaan aikaan. Hämeenlinnassa + 18 astetta eli pikkuisen oli keväisempää kuin nyt 😉.

Ennen oli lähes joka torpassa sellainen keltainen almanakka ja moni mökin ukko tai akka  kirjoitti siihen säätiedot ja kylvämiset ja eläinten poikimiset ja kaikki muutkin elämiseen vaikuttavat tärkeät asiat.

Toki almanakkaa on vieläkin kaupan ja saattaa olla , että moni juuri tähän kalenteriin tottunut haluaa vieläkin  pitää sellaista käytössä.

 

Sanoi almanakka sitten mitä tahansa niin kevät saisi jo tulla !!! Olin jo kertaalleen laittanut talvikamppeet pois ja nyt saa taas kaivaa nastakengätkin esiin 😡.

 22.04.2024

 

Vielä sen verran lauantain "yöelämästä" että kun pääsin hotellihuoneeseen puolen yön jälkeen olin niin adrenaliinin vallassa, ettei puhettakaan yöunista. Pari tuntia meni ihan vain ihmetellessä 😮. Eli yöunet jäi minimaalisiksi. Eilen kotona sitten maistui pitkät päiväunet ja vielä kunnon  yöunet päälle joten tänä aamuna alkaa olla taas oma olo. Palautuminen ottaa nykyään oman aikansa. 

Ja niinkuin usein ennenkin kun olen  palannut mistä tahansa keikalta tai reissulta heti pitää alkaa haeskella ja miettiä seuravaa tapahtumaa /menoa. Kari aina sanoo, että annetaan nyt ensin pölyn laskeutua ja katsotaan sitten minne mennään 😊.

 

 

 

Mutta kun korvamadoksi jäi jyskyttämään   "menolippu" niin minkäs teet 😂. Pitää vielä myös todeta , että kun Virve Rosti viettää 50 -vuotis taiteilijajuhlaa tänä vuonna niin on siinä vaan sitkeä mimmi.Kun on 15-vuotiaana aloittanut ja edelleen jaksaa keikkailla niin hattua saa kyllä nostaa sellaiselle suoritukselle. Eikä ikä näy yhtään missään.

 21.04.2024

 

Lauantaina juhlittiin pienessä perhepiirissä Siskon synttäreitä Naantalin kylpylässä. Paikka oli minulle entuudestaan tuntematon vaikka Naantalissa ollaan joskus aiemmin toisaalla yövytty.

 

 

Hotelli on ihan hulppean oloinen ulkoa ja tuloaulasta, mutta huoneet ovat jääneet jo vähän päivitystä vaille; samoin kylpyläosasto. Tosin ei sen meidän juhlatunnelmaa mitenkään latistanut😁.

Ulkona kävellessä rannassa oli paljon kanadanhanhia kaakattamassa. Ovat kuuleman mukaan suojeltu laji, mutta häiritsevät paikallisia kovalla kiukkuisella äänellään ja sotkevat paljon paikkoja.

 

 

Päivä oli kiva kun päästiin lillumaan yhdessä kylpylässä ja syötiin vatsat pullolleen.

Vain minulla oli vielä mahdollisuus mennä Virve Rostin keikalle illalla. Vähän ensin kauhistelin myöhäistä aloitusaikaa eli 22.30 kun olen niin iltauninen. Ja päivä oli ollut muutenkin touhua täynnä.

 

Mutta väsymys haihtui ihan juuri siihen kun bändi aloitti ja hullaannutti koko yleisönsä alkumetreillä. Taitavat artistit tietävä kyllä mistä kansa innostuu. Musiikki meni suoraan sydämeen 💖ja hilluin kuin viimeistä päivää koko shown ajan 😂. Kaikki vanhat diskomuuvit tuli jälleen kerran testattua.

 

 

 

Kuvia en juurikaan ottanut kun olin niin musiikin vietävissä. Shown lopussa törmäsin vielä bändin jäseniin käytävällä ja heitä huvitti kun kiitin konsertista ja sanoin että näin se vanhakin rouva nuortuu kun hiki päässä  "joraa" 😉.

Nyt olen tosin kuin jyrän alle jäänyt, mutta se oli tosiaankin sen arvoista . Kiitos Vicky ja menneisyyden vangit 💕.