18.09.2026

Toin Touhulasta pois  kesän aikana värjäämäni langat. Niistä aion tehdä nyt jotain itselleni. Kirjoneuleen tai kirjoneulevillatakin tai jotain....

 

Mutta ennen sitä projektia piti saada valmiiksi heppatytön neule kun kylmä sää vaanii jo nurkan takana.

Väriksi valikoitun tytön suosikkiväri eli nyt  roosa/vaaleanpuneinen/pinkki ovat ehdottomasti hänestä parhaita värejä.

Toivotaan, että nyt hevostalleilla tarkenee 😊.

 17.09.2026

 Välillä pitää kurvata kaupunkiin. Oli kyllä jo vähän ikäväkin Karia ja Arttua vaikka hyvin yksikseni viihdynkin. Mutta ihan vielä talviteloille en malttanut Touhulaa pakata kun kerran Pekka Pouta lupaili lämmintä syksyä. 

Innostuin tekemään vihreistä tomaateista säilykettä Strömsön kokin Paulin ohjeen mukaan ja onneksi luin reseptin etukäteen sillä ohjeeseen tarvittiin mustaherukan lehtiä ja keräsin niitä lähtiessäni Touhulan puskista sateisena aamuna "taskuuni".

Ohje oli sen verran kiva ja ennenkaikkea helppo laitan sen tähän itselle muistiin.
 

• 500 g vihreitä tomaatteja
• 15 mustaherukanlehteä
• 3 rkl sinapinsiemeniä
• 1 rkl korianterinsiemeniä (itse en noita laittanut kun korianteri ei ole se minun juttuni) 
• 1 dl etikkaa
• 1 dl raakasokeria
• 1 ½ dl vettä

Tee näin:

1. Esikeitä sinapinsiemeniä 2–3 minuuttia, riko korianterinsiemenet morttelissa, viipaloi tomaatit.
2. Lado sterilisoituun tiiviskantiseen purkkiin kerroksittain tomaatinviipaleita, mustaherukanlehtiä, sinapinsiemeniä ja korianterinsiemeniä.
3. Kiehauta etikka, sokeri ja vesi liemeksi. Kaada tomaattien päälle.
4. Pane viileään ja anna tekeytyä ainakin vuorokausi.

 Säilyke on vielä jääkaapissa tekeytymässä eli maku en voi arvoida mutta ihan hyvältä näyttää ?

Ja koko asiahan perustuu siihen , etten haluaisi MITÄÄN kasvattamattamaani olla hyödyntämättä.

 16.09.2026

Sieniretkeni tuotti tulosta. 

 Suppilovahveroita oli jo ja kanttarellejakin vielä vaikka mietin että onko nollan rajaan hiipunut lämpötila  palelluttanut osan sienistä. Ei onneksi ollut.

Hienoa tietysti, että sieniretkeltä palaa sienien kanssa, mutta kaikkein parasta on kuitenkin se metsässä oleskelu kun hiljaisuus ihan humisee korvissa. Metsässä tajuaa sen miten paljon taustaääntä maailmaan mahtuu. Sellaistakin mitä ei yleensä yhtään noteeraa.

Tunnustan, että nyt hiukan arastelin yksin metsään menoa kun olen sattumoisin lukenut sen verran paljon karhuista ja muista petoeläimistä, mutta hetken päästä rentouduin. Olin vain yhtä metsän kanssa 💚. Enkä tavannut eläimiä ; en edes hirvikärpäsiä.

Tuskin mikään maistuu kai sen paremmalta  saunan jälkeen kuin vasta paistetut sienet+sipuli ruisleivällä ; tai no ainakin yhtä hyvältä kuin ne perinteiset lohileivät 😉.

15.09.2026 

Touhulassa ei ole ns. mukavuuksia eli puilla lämmitetään ja vesi kannetaan ja huussissa asioidaan. Mutta yksi luxustuote löytyy 😉. Sellainen jota ei hienommissakaan huusholleissa taida olla ?

Lämmitetty vaatelipasto !

 Suorastaan pakon edessä akaisempien muuttojen tiimellyksessä kyseinen vaatelipasto ajautui tuohon leivinuunin kupeeseen kun ei muuallekaan mahtunut. Nyt aamuisin on suorastaan  suloisen ihanaa pukea lämpimät alusvaatteet ja sukat päälle tai vaikkapa vaihtaa hikipaita lämpimään nuttuun.

Tässä sitä olisi ideaa insinööreille kehittettäväksi. Lämmitettävä vaatekaappi/lipasto ! Ainakin vilukissat tykkäisivät. 

Ja nyt kun tupaa ja leivinuunia kerran lämmitän päivittäin niin yritin löytää omenoiden kuivatukseen sisältä sopivan (?) paikan. Viime vuonna kun kuivatin omenia  ison määrän ja osan kuivatin saunatuvassa ja siellä ne ehtivät osittain homehtua. Nyt viritin "kuivatusputket" ruokapöydän yli.

Leivinuunissa kuivattaminen olisi  muuten tosi näppärää mutta sen lämpötilan säätäminen on nimenomaan säätämistä. Ohuet omenviipaleet kärähtävät nopeasti. Mutta leivinuunin lämmössä kyllä kypsyi erittäin hyvin omenakaurapaistos. 

 Nam . Kaurapuuroa vähän jalommassa muodossa 😋. 

14.09.2026

Jos olet yhtään seurannut "anna"n ja minun blogista Tamaran ja Väinön rakkaustarinaa niin tiedät minkälaista draamaa aiheutti Väinön kainalossa suriseva ampiaispesä 😰.

Tässä nyt sitten vielä kuva Väinön kuuluisasta kainolosta.

Minusta on kovin mielenkiintoista ja hauskaakin että kyseinen pesä on ihmeellisen litteä ja huomaamaton ja ulottuu tosiaankin ihan sinne kainaloon asti 😂. Ulkopuolelta sitä ei huomannut lainkaan.Ja sen verran iso pesä ettei se ihme ollut,  että Tamarakin oli niin järkyttynyt !!! 

 13.09.2026

Eilen lauantaina oli erityisen mukava sää puuhastella ulkona kun ei tuullut juuri lainkaan ja lämpötila oikein passeli. Sainkin  aikaiseksi monenmoista syyspuuhaa.Muun muassa siivottua kasvihuonetta ja kerättyä pois kaikkea kesäsälää.

 Sitten tunnistin sellaisen lapsuudesta tutun onnen tunteen, että kohta saadaan sadetta. Lapsena se tiesi sitä, että sai olla sisällä lukemassa hyvää kirjaa sateen ropistessa ikkunaan.

Lähdin siis sisälle hyvillä mielin ajatuksella, että pois sateen alta....syömään savustamaani lohta 😋. (Tällä kertaa ostin vähän isomman kalapalan ja vähän jännitti tuleeko yhtä hyvää kuin viimeksi. Tuli taas  ihan täydellistä 👍.)

Ja kasvimaan loppuja kasviksia ...

 

Ja löytyi vielä pakasteesta pala piirakkaakin kahvin kanssa....

Mutta ei siitä sitten edes mitään sadetta tullut 😊. Takaisin pihalle.....ja omenoita pilkkomaan 🍎🍏.
 

Pakastan omanaviipaleet sellaiseen "piirakan kokoisiin " pusseihin

 Eikä noista pakastetuista omenalohkoista tarvitse välttämättä piirakkaa leipoa vaan ne käyvät hyvin myös jogurtin tai rahkan kaveriksi. Ainut haittapuoli on se, että vievät aika paljon tilaa pakastimessa.

Sade tulikin vasta saunomisen aikaan; ja se sopi vallan hyvin sekin ! 

 12.09.2026 

Touhulan "syysviikko" alkoi omenoiden keräämisellä. Osa oli jo tipahtanut  ja osa lähti ravistamalla eli kypsiä ovat jo kaikki .Talviomenatkin.

Loput vähäiset vielä käyttökelpoiset valkeakuulaat keitin soseeksi. Nyt laitoin mausteeksi sekä tuoretta minttua että sitruunamelissaa. 

Olen nyt pari omenapiirakkaa tehnyt sillä tavalla, että piirakan pohjalle kerros omenasosetta ja sitten vasta omenaviipeleet päälle. Tulee hyvää ja mehukasta.

Mutta pähkäilen edelleen mitä teen talviomenoille.

 Osan kuivaan ja osan palastelen pakastimeen mutta niitä riittää....yli oman tarpeen.....ja naapureidenkin.

Mutta vielä ne kaikkein kauneimmat, puhtaimmat ja suurimmat omenat killuvat korkealla puun latvassa .

Pitää vain sitkeästi odotella että ne sieltä tipahtavat ja että ehdin ne poimimaan ennen kuin niitä nokkivat linnut  ja myyrät ja peurat  ......tai ties mitkä metsän asukit niillä herkuttelevat ?.No kyllä niistä jaettavaksi olisi, mutta jos ne houkuttevat vaikkapa rottia pihaan niin sen vuoksi yritän nopsasti toimia ja kerätä maasta kaikki maapallokompostiin. Niitä on onneksi pihanperällä  kaksin kappalein niin että tilaa riittää.

 Luin myös että jäteasemat ottavat vastaan omenakuormia ja valmistavat niistä sitten mm.biokaasua.

Tosin mietin kuinka ekologista on ajella huristella varta vasten autolla omppukuorman kanssa kun sellainen on Touhulasta aika kaukana. Suo siellä; vetelä täällä !