22.09.2026

Olen nähnyt jo pidemmän aikaa uniini ilmestyvän ritarin haarniskassa. Se ilmestyy unessa monesti ihan arkisiinkin tilanteisiin tarkkailemaan ja aina ajatttelen unessa siis , että ai se ilmestyi taas. Se ei ole lainkaan pelottava hahmo , mutta mystinen kyllä. Ja aamulla pistää ajattelemaan mikä on sen sanoma.

Äitini on ollut sairaana pari viikkoa ja se huolestuttaa. Miten muistisairas ymmärtää oman tilansa ja miten osaa toimia ja pyytää apua. Hoitokoti tekee tietysti parhaansa. Liittyykö suojeleva ritari siihen ?

Maailman rauhaton tilanne...

.....ritari auttaa minkä pystyy ? 

Uneni ritari ei ole lainkan tuollainen komea ratsulla kiitävä vaan vähän ehkä jo ruosteessa oleva ja jotenkin aika hupaisa, mukava  tyyppi. Unet on kyllä välillä kummallisia ja outoja enkä usein edes niitä aamulla muista, mutta tämä ritari ei jätä minua nyt rauhaan. Seurasi näin aamusta vielä tännekin 😊.

21.09.2026 

Olen ollut henkisesti väsähtänyt kun Äiti on ollut hoitokodissa sairaana kohta jo kaksi viikkoa. Ensin tuli vierailukielto kun hänellä epäiltiin noro-virusta,  mutta nyt kun tauti ei vaan talttunut niin vihdoin ja viimein hänet otettiin  vastaa sairaalan päivykseen. Aikamoista painostusta hoitokodin puolelta tarvittiin. Vasta sitten kun tulehdusarvot ovat riittävän korkeat niin alkaa jotain oikeasti tapahtua.

Äiti on siis 90-vuotias muistisairas ja se kyllä jarruttaa sitä hoitoon pääsyä. Asia joka tuntuu vain niin surkealta.

Mutta mikäs on parempi keino saada ajatuksia pois surusta ja apatista kuin tehdä hyvää ruokaa. Ja kun noita kaalikääryleitä pyörittelin ajattelin itku silmissä, että Äiti olisi tyytyväinen kun tytär on ottanut onkeensa sen ajatusmaailman, että lähes kaikki ruoka tehdään itse ja pyritään tekemään siitä mahdollisimman maukasta. 

 Kääryleet uuniin menossa....voinokareet ja siirappi kuuluu ehdottomasti asiaan.

 Ja uunista tullessa....

  Ja kääryleiden  kanssa "pitää" ehdottomasti olla keitetyt peruna, ruskea kastike ja puolukkahillo.

Ja miten hyvää onkaan ruollainen perusruoka  😋. 

 Ps. Äiti teki syksyllä tosi usein kaalikääryleitä, mutta minä viitsin ryhtyä siihen yleensä vain kerran syksyn aikana. Tyttärestä se polvi siis  heikkenee 😉.

 20.09.2026 

Syksyn värikkäät lehdet puissa on niin kauniita !

 ja miksei maassakin , mutta ne ovat myös TOSI vaarallisen liukkaita kävellessä. Varsinkin sateen jälkeen.

Olen kerran saanut nilkkamurtuman liukastuessani syksyisiin märkiin mätäneviin lehtiin ja siksi nykyään pyrin taapertamaan vähän varovasti aina kun näen varsinkin asfaltilla lehtipolun. Hyvää harjoitusta tulevaan talveen !

 19.09.2026 

Olen ollut monen monta päivää suorastaan ärsyyntynyt kun en ole saanut mitään tolkkua yhdestä soittoläksystä. Melodia /rytmi ei vain mene jakeluun. Makedonialainen kansanmusiikki kyseessä. Kyseistä kappaletta ei löytynyt mistään soitettuna/laulettuna/tanssittuna.Sitä kun aikani tuskailin niin Kari tuli ja otti avuksi AI:n.

 Nuoteista kuva ja sitten pyyntö , että AI soittaa melodian huilulla . Ja niin tapahtui ja minulla on "elävä" esimerkki miten kyseinen kappale tulee soittaa.

Kyllä taas kerran sain ihmetellä sähköisen maailman ihmeellisyyttä . Kohta on soitonopettaja korvattu tekoälyllä ? No ei nyt sentään !

Mutta opetusmetodit uudistuu ja sekin pitää hyväksyä. Joskus on AI enemmän kuin paikallaan.
 

 18.09.2026

Toin Touhulasta pois  kesän aikana värjäämäni langat. Niistä aion tehdä nyt jotain itselleni. Kirjoneuleen tai kirjoneulevillatakin tai jotain....

 

Mutta ennen sitä projektia piti saada valmiiksi heppatytön neule kun kylmä sää vaanii jo nurkan takana.

Väriksi valikoitun tytön suosikkiväri eli nyt  roosa/vaaleanpuneinen/pinkki ovat ehdottomasti hänestä parhaita värejä.

Toivotaan, että nyt hevostalleilla tarkenee 😊.

 17.09.2026

 Välillä pitää kurvata kaupunkiin. Oli kyllä jo vähän ikäväkin Karia ja Arttua vaikka hyvin yksikseni viihdynkin. Mutta ihan vielä talviteloille en malttanut Touhulaa pakata kun kerran Pekka Pouta lupaili lämmintä syksyä. 

Innostuin tekemään vihreistä tomaateista säilykettä Strömsön kokin Paulin ohjeen mukaan ja onneksi luin reseptin etukäteen sillä ohjeeseen tarvittiin mustaherukan lehtiä ja keräsin niitä lähtiessäni Touhulan puskista sateisena aamuna "taskuuni".

Ohje oli sen verran kiva ja ennenkaikkea helppo laitan sen tähän itselle muistiin.
 

• 500 g vihreitä tomaatteja
• 15 mustaherukanlehteä
• 3 rkl sinapinsiemeniä
• 1 rkl korianterinsiemeniä (itse en noita laittanut kun korianteri ei ole se minun juttuni) 
• 1 dl etikkaa
• 1 dl raakasokeria
• 1 ½ dl vettä

Tee näin:

1. Esikeitä sinapinsiemeniä 2–3 minuuttia, riko korianterinsiemenet morttelissa, viipaloi tomaatit.
2. Lado sterilisoituun tiiviskantiseen purkkiin kerroksittain tomaatinviipaleita, mustaherukanlehtiä, sinapinsiemeniä ja korianterinsiemeniä.
3. Kiehauta etikka, sokeri ja vesi liemeksi. Kaada tomaattien päälle.
4. Pane viileään ja anna tekeytyä ainakin vuorokausi.

 Säilyke on vielä jääkaapissa tekeytymässä eli maku en voi arvoida mutta ihan hyvältä näyttää ?

Ja koko asiahan perustuu siihen , etten haluaisi MITÄÄN kasvattamattamaani olla hyödyntämättä.

 16.09.2026

Sieniretkeni tuotti tulosta. 

 Suppilovahveroita oli jo ja kanttarellejakin vielä vaikka mietin että onko nollan rajaan hiipunut lämpötila  palelluttanut osan sienistä. Ei onneksi ollut.

Hienoa tietysti, että sieniretkeltä palaa sienien kanssa, mutta kaikkein parasta on kuitenkin se metsässä oleskelu kun hiljaisuus ihan humisee korvissa. Metsässä tajuaa sen miten paljon taustaääntä maailmaan mahtuu. Sellaistakin mitä ei yleensä yhtään noteeraa.

Tunnustan, että nyt hiukan arastelin yksin metsään menoa kun olen sattumoisin lukenut sen verran paljon karhuista ja muista petoeläimistä, mutta hetken päästä rentouduin. Olin vain yhtä metsän kanssa 💚. Enkä tavannut eläimiä ; en edes hirvikärpäsiä.

Tuskin mikään maistuu kai sen paremmalta  saunan jälkeen kuin vasta paistetut sienet+sipuli ruisleivällä ; tai no ainakin yhtä hyvältä kuin ne perinteiset lohileivät 😉.