16.07.2026

Jos olisin nuorena viettänyt kesää Touhulassa niin ei epäilystäkään, että olisin päivät pitkät maannut lepolassessa auringossa kirjaa lukien. Eikä ennen edes mitään  arurinkosuojarasvaa käytetty. Coppertone tulee mieleen ja myös Tummeli (utarerasva) oli jossain vaiheessa suosittua....ennen vai jälkeen aurinkopäivän; sitä en muista.

Nykyään pitää suojautua auringolta 30-50 suojakeroimilla , aurinkolaseilla ja hatulla ja mieluummin muutenkin sitä vaan hakee sellaista  mukavaa varjon paikkaa.

 Mutta aurinko kypsyttää ihmisten lisäksi nopeasti myös kasvit ja marjat. Onko se itse kasvatettu kurkku nyt mukamas paremman makuinen kuin kaupasta ostettu.

On se 😋.

Ja ihmeellistä kyllä mutta myös viinimarjoja voi pikkuhiljaa keräillä. Ei ennen mielestäni vielä heinäkuun puolessa välissä ? mutta mitäs me allakasta kun kerran kypsyvät omaan tahtiinsa.

Punaisia ja valkoisia keräsin jo vähän iltaviilin päälle. Ja Väinö-rengille pitää antaa kehuja , että on kyllä erityisen tarkkana ollut noiden marjapensaiden kanssa ja vaikka minusta tuntuu ettei se juuri muuta tee kuin seistä tönöttää rakkauslasit silmillään niin hyvin on pitänyt rastaat pois pensaista. Ehkä Tamaraan ihastuminen on tuonutkin lisäpotkua työntekoon😍....

Oli aiemmin vähän vaikea päätös ottaa Mammani tekemä pitsiliina betonitöihin. Siitä syystä jatkojalostin vielä tarjottimen koristeeksi käyttämästäni liinan.  Kastoin sen löysään betonivelliin ja laitoin kuivumaan kukkaruukun päälle. Mutta se vaati minutsa vielä "kultareunuksen" ja kun sattumoisin liiterissä oli kultaspraypurkki niin...

 Mammani pitsiliina sai vielä vähän jatkoaikaa 💛.

 15.07.2026

Edelliseen postaukseen viitaten voiko mikään olla yhtä hyvää kuin voissa paistetut kantarellit niin pitää todeta, että kova kilpailija on  savustettu lohi. Turhan harvoin otan savustimen esiin yksin ollessani vaikka tuollainen sähkösavustin on niin helppo ja nopea.

Ja aina onnistuu 

Nyt jopa suolaus meni ihan nappiin.

Touhulassa kesän ykköspaikkoja ulkona on tuo seinän vieresssä oleva tiskipöytäsysteemi. Siinä tiskaan aina jos ulkosalla  lämpötila pysyttelee  plussan puolella😊. Ja siinä keittelen väriliemet ja useimmiten myös ruoat.

Runkona on Ikean tiskipöytä ja tuota  helmarimpsua  uusin nyt kolmannen kerran. Ensimmäisen tein vanhasta suihkuverhosta ja sittemmin vahvasta puuvillakankaasta ja tämä ruutukangas löytyi vanhoista  kangasvarastoista.

Jonkun vuoden tuollainen kestää kesät talvet ja on sitten taas  helppo uusia. Kaapinovia odotellessa 😁
 

 14.07.2026

 Touhulaan kotiutuminen ei alkanut perinteisesti ruohonleikkurilla ajelulla vaan nyt lähdin ensimmäiseksi  metsään katsomaan onko se totta, että mustikat ja kanttarellit on jo poimittavissa. Suunnistin vahoille hyväksi koetuille tutuille paikoille. Mutta aikamoiset metsätyöt olivat kyseisellä alueella meneillään ja pelkäänpä pahoin , että jo pitkään hyväksi havaitut marja- ja sienimaastot muuttavat muotoaan ja kohta on haettava uusia apajoita.

Kapea metsätie pelottaa muutenkin jos joku tulee vastaan niin auton peruuttaminen on liki mahdotonta😨.

Mutta mustikat ON kypsiä. Ehkä olen saanut lapsena vaikea-asteisen mustikanpoiminta-allergian 😉kun metsässä oltiin siihen aikaan pitkään kerralla ja poiminen oli niin lapsesta aika puisevaa hommaa. Siksi poimin nykyään vain vähän kerrallaan. Nyt sen verran , että saan ainakin ripotella jogurtin päälle.

 Kanttarelleja jätin vielä kasvamaan , mutta sen verran sain poimittua, että iltaherkuttelu on taattu. Voissa sipulin kanssa paistetut kanttarellit ruisleivällä 😋.

Ei sen parempaa taida ollakaan...
 

  13.07.2026

Villinä kasvavat vadelmat ovat jo kypsyneet , mutta puutarhavadelmia saa vielä vähän odotella.

 Poimin vattuja aamukävelyllä; sekaan sujahti vielä muutama metsämansikkakin. Villivadelmat ovat nyt siinä vaiheessa, että jos tulee rankka vesikuuro niin ne tipahtavat maahan; nyt ne suorastaan tipahtivat käteen. Osan laitoin raparperi ja persikan keveriksi piirakkaan.

Tuli kyllä hyvää !

Ostettiin herneenpalkoja (kun ei niitä taida omasta takaa saada 😊) ja mietin että onpas sääli kun kuoria menee kompostiin aikamoinen määrä. Ja tietysti pitää heti ruveta tutkimaan voisiko niitä pelkkiä kuoria jotenkin hyödyntää. Ja voihan toki.
 

Kokeilin ensi alkuun herneenkuorisipsejä airfryerilla 

TOSI kuituisia olivat, mutta hyvän makuisia. Ja toisekseen mietin että eikös noita kuoria kannattaisi käyttää keitoissa ja wokeissa ja oli niistä joku tehnyt  pestoakin. Paloittelin loput kuoret ja nakkasin pakastimeen ja käytän ne sieltä sitten joskus 😉.

Mutta sen  myös muistin, että ennen oli tapana tehdä herneenpaloista apposia eli niitä keitetiin suolavedessä ja syötiin sitten sellaisenaan tai voisulan kanssa. Muistan miettineeni joskus lapsena niitä syödessä , että eikös niissä ole lainkaan matoja kun siihen aikaan herneenpaloissa tuppasi olemaan sitä mato-ongelmaa.

 Lisäproteiinia !                                  

Mielessä käväisi  että miksei nykyään ostoherneissä ei enää matoja ole. Ei se tietenkään haittaa, mutta millä ne saadaan pidettyä pois ?  Ei ollut muuten villivadelmissakaan yhtään matoja tai muitakaan ötököitä.

 12.07.2026

Fake = Unelmien mies on Yle Areenan sarja jossa mies huijaa naista minkä ehtii ja nainen on niin ihastunut että katsoo asioita sinisilmäisesti vaaleanpunaisten lasien läpi.Haluaa uskoa aina vain parasta.

Sarjaa katsoessa käy monesti mielessä, että etkös jo huomaa....voiko sitä olla niin totaalisen ihastunut ? 

Mutta voin kokemuksesta todeta, että voi kyllä ! 

Nettideittailuni alkuaikoina tutustuin ruotsalaiseen mieheen joka kirjoitti heti alkuun ihanan pitkiä, mukaansa tempaavia , romattisia ja hauskoja meilejä. Mannaa sielulleni vaikean eron jälkeen. Sittemmin kun vaihdettiin jo puhelinnumeroitakin (josta siis selvisi osoitteeeni ) niin kukkalähetti toi kauniita kukkakimppuja ovelleni. Aika vaikeaa olla ihastumatta !

Monen monta kertaa meni meidän tapaaminen pieleen syystä jos toisestakin. Mutta ratkaisevaa tässä kohtaa oli se kun hän kertoi  jostain ongelmista verottajan kanssa ja siitä seuranneista rahaongelmista. Vihelsin äkkiä pelin poikki.Hälytyskello soi. Onneksi ! 

Kun katsoin tuota sarjaa tuli tämä kaikki niin elävästi mieleeni ja jotain niin samaa.... 

No netistä voi löytää kunnollisia kultakimpaleitakin 😍 joten ihan kaikki siellä ei ole silkkaa huijausta kuitenkaan. Ehkä kyseinen sarja toimii jollekin myös varoittavana esimerkkinä, että kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää ja jos jokin on liian hyvää ollakseen totta niin se todennäköisesti on myös sitä .

 

 11.07.2026

Touhulan ja kaupunkikodin välillä ei ole kuin sellaiset  25 kilometriä eli nopeasti autolla sen matkan pyyhkäisee. En kuitenkaan suhaile sitä mennen tullen vaan kun menen Touhulaan niin olen siellä mieluusti vähän pidempään. Vähintään pari päivää.Jo itsessään sinne meno ja tulo on oma numeronsa.

 Touhulasta lähtiessä pitää muistaa sammuttaa ulkosähköt ja sulkea vesiposti . Lukita kaikki paikat.Ottaa roskat mukaan , katsella jääkaappia sillä silmällä ettei mikään jää pilaantumaan. Kerätä pyykit kaupunkiin pesuun. Kastella kasvit ja kukat.Pakata mukaan eestaas kulkeva läppäri, huilu, parhaillaan luvussa oleva kirja/kirjat, tekeillä oleva käsityö, hammasyökisko 😁. Ja nyt on jo kopassa mukana vähän tuoretta satoakin....raparperia, ruohosipulia, basilikaa, sitruunamelissaa, kesäkukkia. 

  Kun portti on suljettu ja matkaan olen päässyt ei pidä enää yhtään miettiä suljinko ja lukitsinko kaikki paikat 😉. Ne jutut menee niin rutiinilla. Ja sitten kun lähden kaupungista takaisin Touhulaan niin sama toistuu toisinpäin.....

10.07.2026

Nyt on aika "esitellä" työn alla olleita betonitöitä . Niiden tekemisessä voisi sanoa, että työ tekijäänsä neuvoo. Eli kun ei paljon viitsi lukea mitään ohjeita tai neuvoja niin sitä mennään sitten sieltä.... kantapään kautta....

Kahvipöytäkin oli hetken aikaa katettuna pelkillä betonitöillä. 

Käytin Äidin vanhan tarjottimen jota hän oli käyttänyt kukkien alustana ja se oli jo päässyt ruostumaan vaikka ihan aitoa oikeaa Marimekkoa olikin .

En käyttänyt sitä varsinaisena muottina vaan päätin jättää valun siihen.

 

Kuvioksi pitsiliina ja ympärille lasipallukoita.Pitsiliinan öljysin ja sekin lähti ihan mukavasti kovettumisen  jälkeen irti.

Korjailin samaan syssyyn aiemmin tekemääni sillä olin tehnyt pinnan liian ohueksi sillä pikasementillä.

 Sain myös lisättyä siihen samalla vähän blingblingiä. Nyt on kaksi erilaista pöytäpintaa ; voi vaikka vaihdella👍 .Ne väsäsin kummatkin siitä hobby-askartelubetonista. Mutta sitten tositoimiin....eli siihen ihan oikeaan betoniin.

Siinä hommassa valumuotteina käytin muovisia elintarvikerasioita. Nekin öljysin ensin ruokaöljyllä jotta laatat varmasti irtoaa pois muotista . Olin poissa Touhulasta neljä päivää ja sillä aikaa olivat hyvin kovettuneet.Vesisateessa. 

 Kuviointi on abstraktia taidetta 😂.  Lasiosia piti vähän sienellä puhdistaa, mutta hyvin olivat tarttuneet kiinni eikä teräviä lasin pala reunoja ollut missään kohtaa.

Laatat löysivät heti paikkansa lintujen vesialtaan ja tuolikeinun maastosta.

 

 

 Ja tapani mukaan jään niin helposti koukkuun johonkin yhteen tiettyyn juttuun eli kyllä jotain muutakin ajattelin vielä  betonista kokeilla. Touhula on kuin tehty kaikkeen tuollaiseen hullutteluun.

 Ps. Emojien käyttämisestä varoiteltiin , mutta ihan helposti en osaa niistä luopua, mutta vähensin sentään ne jo ainakin puoleen ....onhan sekin jo jotain !