25.1.2019

Sain pilkkikisan tuliaisena kasan pikkuisia ahvenia; tällä määrällä heltisi 7.sija.

Ensin kuvittelin syöttää niitä Artulle , mutta se piti pikku kalaa leluna ja viskeli sitä vain pitkin huushollia. Kun on latziin tottunut 😉.
Noin pienistä kaloista ei juuri muuta voi ajatella kuin jonkinmoista kalapottia. Ja kokeilin sitten ilman sen kummempaa kikkailuja tehdä jonkinlaista ahvenkukkoa kun pakkasesta löytyi paketti pekoniakin.
Ahvenet uunivuokaan, pekonit päälle ja kanneksi muutama ruisleipä.....siinä moderni, nopea versio.
Tosin uunissa sitten meni aikaa peräti 15 tuntia miedossa lämmössä.
Voittaa ainakin purkkikalat mennen tullen eikä menneet ahvenet hukkaan.

                     

24.1.2019

Olen uppotunut viime päivät korviani myöten Touhulan tarinaan. Olen kirjoitellut sitä milloin missäkin muodossa ja tallentanut moniin eri versioihin; kuvatkin miten sattuu. Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin saada jotain vähän selkeämpää aikaiseksi.
Hauskaa lueskella yli kymmenen vuotta vanhoja juttuja ja nähdä miten paljon kaikenlaista on tullut tehtyä. Kari jaksaa muistuttaa miten ihan ensimmäisellä Touhulan katselukerralla pyysin, että muistuta sitten aina minua ettei täällä tarvitse tehdä mitään....tämän talon viehkeys kun  piilee sen alkuperäisyydessä . No aina ei voi seistä sanojensa takana 😇.
Kunhan saan työstettyä juttuni loppuun tai ainakin parempaan malliin niin laitan sen sitten muiden blogieni kaveriksi.Koneella kun  en viitsi istua kuitenkaan  kovin kauaa kerrallaan.Mutta kivoja valokuvia tulee vastaan.......

20.1.2019

Kyllä nyt kelpaa ! Rapsakka pakkaskeli saa posket punaiseksi ja luonto on NIIN kaunis.Parasta mahdollista talvisäätä.

Ja luntakin juuri sen verran sopivasti, ettei se ihan pienstä enää sula pois.

Nyt pitää nauttia talvesta ⛄

16.1.2019

Kun minullakin on nyt lähes pakotettuna 😔älypuhelin voin ehkä paremmin ymmärtää miten se laite koukuttaa. Siitähän voi tulla elämän napa. Mietin vain kuinkahan nykyisin työpaikoilla pystytään valvomaan puhelimen käyttöä ? Toisaalta niin monen julkisen palvelun takaisinsoitto-systeemi vaatii puhelimen päässä oloa eli omia asioita on pakko välillä työaikanakin hoitaa.Mutta aika kiusallista on kaupan kassajonossa puhua vaikkapa terveysasioitaan.

Yrittäjävuosilta tuli mieleen nuori kokkiharjoittelijapoika jonka kanssa piti käydä useampikin keskustelu mitä työpaikalla voi ja saa tehdä. Sovimme että takahuoneessa perunateatterissa saa kuunnella kuulokkeilla mitä haluaa kunhan kuulee samalla mitä ympärillä tapahtuu. Asiakaspalvelussa linja oli tiukka....kuulokkeet pois ja silloin on oltava läsnä 100 %!

Ja kun  matkustaa julkisilla tai istuu jossain odotushuoneessa lähes kaikilla on puhelin kourassa. Toki se on hyvä ajankulu, mutta jääkö jotain elämättä /kokematta puhelin kädessä ?
Itse en pidä puhelinta aina edes kuulomatkan päässä ja jokunen viesti tai puhelu voi mennä niin sanotusti sivu suun, mutta eipä tuosta ole vielä sen kummampaa härdelliä tähän mennessä aiheutunut.

15.01.2019

Etelän hedelmien ja oleilun avulla olen yrittänyt tautia taltuttaa.Nyt on sopiva aika tehdä sellaisia pikkupuuhia sisällä joihin ei tule muulloin tartuttua. Siispä otin esiin paperisilppurin ja lähdin tuhoamaan turhia asiakirjoja. Yllättävän paljon nurkissa pyörii kaikenlaista lomaketta jossa on näkyvissä nimen lisäksi henkilötunnus tai ainakin osoite.Ja kun periaatteessa eletään pitkälti paperitonta aikaa ! Mutta identiteettivarkauksista on sen verran paljon varoittavia esimerkkejä, että paras on olla tarkkana mitä roskiin viskaa.Pitäsiköhän jo opetella tapa tuhota laskut yms. sitä mukaa kun ne on hoidetttu; mitä niitä turhaan säästelen ??

13.1.2019

Niin se vain iskee kun sitä vähiten odottaa. Flunssa. Ensin sitä ihmettelee, ettei oikein ole vauhti päällä ja sitten alkaa kolotus ja jomotus kunnes tajuaa, että tämähän on jonkinlaista tautia.
Tällä kertaa pysähdyin heti kun sen tajusin ja kun nyt oli mahdollista niin päätin että lepo parasta lääkettä. Muutaman päivän oleilun jälkeen olo on parempi mutta vielä pitää hissutella päivä jos toinenkin.Näin sitä aina muistaa miten mukavaa onkaan olla terve !

10.1.2019

Yksin kotona; ihanaa ja mukavaa vai ikävää ja yksinäistä ? Oma "erakko"luonteeni kaipaa väkisinkin sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Meillä se toimii hyvin eikä aiheuta sen suurempaa kyseenalaistamista.
Mutta vallankin jos perhe asuu pienesti ja aina on joku kotona ja myös jotain vaatimassa niin kuka sitä kestää pitkän päälle 👿. Miehet usien katoavat  kuka minnekin....pubiveikoiksi, urheiluun,auton alle, pilkille....kellä on onnekkaasti oma miesluola jonne piiloutua vaikkei sen kummampaa siellä tekisikään. Naisen omin paikka on useimmiten keittiö jollei nyt onnekkaasti ole saanut omaa nurkkaa omiin harrastuksiin.Mutten yhtään ihmettele , että välillä perhesopu on koetuksella.
Se , että saa ja voi olla yksikseen omassa kodissa on monille harvinaista herkkua.Eikä silloin tarvitse mitään salaisia puuhia harrastaa. Pääasia on että voi nauttia omasta olostaan omassa kolossaan.

8.1.2019

Iltalehtien silmäily pitää vähän kartalla missä milloinkin mennään.Tosin vuodesta toiseen aiheet on samat..... lähinnä kuka rakastaa ketä ja kuka vastavuoroisesti eroaa.

 Julkkisten tekemiset tai tekemättä jättämiset.....

Raha on tottakai jatkuvasti kiehtova aihe. Bisnessmaailmassa tapahtuu omat käänteensä ja me tavikset  luemme  toisten menestymisistä tai romahduksista.

Terveysuutisia on joka lähtöön.Nyt tammikuussa voiton vie laihdutus kuinkas muutenkaan ja loputtomasti on uusia tuulia milloin mistäkin terveysintoilusta. Kukin valitsee omansa ?

Ja urheilu-uutiset tietty.Asia jonka itse sivuutan, mutta moni muu ei ......

Yhtä kaikki lukeminen tai lukematta jättäminen on valinnaista ja jos ei nettiuutisia olisi jäisi paljon tärkeääkin tietoa saamatta. Missä se raja sitten kulkee ja minkä uutisen klikkaa milloinkin  auki ?

6.1.2019

Loppianen on päätepiste juhlakaudelle ja alkaa ne ns. härkäviikot mitä ne sitten kullekin tarkoittavatkaan. Joillekin tipatonta tammikuuta ja toiselle taas joulukilojen karistamista ihmedieettien avulla; ainakin jos on iltalehtiin uskomista.
Meilläkin kinkku on syöty mitä nyt vähän on pakkasessa pahan päivän varalle 😋ja soppaluu hernekeittoon.Ihmeesti se isokin kinkku upposi melkeinpä kahteen pekkaan. Mutta nyt mieli halajaakin keittoja ja muita kevyempiä ja arkisia ruokia.

5.1.2019

Paluu maalta kaupunkiin on aina oma operaationsa. Tällä kertaa asiaa mutkisti runsas lumi ja tarvittiin vähän kikkailua että päästiin pikkuteiltä auratuille reiteille.Mutta kotiin on aina kiva palata ja kaikki mukavuudet tuntuvat hetken aikaa luksukselta.Ja vaihtelu virkistää.
Posti oli tuonut sillä aikaa paljon joulukortteja ja nyt olen saman pähkäilyn edessä kuin ennekin mitä tehdä korteille joulun jälkeen. Monina vuosina olen heittänyt ne roskiin ; säästänyt ainoastaan ne jotka on valokuvista tehtyjä ja kirjeet säästän ilman ilman muuta mutta mutta.....ihania kortteja jotka on  vaivalla valittu ja kirjoitettu ja postitettu.....sääli on niitäkin hävittää.

2.1.2019

Lapsetti juuri sen verran sopivasti, että sain lumiukon tehtyä 😍 ja sopivaan ajankohtaan sillä sitten alkoi lumisade joka vain jatkui ja jatkui ja jatkui.....lunta tuli liki 30 senttiä yhden illan ja yön aikana.

Ja sähköt poikki kuinkas muuten.Yö meni pimennossa ja aina siinä kohtaa sitten vasta muistaa miten moneen sitä sähköä tarvittaisikaan. No täällä ei sikäli hätää kun on uuneja mitä lämmitellä ja kokkailla voi mielin määrin puuhellan ja leivinuunin avulla.Ja jääkaapin sekä pakastimen korvaa piha ja ulkokuisti.Ja hiljaisuuden rikkoo vain patteriradio.Mutta sitä lumitöiden määrää 😡

Tosin lantilla on toinenkin puoli....miten kaunista onkaan kaikki ja osaapa sähköä arvostaa taas hetken aikaa ihan toisella lailla.Kovaa hommaa on sähkölaitoksen miehillä saada valoa joka talouteen.Helikopteri on pörrännyt ilmassa ja suksimieskin paikansi meidän pihapiirissä vahinkokohtaa.Ja niin vain saatiin taas valoa kansalle !

31.12.2018

Minuun SE  iskee turhankin nopeasti Joulun jälkeen....pitää päästä eroon punaisesta ja mieli kaipaa raikkautta ja valkeutta. Siispä punaiset sohvanpääliset kuoritaan  pois ja pikkuhiljaa myös lukuisat tontut pakataan pahvilaatikoihin. Nyt on sininen ja valkoinen torpassa IN 💙ja sen vuoksi ripustettiin jopa siniset jääpuikkovalot ikkunaan vaikken ole oikein koskaan välittänytkään niiden kylmästä väristä.

Ja luontokin näyttää värittyvän samoin varein; tässä matkalla Keuruulle metsätietä pitkin. Paikkapaikoin puut olivat ihan kuin "sokerihuurrettuja".

Vuosi tosin vaihtoi myräkkäsäässä (ennusteen mukaan) ja lunta tuprutti koko illan ja yön (?)ja myös näin puolenpäivän aikaan tulee suojalunta taivaan täydeltä.

Pitänee lähteä lumitöihin tai ehkäpä lumiukon rakentamiseen.......