01.06.2024

 

Meistä on mukavaa kävellä hautausmailla. Varsinkin hellepäivinä siellä varjoisaa ja viileää ja rauhallista. Meidän "oma " hautausmaa on Ahvenistolla ja sinne meidätkin mitä luultavimmin aikoinaan haudataan.

 

Kyseinen hautausmaa on perustettu vuonna 1873.

Meidän perusreitti kulkee ensin Hilman haudalle. Hän oli Karin lapsuudessa Karin ja hänen pikkuveljensä hoitajana ja hänellä oli tapana juottaa kermaa hoidokeilleen, etteivät nämä vain laihtuisi hänen hoidossaan 😂. Hilma on siis kukkansa ansainnut. 

Seuraava etappi on muualle haudattujen kivi jossa käyn supisemassa Isälle tärkeimmät kuulumiset 💙. Ja Karin oman perheen hauta on kierroksen päätteeksi.

Eilen osui silmään yhdellä haudalla aivan ihanan upea alppiruusu.

Ja aika erikoinen hautakivi.

Minä entisenä salolaisena ajattelin heti, että tähän haudataan kaikki salolaiset 😉.

 30.05.2024

 

Vein  vanhoja kolttuja vaatekeräyslaariin ja joku oli tuonut jätekeräyspisteeseen nukketalon.Oli jättänyt sen nätisti "tarjolle". 

 

 

 Siitä saisi vielä joku pikkutyttö tai vaikka vähän isompikin iloa pitkäksi aikaa. Vaikka itse kaikkea helposti rohmuankin niin tämän jätin suosiolla paikoilleen. Kun omakin nukketalo on vielä ihan alkutekijöissään 😉.  Toivotaan, että joku korjaa sen parempaan talteen ennen sateiden tuloa.

 

29.05.2024

 

 

Joka vuosi sitä miettii, että mitä laittaa kasvamaan Touhulan kasvimaalle ja kasvihuoneeseen. Mikä kestää kotilot ja mahdollisesti myös kuivan kauden jos ollaan pidempi aika pois maisemista. Vuosien varrella on ollut yritystä monenlaiseen kasvatukseen ja alkuun oli helpompaa kun olin lähes tulkoon koko ajan paikalla ja kastelemassa ja nyppimässä ja rikkaruohoja kitkemässä. Jos on viikonkin poissa tiluksilta niin sen saa kyllä tuta ainakin heinäkuun helteillä. Toisin sanoen kaikki on vähän niinkuin arpapeliä ja juuri siksi kai niin koukuttavaa, että joka vuosi pitää kuitenkin yrittää jotakin 😉.

Kaivelin vanhempia kuvia Touhula alkuajoilta jolloin innostus on suurimmaillaan ja silloin näköjään kaivoin kasvimaan ihan vain keskelle ei mitään 😂.

 

Ja näyttää siellä jotain kasvavankin. Nyt tuo alue on jo muutettu muuksi eli "nurmikoksi". No, nurmikko sana Touhulan kielessä tarkoittaa ruohonleikkurilla ajeltua viheraluetta jossa kasvaa heinää, sammalta,apilaa, voikukkaa jne jne.....ja jos hetken on ajelematta niin aika pikaisesti alkaa maasta puskea pieniä puun taimia eli toisin sanoen piha villiintyy tosi nopeasti jos sen niin antaa tehdä. Luonto ottaa aina paikkansa.

Ihan avomaaviljelystä siirryin hissukseen rajaamaan istutusta kasvipenkkeihin ja kyllähän kasvihuoneessakin aina jotain satoa on saatu; siellä viihtyy ehkä  parhaiten kasvihuonekurkku, chili ja paprika. Tomaatti ei ehkä viihdy ihan niin lämpimässä  ?

                                         

Tuon huikean isoista vanhoista lattiaparruista Kari teki yhtenä vuonna "salaattikaukalon" 😁ja sitten yksi ns. viritelmistäni on vanhoista tiilistä kyhätty kasvualusta. Sitä olen yrittänyt saada sammaloitumaan niin että näyttäisi enemmän istuvan luontoon. No sammaloituminen kestää aikaansa /aikaa 😉.

 

                                         

 

Tuo kuva näytti olevan toukokuulta  2020. Eikä sammalleet ottaneet kiinni tiiliin niinkuin toivoin kuin ihan vain muutamassa kohdassa. Ilmeisesti liian aurinkoinen ja kuiva paikka ? Ei auttanut vaikka piimällä sivelin 😉.

Ja joka vuosi tekee mieli aina  laittaa jotain kasvamaan: Tänä vuonna laitan ainakin pienen pieni määrä perunaa, salaattia, retiisiä, pinaattia, papuja monia laatuja ja herneitä ja kasvihuonekurkkuja ja paprikoita. 

Villisuolaheinä ja minttu pyrkivät jo nyt valtaamaan osan kasvilavasta; taistelu niitä vastaan on jo aloitettu 😦niin ja pakko todeta, että lehtokotilot ovat myös löytäneet tiensä jälleen kerran Touhulan pihaan.

YÖK !

 

 29.05.2024

 

Minä en tykkää yhtään hyttysistä, mutta ne taas tykkäävät kovasti minusta 😡. 

Ja nyt niitä alkaa totisesti olla. Kun en haluaisi itseäni offilla valella niin pitää vain yrittää välttää eli pysytellä nyt ainakin varjoisista metsänotkelmista pois. Sen taas totesin kun kävin poimimassa kielokimpun metsän siimeksestä kun en ihan omalta pihalta niitä raaski poimia. Hyttyslauma suorastaan hyökkäsi kimppuuni. Ja heti tuli tunne, että tämän olen elänyt ennenkin. Kielot, hiki ja hyttyset kuuluvat ilmeisesti yhteen 😉.

 

 

 Kielojen tuoksu on kuitenkin niin huumaava, että kannatti vähän harrastaa extremeä  💚.

 28.05.2024

 

Syystä jos toisestakin pitää välillä oleilla kauniina kesäpäivänä kaupungissa; eikä sekään ole hullumpaa. Hämeenlinnasta löytyy paljon kauniita paikkoja ja eilen nappasin matkan varrelta muutaman kuvan.

 

 

Vahtitornissa on vielä näkyvissä olympiarenkaat ja vuosiluku 1952 kun  kyseisessä paikassa käytiin kisaa viisottelussa.

Maauimala on vielä suljettu jonkin altaassa olevan vian vuoksi. Harmi sinäänsä, kun nyt olisi kyllä oikeat pulikointisäät.

ja Hattelmalan harju

Näköalatornista ei ollut enää näköalaa kaupunkiin kun puusto oli kasvanut niin suureksi, mutta hauskan näköinen "tatti" 😊. Aikoinaan samalla paikalla on ollut puusta tehty näköalapaikka.

 

Rinteillä kasvaa paljon pähkinäpensaita ja Runebergin kirjoituksen  mukaan aikoinaan saksalaiset sotilaat olisivat heittäneet pähkinöitä taskuistaan rinteille ja siitä pensaat sitten saivat alkunsa. Saksanpähkinät 😁. Tarua vai tottta ; samapa se . Ainakin hauska tarina.

 

 

 27.05.2024

 

Varsinkin näin alkukesästä kun luonto herää henkiin niin tuoksut ovat  ainutlaatuisia. Aamulla kun avaa oven sellainen ihan kesäinen tuoksutuulahdus tulee vastaan. Tällä hetkellä siinä on sekoitusta tuomen kukkaa, syreeniä, kieloa ja ties mitä muuta.

 Ja kun kerää narulta kuivamassa ollutta pyykkiä niin sekin tuoksuu erityisen puhtaalta ja raikkaalta. Kesän tuoksuja on myös mäntysuovan tuoksu mattopyykillä.....ja onhan näitä ; kellä mikäkin tuoksu hivelee omaa nenää.

Kesä kun etenee ei enää tuoksuja huomaa yhtä hyvin , mutta kesäisen sateen jälkeen (kunhan sitä nyt vain saataisiin ) luonnon tuoksu voi  olla todella huumaava.

Nyt pitää hengittää syvään , pitkään ja rauhallisesti. Tuoksuissa niinkuin väreissäkin on voimaa ja energiaa.

 

 26.05.2024

 

Pidän kovasti Puutarhakaudessa esiintyvästä Tareq Taylorista ja hänen kokkailuistaan. 

Ja kun hän valmisti yhdessä ohjelmassa omaa lannoitettaan (daaliakisaan) niin hetimmiten piti itsekin kokeilla. Eli sotketaan kahvinporoja, banaankuoria ja kananmunan kuoria.

Vettä sekaan ja sauvasekoittimella pöristellään ja siitä sitten syntyy aika kamalan näköistä sotkua....

No jaa ; en ole mikään nättinokkainen 😉. Tuota ruskeaa mösselöä sitten sekoitetaan kasteluveteen. Lopputulos jää nähtäväksi.

Touhulassa pyrin käyttämään mahdollisimman paljon luonnon lannoitteita ja myös  "kultavesi" on yksi sellainen. Touhulassa on helppo tuota reseptiä noudattaa kun käytössä on ns . "yöastia ". Perintökalleus😁

 

                                        

 Mutta kun kaikkea keksitään elämän helpottamiseksi niin onpahan markkinoilla myös ihan oikea kultavesikannu 😂.

Sen helpommaksi ei kultaveden tuotto enää taidaa mennä 😂.

 25.05.2024

 

Ruskea värihaaste poiki kivan jutun. Sukulaistätini lukee ahkerasti blogiani ja huomasi Touhulan keittiössä olevan lipaston päällä olevan suolasalkkarin.

 

 

 Ja kuinkas ollakaan hän oli ostanut sen miehensä kanssa tuliaiseksi kun tulivat tapaamaan vanhempiani ensi kertaa joskus 60-luvulla 😍. Minä olen ollut silloin ehkä vielä alle metrin mittainen 😂.

Salkkari oli meillä kyllä aikoinaan kodin seinällä, mutta sitten Äitini vei sen mökille ja sieltä se sitten ajautui onneksi minulle ja Touhulaan.  On aina niin mukavaa kun johonkin esineeseen liittyy jokin kiva tarina ja se lisää paljon myös sen arvoa. Pidän siitä edelleen hyvää huolta 💙.

 

 24.05.2024

 

Sen verran lisään tuohon "maitohorsmaparsa"  juttuun, että seuraavan satsin tein vähän vielä nuoremmista versoista ja katkaisin ne lyhyemmiksi ja sitä myöten myös se kuituisuus hävisi lähes kokonaan. Ja kun ihmettelin , että poikkeuksellisesti piti yöllä käydä pissalla , mutta sittemmin luin, että maitohorsmalla on myös nestettä poistava vaikutus 😉 kaiken muun hyvän lisäksi. Ja sitten muihin aiheisiin .....😊

Tässä tämän kevään lankavärjäyksen lopputulos: Vasemmalta koivu, ruusu, omanapuu+onnenkukka ja raparperi.Värit näyttävät kuvassa vähän haaleilta verrattuna luonnossa, mutta se on selvää, että kaikki luonnonvärit natsaavat yhteen.

 

 

 

Tosi yllättävää oli , että vaikka ruusujen värjäyslieni oli ihan syvän lilan punaista niin lopputulos oli kuitenkin ruskeankeltaista. Millä lie talvella jostain Afrikasta tuodot ruusut ylipäätään värjätty .

En raaskinnut heittää ainakaan vielä heittää liemiä pois.Ne voisi vaikka yhdistää ja lisätä joukkoon taas  jotain ihan muuta.

 

 

 Touhulassa elämä siirtyy kauniilla säällä hyvin pitkälti ulkotiloihin ja niin siellä sitten vyyhdin (onko sellaista sanaa ??) ja myös kerin langat uudelleen. Ja on niin TOSI hienoa kun on nuo vanhat ja hyvin toimivat työvälineet tallella. En kuuna päivänä olisi uskonut, että otan nuo ns. museoesineet vielä omaan käyttöön.

Nyt jätän kasvivärjäyksen ainakin hetkeksi ja jatkan ehkäpä  lupiinien aikaan; niistä saa oppien mukaan taas jotain ihan muuta 😉.

 

 23.05.2024

 

Olen turhankin arka käyttämään mitään luonnon antimia esimerkiksi villiyrttejä ja sienissäkin olen tosi tarkka,  että poimin vain ne jotka ihan varmasti tunnen. Nyt kuitenkin "rohkaistuin" maistamaan parsan veroiseksi kehuttua maitohorsmaa. Sen nyt ihan taatusti tunnistan ja niistä ei ole omalla tontilla pulaa. Ja omalla tontilla kasvaneet ovat ainakin puhtaita luomutuotteita.

Valmistin ne uunissa ihan justiinsa niinkuin parsatkin eli vain vähän oliiviöljyä pintaan 200 asteessa n.10-15 minuuttia ja sitten vain sormisuolaa pintaan. Kalapihvin kaveriksi.

 Maku oli ihan hyvä mutta tekstuuri aika kuituinen parsaan verrattuna. Mutta kun luin mitä kaikkea hyvää terveydelle ne sisältävät niin ei voi kuin harmitella, että keräämisaika on niin tosi lyhyt. Heti kun varsi alkaa olla puumaisempi niin makukin muuttuu kitkeräksi. Eli kiireesti pitää poimia vielä  uusi satsi 😁.

 

 22.05.2024

 

Pöytä on katettu !

 

 

 Ei nyt sentään mikään vegaanipöytä 😊vaan lankojen värjäämiseen kerättyjä kasveja. Edessä on ruusunlehtiä joita jo talvella kuivasin tätä projektia silmällä pitäen. Sitten on raparperin kehtiä ja varsia, seuraavana omenapuunkuoria ja onnenpensaan kukkia ja viimeisenä koivunlehtiä. Yllättäen koivunlehtien kerääminen oli kaikken työläintä sillä Touhulassa kaikki koivut on niin isoja ettei niiden lehtiä pysty poimimaan. Piti sen vuoksi vähän karsia ovensuussa kasvavia koristekoivuja (eikä turha homma sekään 😉).

Ensimmäiseksi halusin kokeilla juuri niitä koivunlehtiä joista luvattiin keltaista väriä jos lehdet poimii alkukeväästä. Tadaa.....

Keltaista tilasin ja keltaista sain 💛. Onnistumisen ilo aiheuttaa sen reaktion , että pitää heti kokeilla jotain toistakin . Seuraavaksi menossa raparperi. Ja kun hoksasin, että tuossa lämpölevyssä on termostaattikin niin se helpottaa hommaa huomattavasti ettei tarvitse olla koko ajan vahtimassa sitä, ettei vesi nouse yli 70 asteeseen ; vanuttuvat muuten  liian kuumassa. Vähintään pari tuntia väriliemessä.

Kinkun paistomittarin uusi käyttötarkoitus 😊.

Viime kesän lopulla innostuin kasveilla värjäämisestä eikä silloin enää ollut oikein sieniä ja kanervaa kummempia kasveja tarjolla. Nyt siis uudella innolla ja nimenomaan alkukesästä jolloin kasvien värit ovat voimakkaammillaan. 

 

Talven aikana tuli testattua myös se , että kasviväreillä värjätyt langat kestivät myös ihan hyvin konepesun 40 asteessa haalistumatta.

 20.05.2024

 

Värihaasteessa ajauduttiin ruskeaan ja ensimmäinen ajatus oli , että voi ei ; se nyt ei yhtään inspiroi ainakaan näin keväällä. Paremminkin syksyn värejä. Mutta tartuin toimeen ja kun aloin kuvia napsimaan niin eihän siitä meinannut loppua tulla. Pääosin ruskeaa löytyi huonekaluista. Ensin otin kuvia kotona.

Tuosta radiovehkeestä pitää sanoa, että mainio peli sillä sillä voi soittaa vanhat kasetit, cd:t ja vinyylit.Tokmannilta aikoinaan ostettu.

ja pääsi tähän juttuun osa Karin kitaroistakin mukaan

Ja samoilla silmillä sitten Touhulaan  😉

Touhula oli ennen Takomo eli kyläsepän talo niin paljon löytyy vieläkin kaikkea ruosteista tavaraa joita pidän jostain kumman syystä aarteina. Niissä on sitä oikeaa ajan patinaa.

 

 

Ja vanhat kuparipannut (ei huutokauppakeisarilta 😁) odottavat selvästikin kiillotusta, mutta se saa olla sitten sellaista sadepäivän hommaa jos saa kiillotettua silloinkaan ....

Vanhat huonekalut on tulleet minulle omalta suvulta pääosin kun puukäsitöiden taitajia oli useammassa polvessa. Ainoastaan vanha kirjoituspöytä löytyi täältä romuista pois viskattuna ja ihastuin siihen saman tien. Eikä sitä ole sen kummemmin entisöity vaan se on mielestäni hieno juuri noin.

Ja tuollainen lasiovinen ns. kirjakaappi löytyy tosi monen kotoa tai ainakin ennen löytyi. Olen saanut sen jo ihan nuorena tyttönä itselleni ja hämmästelen, että sen lasiovet ovat säilyneet ehjinä monissa muutoissa.

Keittiöön sain mallattua vähän väkisinkin Isänisän tekemän lipaston kun se vapautui vanhempien kesämökiltä. Ja nyt en pärjäisi ilman ; siihen mahtuu niin paljon kaikenlaista tavaraa 😁.

Ja täytyy vielä laittaa kuva keinutuolista ja vanhasta putkiradiosta; niin rakkaita ruskeita kummatkin 😉

Vai että ruskea tylsä väri  ?? ja jos totta puhutaan tässä oli vain pintaraapuisu .

Mutta aika on rajallista niin kirjoittajalla kuin lukijallakin 😊.