01.09.2022
Yksi etappi elämässäni toteutuu tänään. Jään virallisesti eläkkeelle ja jos jo kansakoulun eka luokalla olen todennut että toiveammatti on eläkeläinen niin pitäähän siitä oikeasti iloita , että on nyt tässä pisteessä ja onneksi vielä suhteellisen tervekin.
Ja
jos jotain olen oivaltanut muistisairaan omaisena niin sen, että on
turha kuvitella, että sitten kun olen vanha ja kiikkustuolissa on hienoa
että on asioita joita muistella. Voi olla , että ei muista enää uusia
eikä vanhojakaan asioita eli elämässä pitää (pitäisi) elää täysillä
juuri nyt eikä tulevassa.