01.10.2023

 

Löysivätpähän ne meillekin. Banaanikärpäset nimittäin. Muutamasta en ensin piitannut, mutta kun  niitä alkoi lehahdella parvina tiesin, että jotain muutakin pitäisi tehdä kuin odottaa , että talvi vie ne mennessään. Ja tietysti ihan oma vika sillä tykkään säilyttää omenoita, banaaneja ja tomaatteja huoneenlämmössä ja vieläpä pöydällä.

 

Tuollainen syötti oli ihan pätevä eli purkkiin vain valkoviinietikkaa, hunajaa ja astianpesuainetta.Yhden yön aikana siihen hukkui jo suurin osa.

En mielelläni tapa kärpästäkään, mutta tässä kulki raja.Onneksi ovat niin,  niin pieniä, ettei oikein osaa eläimiksi edes  mieltää. Ja kun lisääntyvätkin pahukset hullun lailla 😊.

 

 30.09.2023

 

Siivousviikko on takana ja voin vain todeta, että onneksi ei ole yhtään enempää tilaa.Muuten pitäisi aloittaa toisesta päästä kun toisesta lopettaa tai sitten pitäisi olla palkattua henkilökuntaa 😂.

Mutta kun kaikkea touhuaa ja touhottaa sattui aika ikävästi. Asia, joka harmittaa TOSI paljon. Tiputin käsistäni Pappan vanhan taskukellon ja siitä meni lasi rikki.😨.

 

Kellossa on jopa tuollainen puinen säilytysteline (mämmikouria varten ), mutta meillä se oli koristeena lipaston päällä ja siksi se sitten pääsi luiskahtamaan kotelostaan kun sitä siirtelin.

 

Yhtään ei lohduta, että tekevälle sattuu. Nyt pitää löytää kelloseppä , joka lasin uusii.

Kari hemmottelee minua aika usein tuomalla kukkia ja nyt sain niin kauniin kimpun, että se piti ihan kuvata erikseen. Roosa-nauha ruusuja 💖.

 29.09.2023

 

Hämeenlinnan keskustassa ei ole enää kangaskauppaa enkä viitsi/halua  ajella kaupungin toiselle laidalle jos jotain pientä tarvitsen. Ja muutenkin olen jotenkin vieraantunut "Eurokankaasta" enkä tahdo löytää sieltä mitään oikein kiinnostavaa ja hinnatkin aika korkeita.Kaipaan sellaista vanhanajan kangaskauppaa jossa saisi penkoa kangaslaareja ja voisi tehdä kaikenlaisia kivoja löytöjä.

Siksi siis "ruusutaulun" teko vähän venyi kun en keksinyt mistä tekisin vihreän pohjan styroksin peitoksi ja ruusujen pohjaksi. Touhulasta löytyi vanha kulunut pöytäliina ja sen löydön jälkeen sitten pääsin alkuun ja myös loppuun. Tadaa 😂. Installaatio on valmis ja pääsee kirjastohuoneen seinälle.Kuvassa osa ruusuista näyttää rusehtavilta vaikka  itse asiassa ovat liilan värisiä.

Tuollainen stryrox -pohja on kyllä tosi kiitollinen kun se on kevyt ja voi ripustaa = painaa naulaan kiinni. Ei tarvita sen kummempia ripustuskikkoja.

 

Nyt osaan siis virkata ruusun 😁. Mutta tämän jälkeen taidan siirtyä taideteoksista arkisempiin ja tarpeellisempiin käsityöihin....siis villasukkiin ilmeisestikin.

 28.09.2023

 

"Eläkeläisen vapaapäivä" saattaa kuulostaa työssä pakertavalta tosi ärsyttävältä.Jos näin on hyppää teksti yli ja ihastele vain upean samettista  liljaa 💖. Ne kukkivat tosi komeasti parhaillaan ulkona.Yksi sellainen kaatui maahan ja pääsi siksi sisälle maljakkoon.

Eli nyt kun olen ollut vajaan vuoden eläkeläisen roolissa voisin todeta, että "vapaapäivä" eläkkeelläkin ollessa voisi toimia. Ajatuksena se, että tekee yhtenä päivänä vain sellaisia asioita joista tulee hyvä mieli ja unohtaa kaikki velvollisuudet.

Viettää päivän kotiverkkareissa, tilata pizzaa kotiin eikä tee yhtään mitään hyödyllistä tai sitten vaihtoehtoisesti onkin erityisen aktiivinen ja lähtee reissaamaan vaikka pienellekin matkalle vailla sen kummempaa päämäärää. Pääasia on , että rikkoo rutiineita.

Ajatus virisi siitä, että vietin eilen  "puolipäivävapaata" 😊eli kävin ensinnäkin sekä uimahallissa että kirjastossa. Kummassakin paikassa tulee minulle aina jotenkin niin tyytyväinen olo. Soitin myös kurillani vain sellaisia kivoja ja helppoja huilukappeleita joita osaan ulkoa enkä koskenutkaan siihen vaikeaan, haastelliseen soittoläksyyn, jota nimenomaan olisi pitänyt treenata. Lintsasin siis ihan tarkoituksella 👍.

Ajatusta voi vielä jatkojalostaa vaikka kuinka ja paljon. Aloittaa aamun ei sillä ikuisella ruisleivällä vaan täytetyllä croisantilla ja jatkaa siitä sitten hierontaan, jalkahoitoon, eläintarhaan, konserttiin, elokuviin, museoon, kahvilaan, metsään haistelemaan luontoa....mihin ikinä tuntee sillä hetkellä kaipuuta.

 

 

 

Vapaapäivä silloin tällöin; ei kai sentään ihan hullumpi idea 😉.

 27.09.2023

 

Luulin, ettei vielä olisi  suppilovahveroaika, mutta poikkesin metsään kuitenkin katsomaan. Ja olihan niitä. Kaikki suppisfanit tieteävät, että kun näkee yhden sienen ja pysähtyy ja laittaa "silmät  suppiksille" niin niitähän löytyy. Monesti hauskasti piilossa kantojen kupeessa tai risujen alla.

Kun niitä sitten onnellisena kahmin niin kävi mielessä ajatus, että minäkö nämä kaikki voin poimia. Olenko liian ahne ? Puolustuksena siihen , että kaikki mitä poimin käytetään ennemmin tai myöhemmin ja joskus on myös kiva antaa purkki kuivattuja suppiksia kaverille. Ja saattaisi olla, että kukaan muu ei noita apajia löydä joten muuten sienet jäisi metsään pilaantumaan. Eli puhdas omatunto siitä asiasta.Pomin siis kaikki mitä löysin....joskin osa sai jäädä vielä kasvamaan.

 

 

Sienten kuivaaminen vaati jo vähän luovuutta ja otin käyttöön mm. pyykin kuivatustelineen. 

 

Yhtenä vuonna oli sen verran kiire etten ehtinyt puhdistamaan sieniä niiden keräämisen jälkeen ja kaadoin koko saaliin lakanan päälle kylppärin lattialle ja siellä kun oli lattialämmitys niin aika pikaisesti kuivuivat.Tosin ihan yhtä työlästä niin puhdistaminen oli myös kuivaamisen jälkeen 😊.

 26.09.2023

 

Kesällä kodin siivous on aika retuperällä. Tullaan ja mennään eikä siivous tunnu niin tärkeältäkään. Imurilla huiskin kerran viikossa ja paikat on sellaisessa järjestyksessä, että kehtaa vieraat tarvittaessa päästää sisään. MUTTA kunnon siivouksesta on aikaa.Eilen päätin, että nyt tai ei koskaan ja kun alkuun pääsin niin en olisi oikein edes "malttanut" lopettaa.

Yleensä kahlaan koko huushollin läpi samalla kertaa , mutta nyt otin Siskoni vinkistä vaarin ja panostin yhteen tai siis  lopulta  kahteen huoneeseen. Kun siivoaa vähemmän kerralla malttaa ehkä tarttua paremmin pikkujuttuihinkin.Kaunis, kuulas syyspäivä houkutti raahaamaan kaikkea ulos tuulettumaan ja halpa sähkö taas laittoi pesukoneen pyörimään kerrasta toiseen. Joskus siivous on jos ei nyt niin mukavaa niin ainakin ihan siedettävää .

Tosin Artun mielestä ei edes siedettävää 😾.

 

 

 Piti istua  kököttää ulkona puskan juuressa ties kuinka kauan odottamassa, että imurointi loppuu.....selkeästi täysin turhaa touhua sen mielestä. Hyvitykseksi sitkeästä odottelusta se sai herkkupateeta syödäkseen ja vähän ylimääräistä kissahierontaa 😻. Selkeästi sen mielestä pääsia, ettei tuollainen touhuaminen liian usein toistu.

 25.09.2023

 

Tänä syksynä on tullut leivottua omenapiirakka jos toinenkin. Itselle ja välillä muillekin.Jonkin ohjeen mukaan tai välillä ihan oman mielen mukaan sitä mitä kaapissa on milloinkin ollut . Yleensä valitsen sellaisen ohjeen jossa ei ole mainintaa siitä että tarjoillaan jäätelön kera sillä tavoite on, että itse piirakka on niin mehevää, ettei se lisukkeita kaipaa.

Viimeksi kokeilin tuollaisista aineista....lisänä siis ne omenat 😊.

 

Mutta totuuden nimessä tuo kaupan murotaikina ei ollut minun mieleeni. Siitä tuli turhan kuivaa ainakin noiden täyteaineiden kanssa. Eli kyseinen piirakka vaatisi sittenkin sitä jäätelöä tai vaniljakastiketta kaverikseen Yleensä tykkään valmistaikinoista mutta ainakin tämä jää kirkkaasti kakkoseksi jos vertaa itse tehtyyn murotaikinaan. Mutta syötyä tulee.....

 24.09.2023

 

Kari innostutti mnut aikoinaan täyttämään ristikoita. Olin aluksi aika onneton siinä touhussa, mutta siinäkin pätee se totuus, että kun kerran onnistuu niin sitten siitä innostuu. Aluksi annoin kaikki keskenjääneet ristikot Karille täytettäväksi, mutta nykyään jaksan pähkäillä itse pidempään; usein jopa ihan loppuun asti. Ja joskus harvoin saatan jopa auttaa Karia jossain kiperässä kohtaa  😉.

Puhelimessani on asennettu peli nimeltään "WoW" joka on näppärä silloin kun on vaikkapa jossain odotustilassa tai muuten tylsässä paikassa ja toivoisi ajan kuluvan nopeasti. Tässäkin pelissä ratkotaan sanoja.

 

Olen pelannut näköjään sitä jo 2245 kertaa. WOW 😂.

 23.09.2023

 

Lapsuudessa ja nuoruudessa polkupyörä oli ihan välttämättömyys ja siksi arvokas ja siitä oli syytä pitää itsekin huolta.Keltaisella Jopolla poljin kouluun, kavereille, kesätöihin ja joitakin kertoja jopa mökille 40 kilometrin matkan.Myöhemmin pyörä uudistui vaihdepyöräksi .Sen ostin ensimmäisellä kesätyötilillä jonka sain Salon meijeristä ja sillä sitten tehtiin pyörällä kesälomareissuja Ahvenanmalle ja Turun saaristoon. Polkupyörällä ajo kuului tiviisti elämään.

Muutto Helsinkiin sitten muutti polkupyörän ratikaksi 😊.

 

 

 Nämä kolme punaista pyörää ovat lojuneet jo jonkin aikaa kävelyreittini varrella. Harmittaa , että ensinnäkin jonkun pyörä on ilmiselvästi varastettu ja jätetty sittten siihen kun ei enää tarvita. Toisekseen joltakulta saattaa puuttua se kipeästi  kaipaama kulkupeli.Kolmanneksi en yhtään tiedä mitä asian eteen voisi/pitäisi tehdä ?

 22.09.2023

 

En ole koskaan ollut Jari Sillanpään varsinainen fani, mutta olen toki aikoinaan nähnyt hänet livenäkin muutaman kerran. Upeasti laulaa, tanssii ja osaa ottaa yleisönsä.

Katselin "Siltsu"-dokumentin ja tuli todella onneton olo siitä miten menestyvä ihminen joutuu ihan pohjille ja tulee myös täysin syrjityksi. En tietenkään hyväksy hänen huume tai seksijuttujaan varsinkaan silloin kun lapsista puhutaan. Ja vähän  turhaa selittämisen  makua Sillanpään omissa sanoissa toki oli ja ristiriitaakin, mutta toisaalta voisiko esiintyvä taiteilija vain esiintyä ja yksityiselämä olisi sitten hänen ikioma juttunsa ?

 

 

Olisipa hienoa, jos tuollaisesta suosta voisi /jaksaisi/pystyisi nousemaan....toivotaan niin.

 21.09.2023

 

Yllättäen Äidille kelpasi kaikki  uudet vaatteet joten nyt on kylmän sään pukeutuminenkin turvattu. Joko hänellä oli juuri oikeanlainen fiilis siihen hommaan tai sitten myyntipuheeni osui kohdilleen 😊.

Ja vaatteista puheenollen. Viimeksi värjäämäni langat tekeytyivät slipariksi eli tein samanlaisen kuin aiemmin kutomani sinisen version. Nyt pitää vain todeta, että neule on  hienolta nimeltään "liukuvärjätty" eli eri kerät on kaikki hiukan eri värisiä.  

Kuvassa ehkä värierot vieläkin selkeämmät kuin luonnossa sillä kutoessa en juurikaan huomannut värien vaihtumista kun otin uuden kerän käyttöön.

 Kokeilin kukkaruusua piristeeksi.

 

 

 

Kukkaruusu- projekti jatkuu vielä. Siihen saa hävitettyä juuri sellaisia pieniä lankakerän loppuja jotka pyörii korien pohjilla. Kunhan saan niitä riittävästi tehtyä niin palaan siihen asiaan tarkemmin.....

 20.09.2023

 

Vaatteiden ostaminen on minusta aika hankalaa nykyään.Tai siis paremminkin se ei kauheasti kiinnosta. No vielä hankalampa on ostaa toiselle vaatteita. Ja Äidin vaatekaappi hoitokodissa menee pikkuhiljaa uusiksi kun kroppa muuttuu; liikunta vähenee ja ruokaa on riittävästi 😉. Mutta vaatteiden ostaminen toiselle on tosiaankin arpapeliä vallankin kun Äiti on edelleenkin tarkka mitä haluaa pukea päälle.Ja jos housut on sopivat vyötäröstä niin lahkeissa on puoli metriä liikaa 😓.

Siskon kanssa ravattiin vaatekauppoja ja haettiin vähän lämpimämpiä vaatteita tulevaa syksyä ajatellen ja tänään on tarkoitus saada Äiti hyväksymään ne. Saas nähdä tulenko vaatekassien kanssa takaisin kotiin....

 19.09.2023

 

Sienijutut saa loppua jo pikkuhiljaa tähän (vaikkei suppilovahverokausi ole päässyt edes vielä kunnolla alkamaankaan.). Piti kuitenkin vielä kuva laittaa kun olen sen verran tohkeissani kun löysin eilen päiväkävelyllä samaisesta rusko orakas paikasta myös hyvän kasan kanttarelleja.

 

 

 Eli jos metsään haluat mennä nyt niin talkuulla yllätyt 😊.

Meillä pakastin pullistelee marjoja joten sienten kuivaaminen on nyt paras konsti säilömiseen.Kuivatut sienet on muutenkin niin käteviä käyttää ja vie vähän tilaa ja säilyy "loputtomasti". Voi tätä sienionnea.

 18.09.2023

 

Tarina selkeästi toistaa itseään. Eilen sunnuntaikävelyllä puhuin taas siskoni kanssa puhelimessa ja pysähdyin katsomaan samaiseen kanttarellipaikkaan olisiko niitä lisää. Ja puhelu loppui justiinsa siihen paikkaan kun näin keltaisen sienimaton 😲. Verkkatakki pois ja sienten keruuseen. Sienet eivät olletkaan tällä kertaa kanttarelleja vaan rusko orakkaita.

 

 Ne kasvavat tiiviinä nippuina ja siksi niitä oli helppo kahmia takin sisään.Tuollaisia isoja möhkäleitä 😉.

Osan niistä laitoin kuivumaan , mutta pitihän niiden maku testata ja todella hyvänmakuinen sienisoosi niistä syntyi ja vaikka olivat jo tosi isokokoisia niin yhtään puumaisia eivät olleet edes varsiosistaan.

Minä kun olen niin tarkka ja arkakin sienten suhteen niin piti toki tarkistaa sienilaatu, mutta orakas on takuuvarma sen lakin alla olevan pikkupillistön vuoksi. Pitänee mennä poimimaan loput ihan sienikorin kanssa 👍.

Jos sienisoosi maistui hyvälle niin eipä ollut jälkiruoassakaan moittimista.Sanoinkin, että onpas ihan ravintolatasoa 😋.Nimittäin kauraomenapaistos. Käytin siihen kaappiin unohtuneen pikakaurahiutalepussin. Ja makeutena fariinisokeri ja mausteena perinteinen kaneli.Muutama voinokare pintaan ennen uunitusta. Nokare vaniljajäätelöä kruunasi annoksen.

Nyt kun omenoita on siellä jos täälläkin niitä pitää hyödyntää. Satokausi on nyt kyllä parhaimmillaan.

 17.09.2023

 

Tuli "väkästelyn" tarve eikä ollut innostusta aloittaa mitään varsinaista uutta käsityötä ja siksi kokeilin virkata neuleruusuja. Yhden kun tein tein samalla pari lisää .Koukuttavaa, virkkuukoukuttavaa 😀.

 

 

Ai mihinkäs tarkoitukseen; sanopa se. Tuollaisen "kökkäreen" voi toki kiinnittää aika moneen koristeeksi jos niin haluaisi vaikkapa pipoon, laukkuun tai vaikka  neuleeseen, mutta sellainen ei ehkä ole ihan minun juttu. Mutta mietin, että jos noita tekisi paljon ja eri värisiä niistä voisi koota taulun seinälle.....

Aika monta tuollaista ehtii tehdä samalla kun katselee "tanssii tähtien kanssa " 😁.

 

 

 16.09.2023

 

Touhulan tontilla kasvaa isoja puita; haapoja, koivuja, mäntyjä ja kuusia.Valtavia kooltaan. Eilen kävi metsuri katsastamassa koko hehtaarin tontin läpi ja arvio mitä kannattaisi tehdä. Olimme samoilla linjoilla , että puut ovat ihania 💚, mutta jotain olisi hyvä pikkuhiljaa tehdä.Miten ja milloin se toteutetaan jäi vielä vähän auki sillä projekti ei ole ihan helppo ei minulle henkisesti eikä metsurille teknisesti sillä ihan pelkällä moottorisahalla ei sitä hommaa voida suorittaa vaan tarvitaan oikein metsäkone mukaan hommaan ja se taas vaatii tilaa työskennellä.

Jos siihen lähdetään puuta tulee hurja määrä ja se pitää sijoittaa jonnekin kuljetusta varten ; samoin tulee valtavasti haketettavaa risukkoa. Pihakin väkisinkin myllääntyy vaikka pääosa työstä tehtäisiinkin muualla. 

Touhula on ollut tähän asti kuin lintukoto ja isojen puiden suojassa haapojen havinassa. Ja kun ollaan tien vieressä niin puut suojaa sekä ääniltä että pölyltä ja antaa myös näkösuojaa. Ja kun ollaan kulttuurihistoriallisella alueella niin ainakin julkisivun puiden kaato saattaa tarvita kaupungilta luvan. Asiaa pitää selvittää. Toki omalta tontilta saa puita kaataa, mutta tien vieressä kasvavat puut ??

 

Paljon pohdittavaa yhteen pieneen päähän 😧 joskaan ihan vielä ei voitaisikaan hommia aloittaa sillä maan pitää jäätyä ennen jotta se kantaa raskaat koneet.Siis talven hommia; joko tulevan talven tai.....

 14.09.2023

 

Jos ja kun olen useamman päivän pötköön Touhulassa Arttu joutuu olemaan paljon enemmän yksin kotona. Kyllähän Kari sitä hoitaa sillä aikaa ihan hyvin, mutta ehkä meillä on Artun kanssa enemmän kaikenlaista puuhailua yhdessä 😻. 

Aiemmin Arttu viihtyi kesällä ulkona päivät pitkät eikä minulla ollut lainkaan huono omatunto vaikkei sen seurana olisi ollutkaan. Nyt se käy vain pikaisesti pihalla tai pääosin loikoilee parvekkeella.Se kaipaa paljon (intialaista  pää )hierontaa ja sylissäoloa ja silloin kun on virkeyttä ilmassa jokin pikku leikkikin on vielä sen mielestä ihan hauska juttu.Kissan pyöritys, kissan karkkien piilottaminen ja heittely tai leluhiirijahti....siinä ne tärkeimmät 😊. Ja aina valveilla ollessa pitää tarkkana seurata mitä missäkin tapahtuu. Varsinkin keittiöpuuhat kiinnostaa. Mutta entäs sitten kun mitään ei tapahdu.....

 

Kuva  kertoo kaiken. Missä kaikki oikein ovat ???

13.09.2023

 

Vähänkös hassua , mutta nyt olen siinä kohdassa elämääni, että pitää opetella hengittämään oikein 😂.Tähän asti on menty kai pääosin sillä pintahuohotuksella. Mutta vaikka kuinka tiedostaa asian tärkeyden ei ole ollenkaan helppoa opetella uutta tapaa hengittää oikein. Löytää oikeat lihakset ja ylipäätään oivaltaa, että keuhkot ei ole vain tuossa leuan alla kainaloiden välissä vaan myös paljon alempana ja sinnekin sitä ilmaa pitäisi saada menemään.

Pitäisiköhän jo lapset opettaa hengittämään oikein ? En ainakaan muista , että itse olisin törmännyt asiaan lapsena/nuorena enkä edes aikuisena mitä nyt joskus harvoin jossain jumpassa tai kurssilla asiaa on sivuttu  ja se on pyyhkiytynyt saman tien mielestä pois.

 

 

Turhempiakin asioita koulussa opetetaan ? 

Minä sain impulssin hengitysharjoituksiin uudelta huiluopelta sillä siinä hommassa jos missä hengitys on avainasemassa. Oppia ikä kaikki.

 

12.09.2023

Olen talvettanut samaisia pelargoneja ainakin kymmenen vuotta. Ne ovat olleet milloin missäkin talven yli vähän aina tilojen mukaan; nyt jo monta vuotta kellarissa pimeässä viileässä ainakin alkutalven. Sisälle olen tuonut vaihtelevasti kevään mittaan silloin kun olen muistanut niiden olemassaolon.

MUTTA oli niiden kasvuolosuhteet mitkä tahansa niin nämä kyseiset yksilöt innostuvat kukkimaan vasta ihan loppukesästä; oikeastaan vasta nyt. 

 

Ja sehän juuri onkin sääli, että juuri kun  kukinta on parhaimmillaan niin sitten alkaakin jo kylmä kiusata ja on siirrettävä ne sisätiloihin. En kuitenkaan osaa niistä luopuakaan. Ovathan ne ovat jo ihan historiaa. Onkohan tämä lajike vain yksinkertaisesti myöhään kukkiva ??

 

Minua viehättää kaikki sammaloitunut ja aika hauska on tämä tiilen palanen joka on ollut grillisuojan painona.Vierivä kivi ei sammaloidu , mutta grillin päällä kylläkin 😁.

 11.09.2023

 

Sunnuntaiaamukävelyllä höpöttelin Siskoni kanssa puhelimessa kuulumisia ja kun  sanoimme heipat ja pysähdyin sulkeakseni puhelimen juuri siinä osui silmäni kanttarelleihin 😊. Niitä kun en juuri koskaan löydä ja nyt sitten ihan meidän kotinurkilla ja vieläpä kaupungissa.  

 

 

Tänä vuonna taitaa olla ihan erityisen hyvä sienivuosi. JIPPII.

 10.09.2023

 

Nyt olen ollut virallisesti vuoden päivät eläkkeellä. Tosin hiukan vielä kiusasin itseäni niillä keikkahommilla eläkkeellä ollessakin , mutta vuoden vaihteessa ymmärsin lopettaa työnteon kokonaan.Silloin tuli sotet ja muut uudet sotkut 😏.

Ja mikä nyt on parasta ? Ilman muuta se, että on aikaa eikä ole aikatauluja. Lähes kaikki on itsestä kiinni.Jos vaikka työ rytmittääkin elämää niin sellaista pakkorytmiä en kyllä yhtään kaipaa. Nyt ei myöskään ole sellaista vastuuta ja haastetta mitä työelämä pitää sisällään. Kunhan pitää itsestä ja läheisistä huolta.

En tiennyt, että eläkkeellä olisi näin mukavaa 😊😊😊😊.

 

Kirjoitukseni saattaa ärsyttää niitä jotka juuri tällä hetkellä hikoilevat liikaa työmäärää ja stressiä , mutta toivon, että se myös jollakin tasolla motivoi pinnistelemään. Palkinto odottaa kenellä ennemmin kenellä vähän myöhemmin.

 09.09.2023

 

Tulin erityisen onnelliseksi kun pihalla alkoi maasta nousta gladiolus eli helpommalta nimeltään miekkalilja. Ja vieläpä tuollainen lohen punainen. En edes muistanut, että olin sellaisen sipulin  istuttanut 😊.

 

 

 Tuohon kukkaan liittyy erityinen lapsuusmuisto. Täytin ehkäpä kymmenen vuotta kun isovanhemmat tulivat kylään ja toivat tuollaisen liljan minulle (samanvärisen)  . Tiesin, että kyseisiä kukkia oli rakkaudella kasvatettu eikä niitä juurikaan poimittu maljakkoon.Tunsin itseni siis kovin tärkeäksi ja aikuiseksikin . 

Oman pihan lilja on jo paljon komeampi kuin kuvaushetkellä , mutta kuvien siirto on tällä hetkellä täysin tiltissä joten piti tyytyä tuohon kuvaan ja perehtyä ajan kanssa paremmin tuohon raivostuttavaan ongelmaan. Liikaa olen tunkenut kuvamateriaalia joka vehkeeseen 😟. Jumissa on !

Lisään tähän vielä tuon uudemmankin  kuvan kun sain taas kuvahommat pelittämään.

 08.09.2023

 

Minulla on nyt uusi huilunsoitonopettaja. Hän vaikuttaa oikein mukavalta ja ammattitaitoiselta. On opettanut jo sen verran kauan ja monissa paikoissa , ettei ihan helposti hämäänny mistään. Itse on tietysti kaikki asiat opittava ja oivallettava, mutta on hienoa , että on sellainen opettaja joka osaa oikealla tavalla  tukea ja kannustaa.

 

 

 

Taitavaa minusta ei koskaan tule eikä tavoitteeni ole edes kovinkaan korkealla. Tärkeintä on soittamisen ilo. Jos jokin joskus harmittaa tai masentaa niin eipä tarvitse kuin puolen tunnin soittosessio niin olo on sen jälkeen ihan toinen. Keskittyminen johonkin täysillä  kirkastaa ajatuksia 💛.

 07.09.2023

 

Nyt alkaa olla sen verran viileät yöt, että pitää alkaa lämmittää Touhulaa. Se on omalla tavallaan taitolaji tai sellainen juttu johon tulee tuntumaa ajan satossa. Eli miten ja millä lämmittää , ettei tule liian kuuma, mutta on sopivan viihtyisän lämmintä.

 Eniten käytän tuvan leivinuuniyhdistelmää koska se on talon keskellä ja lämpö jakautuu mukavasti.Ja samalla saa tarvittaessa ruuankin lämpimäksi uuniosassa. Tosin ruoka lämpiää useimmiten keittiön puuhellalla ; samalla kun kuumenee tiskivesi....siis syksyllä ja talvella. Kesällä ne hommaa hoituu ulkosalla.

 

 

Kamarin uuni on tosi harvoin nykyään käytössä , mutta silloin kun asuin Touhulassa ympäri vuoden niin paukkupakkasilla se oli enemmän kuin tarpeen.

 

Nyt voisin vaihtaa sen vähän pienempäänkin , mutta mistä sitä ikinä tietää jos hyvinkin on tulevaisuudessa tarpeen. Tuollaiset kivimöhkäleet kun lämpiävät niin kyllä niistä sitten lämpöä piisaa.

Puilla lämmittäminen on vähän haastellisempaa kuin pattereiden säätäminen sopivaksi, mutta puun tuomaa lämpöä ei mielestäni korvaa mikään.

Ulkona on meneillään varsinainen omenashow eli omenoita piisaa joka lähtöön. Kompostiinkin kerättäväksi 😒.Kun Keitin ulkona omenasosetta niin  siitä hommasta kiinnostuivat myös mehiläiset. Voi mitä herkkua olikaan niiden mielestä tarjolla.Pelastin jopa muutaman tyypin kattilasta kuuman keitoksen seasta. Sillä välin kun raotin kantta niin sinne sekaan rynnistivät. Ja vielä kun sose oli jo purkissa ja edes vähän rippeitä ulkopuolella niin kova pörröys kävi purkkien ympärillä 😊.

 06.09.2023

 

En olisi uskonut, että kutominen on niin vaarallinen laji 😨.

 Istuin suosikkipaikallani sohvan nurkassa kutomassa ja olin siinä tainnut viihtyä jo jonkin tovin sillä kun nousin ylös jalka "meni alta". Istun yleensä toinen jalka peffan alla ja jalka oli  mennyt huomaamattani  tunnottomaksi.Onneksi sohvapöytä oli vieressä ja kellahdin sen päälle, mutta jalka taittui ikävästi nilkasta/jalkapöydästä.

Mikä kipu siitä seurasikaan ! Ei auttanut kylmä, kohoasento, Buranageeli ja Panadolit. Ajattelin, että taisi sattua pahemman kerran. Hermokipu joka ei hellittänyt missään asennossa.Yhtään en pystynyt jalalle varaamaan. Näin jo mielessä itseni jalka kipsattuna köpöttelemässä koko syksyn. Auts.

Menin nukkumaan lääkehuuruissa ja kylmäpussi jalassa ja yöllä tapahtui ihme 😇. Jalka tosin vielä kipeä enkä edes ajattele kävelylenkkiä , mutta paranemaan päin; se on pääasia eikun jalka-asia 😂.

En olisi kuuna päivänä voinut uskoa, että niin voimakas kipu voi parantua itsekseen yhden yön levolla.

Kannattaa ilmeisesti vaihtaa vähän ergonomisempi kutomisasento tai ainakin välillä vähän vaihtaa asentoa ettei ihan kuoleennu paikoilleen 😉.

 05.09.2023

 

Touhulassa alkaa kypsyä valkea kuulas-omenapuu ja niitä pitäisi poimia lähes joka päivä. Ne ovat ohutkuorisia ja jos/kun ne tipahtavat maahan tulee kolhuja ja omena pilaantuu nopeasti.

 

Eilen kävin poimimassa niitä yhden kopallisen ja tuli mukaan vähän muutakin. Papuja ja komea kasvihuonekurkku ja pikkuisen vielä karviaisiakin. Luumujakin on luvassa, mutta ne eivät ole vielä ihan kypsä.

Määräänsä enempää ei omenoita pysty syömään joten jatkojalostusta tarvitaan.

 

 

Omenapiirakka uuden Pirkka-lehden ohjeen mukaan ja omenasosetta johon tapaan laittaa sekaan myös minttua. No kyseisestä omenapuusta on ehkä 10 % poimittu 😁 ja talviomenoitakin on luvassa joten tämä on vasta alkua.....

 04.09.2023

 

Intouduin väsäämään kaalikaaryleitä. Ensinnäkin siksi , että kaali maksoi nyt vain vaivaiset 70 senttiä kilo. Toisekseen Kari oli kauppakaverina joten painavan kassin kantaja oli paikalla. Kolmanneksi pörssisähkön hinta oli sen verran alhainen, että kannatti keittää ja paistaa pidemmän kaavan kautta.

Ison kaalin pehmentäminen vie oman aikansa ja tälläkin kertaa kun sain kaalin kypsäksi käytin vain puolet lehdistä . Täytteen tein tällä kertaa vähän eri lailla eli riisin sekaan toki jauheihaa, mutta myös reilusti kasviksia jotka olivat jo vähän nuupahtaneita jääkaapissa. Meheviä tuli.

 

 

Tähän satsiin tein isoja kääryleitä ja pienemmät keitetyt lehdet pakastin.

 

 

Niistä on helppo tehdä sitten joku toinen kerta vaikkapa sienikääryleitä tai kasviskääryleitä tai.....

Kääryleprojektiin ei taatusti lähde kukaan sellainen joka ei viihdy keittiössä patojen äärellä sen verran se vie aikaa, mutta minusta  lopputulos on ilman muuta vaivan väärtti. Ainakin jos kaalikääryleistä tykkää .

 03.09.2023

 

Innostuin kutomaan auringonkukkasukkia yhden vanhan lehdestä leikkaamani ohjeen mukaan. MUTTA en kerta kaikkiaan ymmärtänyt ohjetta miten tehdään varressa oleva "latvialainen palmikko".Lankoja käännettiin "sinnesuntänne".Ja langat kulkevat koko ajan työn edesä; jotenkin vaikea juttu sekin.Piti lopulta katsoa youtubesta video jotta pääsin juonesta kiinni. 

 

Hidasta vääntämistähän se siltikin oli , mutta lopulta sain nuo kaksi palmikko tehtyä enkä yhtään enempää olisi viitsinytkään lankoja pyöritellä.Mutta palmikko on tuossa varressa sikäli mukava juttu, että se on yllättävän joustava.

 

Muuten muokkasin vähän mallia toisenlaiseksi mutta pääasia näissä sukissa on ihana auringonkukkien väritys. Ja tulipahan opittua taas jotain ihan uutta.

 02.09.2023

 

Eilen kävi juuri niin kuin ei toivoisi koskaan käyvän. Karin auto ei startannut enää kauppakeskuksen parkkihallissa. Akku mennyt jostain syystä tyhjäksi ilman , että mikää oli jäänyt päälle. Ei radio , ei valot , ei mikään.No mitä sitten tehdään ?

Lähdimme hakemaan kotoa minun autoani ja taksilla oli matka tehtävä ja aikas nopeastikin sillä parkkihalli alkoi täyttyä uhkaavasti kun kauppakeskuksessa oli jotkut hulabaloo-päivät. Jos emme saisi autoani lähellä niin miten sitä sitten  kaapeloisi käyntiin.

Päästiin onneksi minun autolla Karin auton eteen kun "lainattiin" vähän varattuja paikkoja ; hätä ei lue lakia.Mutta käynnistyskaapelit eivät tuottaneetkaan tulosta 😨. Parkkihalli tunku täynnä ja ihmettelijöitä saman verran.Ärsytti tosi paljon. Ja kuten tiedetään niin tilaa puuhata on rajallisesti.

Kävimme ostamassa uudet kaapelit kauppakeskuksen Clas Ohlsonilta kun ei enää muutakaan osattu ja kappas vain ne toimivat ja päästiin ajamaan pois. HUH.

Ajettiin suoraan siitä akkuliikkeeseen ja ostettiin uudet akut kummankin autoon 😊. Nyt ollaan taas latingissa !