18.09.2023

 

Tarina selkeästi toistaa itseään. Eilen sunnuntaikävelyllä puhuin taas siskoni kanssa puhelimessa ja pysähdyin katsomaan samaiseen kanttarellipaikkaan olisiko niitä lisää. Ja puhelu loppui justiinsa siihen paikkaan kun näin keltaisen sienimaton 😲. Verkkatakki pois ja sienten keruuseen. Sienet eivät olletkaan tällä kertaa kanttarelleja vaan rusko orakkaita.

 

 Ne kasvavat tiiviinä nippuina ja siksi niitä oli helppo kahmia takin sisään.Tuollaisia isoja möhkäleitä 😉.

Osan niistä laitoin kuivumaan , mutta pitihän niiden maku testata ja todella hyvänmakuinen sienisoosi niistä syntyi ja vaikka olivat jo tosi isokokoisia niin yhtään puumaisia eivät olleet edes varsiosistaan.

Minä kun olen niin tarkka ja arkakin sienten suhteen niin piti toki tarkistaa sienilaatu, mutta orakas on takuuvarma sen lakin alla olevan pikkupillistön vuoksi. Pitänee mennä poimimaan loput ihan sienikorin kanssa 👍.

Jos sienisoosi maistui hyvälle niin eipä ollut jälkiruoassakaan moittimista.Sanoinkin, että onpas ihan ravintolatasoa 😋.Nimittäin kauraomenapaistos. Käytin siihen kaappiin unohtuneen pikakaurahiutalepussin. Ja makeutena fariinisokeri ja mausteena perinteinen kaneli.Muutama voinokare pintaan ennen uunitusta. Nokare vaniljajäätelöä kruunasi annoksen.

Nyt kun omenoita on siellä jos täälläkin niitä pitää hyödyntää. Satokausi on nyt kyllä parhaimmillaan.