27.09.2023

 

Luulin, ettei vielä olisi  suppilovahveroaika, mutta poikkesin metsään kuitenkin katsomaan. Ja olihan niitä. Kaikki suppisfanit tieteävät, että kun näkee yhden sienen ja pysähtyy ja laittaa "silmät  suppiksille" niin niitähän löytyy. Monesti hauskasti piilossa kantojen kupeessa tai risujen alla.

Kun niitä sitten onnellisena kahmin niin kävi mielessä ajatus, että minäkö nämä kaikki voin poimia. Olenko liian ahne ? Puolustuksena siihen , että kaikki mitä poimin käytetään ennemmin tai myöhemmin ja joskus on myös kiva antaa purkki kuivattuja suppiksia kaverille. Ja saattaisi olla, että kukaan muu ei noita apajia löydä joten muuten sienet jäisi metsään pilaantumaan. Eli puhdas omatunto siitä asiasta.Pomin siis kaikki mitä löysin....joskin osa sai jäädä vielä kasvamaan.

 

 

Sienten kuivaaminen vaati jo vähän luovuutta ja otin käyttöön mm. pyykin kuivatustelineen. 

 

Yhtenä vuonna oli sen verran kiire etten ehtinyt puhdistamaan sieniä niiden keräämisen jälkeen ja kaadoin koko saaliin lakanan päälle kylppärin lattialle ja siellä kun oli lattialämmitys niin aika pikaisesti kuivuivat.Tosin ihan yhtä työlästä niin puhdistaminen oli myös kuivaamisen jälkeen 😊.