sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

30.7.2018

Minulle uusi löytö on mausteöljyt suihkupullossa. Hyvä keksintö. Öljyä saa suihkauttaa juuri sen verran vähän kuin tarvis on. Yleensä ainakin minulla öljypullosta lorahtaa helposti liikaa.
Ja eri makujakin löytyy. Pullot on aika pieniä, mutta helppoa on jatkossa tehdä omia sekoiltuksia.
Monet asiat on yksinkertaisia !

Ja pakon edessä luovuus kukkii myös kuumuutta vastaan. Makuuhuoneen ikkunan eteen on viritetty pieni puhallin jonka edessä kylmäpatruunat. Sen verran hyvin toimi, ettei tarvinnut hikilätäkössä kieriskellä.


perjantai 27. heinäkuuta 2018

28.07.2018

Kävin aikoinaan Tampereella iltaisin Näpsä- käsityökoulua yhden lukuvuoden. Se oli sangen hyvä tapa tutustua erilaisiin käsityömuotoihin. Vuoden aikana painoimme kankaita, teimme keramiikkaa, lasitöitä, puutöitä, nahkatöitä ja ompahan minulla vielä käytössä itse huovutetut huopatossutkin.
Ryhmässä oli luova henki ja kursseilla pystyi kokeilemaan monia eri juttuja ilman sen kummempaa tavoitetta. Hyvät tilat ja välineet lisäsivät viihtyvyyttä. Monena iltana ei olisi jaksanut lähteä työpäivän jälkeen minnekään, mutta kun meni palasi mieli virkeänä ja pää täynnä uusia ideoita.
Lasityön alkeet olin jo aiemmin oppinut kansalaisopiston kurssilla ja tiffany-työ jäi pysyvästi harrastukseksi.
Näpsä koulu tuli mieleen nyt kun Vanajaveden opiston houkuttava lehti tipahti postiluukusta.


Valinnanvaraa on liiankin kanssa. Haluanko oppia jonkin uuden taidon ??? Hankalinta on lyödä lukkoon joku tietty päivä ja kellonaika jolloin pitää olla jossain tietyssä paikassa.Lehden plarailu jatkuu........


keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

25.07.2018

Jaakko heittää tänään kylmän kiven veteen ja sitähän on pidetty jonkinmoisena kesän hiipumisen merkkinä. Nyt ei loppua näy. Mutta harmillista miten sinilevä taasen kerran pääsee valloilleen.
Uimarantaan jossa käy on ilmaantunut varoitustaulu sinilevästä. Ihmettelen kovin miten vanhemmat uittavat kuitenkin pieniä lapsia vedessä varoitusesta huolimatta; luulisi nyt juuri varsinkin  pienten lasten kanssa  olevan varovainen.


Toinen kuuman kesän riesa on ampiaiset. Kun olin Touhulassa marjan poiminnassa niin ampiainen( ? ) pisti jalkaani.Se sattui ilman muuta mutta helpotti hetken päästä ja unohdin koko jutun. Joskin se palautti muiston jossa lapsena poimin Mammani pihassa viinimarjoja. Kun nostin yhtä oksaa niin sielläpä oli maaampparipesä ja ne ilman muuta hyökkäsivät kimppuuni.Sain kymmeniä puremia ja kun ei ollut autoa eikä edes puhelinta ei auttanut muu kuin lähteä polkemaan pyörällä apua hakemaan. Kun pääsin kirkonkylään oli jo silmät lähes muurautuneet umpeen. Siihen aikaan lääkäri oli onneksi aina saatavilla  😏 ja apu tepsi enkä muista sen kummempaa kipuilua jälkeenpäin.
Mutta kummasti sitä vain ennen vanhaan pärjättiin maaseudulla ilman että oli puhelin apuna. Ei voinut tarpeen tullen tilata taksia, ambulanssia,  poliisia.........


maanantai 23. heinäkuuta 2018

24.7.2018

Hellesää senkun jatkuu ja jatkuu......eipä tarvitse haikalla auringon perään ulkomaille 😎.
Minulle ainakin aurinkoa alkaa olla jo liiankin kanssa kun on saanut koko kesän siitä nauttia eikä tällä säällä ole kiva tehdä oikein mitään.....huokailla vain ja etsiä varjon paikkaa.


Sää ei siis kohden koskaan !
Mutta kaikki kasvaa rehottaa kun on tällainen subtrooppinen ilmanala.Kunhan vain jaksaa kastella kaikkea niin kasvu on taattu.



23.7.2018

Marjastaminen, sienestys tai kalastaminen on terapeuttista kun aivoista katoaa kaikki turhanaikainen. Ulkoilma ja metsän suoma hiljaisuus tekee taatusti hyvää. Tosin kun olin muuttanut vasta Hauholle enkä tuntenut vielä lähimetsiä eksyin pahemman kerran eräänä perjantai-iltana kun olin päättänyt poiketa pikaisesti sienestämään "tutuille paikoille". Vasta hätäkeskuksen avulla pois pääsin ja onneksi oli kännykkä mukana ja sen avulla paikansivat minut. Monta tuntia kuitenkin marssin pimenevässä kuusimetsässä tihkusateessa ja pelkona , että jos kännykän virta loppuu niin sitten hukka perii.
Pimeää jo oli kun autoni luokse pääsin ja kopassa muutama kanttarelli ! Sen jälkeen jäi pitkäksi aikaa pelko takaraivoon ja tutummassakin metsässä tietty valppaus päällä.Sen siitä ainakin opin , että kun  lähden yksin metsään otan kännykän mukaan.
Puutarhassa poimiminen on tietty toinen juttu. Tänään poimin punaisia ja valkoisia viinimarjoja; mustat marjat saavat vielä kypsyä jonkin aikaa; samoin karviaiset.
Teen pieniä kerta-annoksia pakkaseen ja pitkin talvea syödään marjoja jogurtin kanssa.Tässä kohtaa pussittaminen on vähän vaivalloista, mutta olen todennut että tällä tavoin sato tulee paremmin hyödynnettyä.



Mehua en kesällä keittele vaan keväällä raparperin kanssa pakkaseen jääneet loput marjat (jos jotain on vielä jäljellä) keittelen flunssajuomaksi.
Touhulassa on oltu muuten niin vähän,että pihakin villiintyy väkisin.Toisaalta eikös kedon kukatkin ole ihan kauniita ? 😊






lauantai 21. heinäkuuta 2018

21.07.2018

Olen oppinut vihdoinkin keittämään perunoita ! Siis ihan oikeaoppisesti ja niin että niissä on sopiva tekstuuri ja maku. Ollaan maisteltu paljon myös monenlaisia eri lajikkeita. Kun keittotaito on opittu niin päätin kokeilla nettiohjeen mukaisesti paahtaa uusia perunoita uunissa ihan vain vaihtelun vuoksi ja kyllä kannatti. Ja ei muuta kuin perunat pellille ja vähän öljyä ja karkeaa suolaa; uunissa sellaiset 40-50 minuuttia.Meillä ne syötiin itsetehdyn sienisalaatin kanssa.Herkullista.
Ja kun ollaan katseltu Master Chef Australia-ohjelmaa tiiviisti niin siitä inspiroituneena väsäsin jälkkärin kaapissa olevista raaaka-aineista eli jogurttia, vadelmia ja yksi vaivainen appelsiini.
Kaikki aineet sekaisin ja pakastimeen.
Kuva ei todellakaan anna oikeutta sen maulle ja muutenkin oli kiire päästä syömään 😋 mutta idea on siinä, että kun näkee pikkuisen vaivaa niin arkiset elementit muuttuu ihan toiseksi.


torstai 19. heinäkuuta 2018

19.7.2018

Sen kerran kun pitäisi jotain joskus tulostaa niin printteri ei toimi tai muste on kuivunut tai muuta yhtä raivostuttavaa. Ällistyttävää mutta totta että uuden tulostimen saa liki mustepatruunoiden hinnalla !!
Niinpä meillekin ilmeistyi ties monesko tulostin; tällä erää langaton versio ja tarjouksessa vain 35 euroa.....mihin tämä systeemi oikein menee ?? Ja kun vanhat pitää heittää pois tieltä; voi sitä turhan jätteen määrää.


Mutta yksi kodinkone on ja pysyy. Se on mankelini jostain 90-luvulta. Ja hienoa miten Kari sai uusittua siihen vielä osia niin että on toimii taas moitteettomasti. Pidän niin kovasti tiukkaan mankeloiluista lakanoista....samanmoinen luksus tuntu tulee kun pääsee hotellin sileisiin lakanoihin nukkumaan.Unikin on mukamas silloin parempaa.










tiistai 17. heinäkuuta 2018

17.07.2018

Helle on sotkenut täysin biologisen kelloni. En vain osaa oivaltaa,että juuri nyt on vadelmien poiminta-aika.
Yleensä se on vasta elokuisia asioita ja viime vuonna kun jäin lomalle elokuun puolivälissä niin silloin vasta marjastus alkoi.Oivalluksen jälkeen vattupensaisiin kuuman sään uhallakin !
Toisaalta kun on riittävän kuuma sää ei edes ötökät jaksa kiusata.

Kauan ei yhtä soittoa jaksa kuitenkaan puskissa oleilla.
Tänään poimiessa muistelin miten yo-vuonna löysimme silloisen poikaystävän kanssa pyöräilessä hakkuualueen jossa vadelmia oli ihan älyttömän paljon ja innostuimme päiväkausia niitä poimimaan.Säilöin kaiken hilloksi umpioimalla tarkkojen ohjeiden mukaan ja kun syksyllä lähdimme Helsinkiin opiskelemaan oli hillopurkit matkassa mukana 😋. Tiukan opiskelijabuljetin hyvä lisä ja monet lettukestit kruunattiin vadelmahillolla. Umpioin ne niin hyvin ja huolella , että hillo oli käyttökelpoista vielä vuosienkin jälkeen kun  purkit seurasivat muutosta toiseen.



sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

15.07.2018

Olen vuosikymmeniä käyttänyt pyykinpesun apuna kuivuria.Tiedän, ettei se ole kovin ekologinen vaihtoehto, mutta aah...niin kätevä.....vallankin aiemmin kun pyykättävää huushollissa oli kaiken aikaa.
Nyt on ulkona luonnon oma kuivuri 🌞. Intouduin pyykkäämään kaikki mitä irti lähtee ja hyvä jos ehtii ulos ripustaa täkit, peitot tyynyt.....hetkessä kuivaa ! Sekin ilo on hellesäästä.

Tässä muuten Survosen koski Koskenpäällä nyt ja alla sama paikka toukokuussa.



torstai 12. heinäkuuta 2018

12.07.2018

Paluu kaupunkiin on aina vähän haikeaa.Kesällä erityisesti.Pitää jättää pilvetön taivas ja takapihalla vasta kypsymässä olevat mustikat.


Ja suuri herkkuni mustaviinimarja alkoi se sekin saada väriä. Koskelossa kasvaa jokin vanha lajike jonka vertaista ei ole löytynyt muualta.

Mutta työ kustui tekijäänsä ja aina sitä kaupunkiin paluun jälkeen jaksaa ihmetellä hanasta tulevaa lämmintä vettä 😉.
Ja onhan se kaupungissakin !


sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

08.07.2018

Lepo teki tehtävänsä kantapäävaivan kanssa. Kävely sujuu jo paremmin, mutta pitää olla innostumatta liikaa ja pitää geelipohjalliset käytössä koko ajan. Sattui niin mukavasti, että sadepäivät osuivat löhöilypäiviin ja vettä tulikin ihan kiitettävästi; asia jota täällä maalla seurataan ihan mittarin kanssa.
 Ajankuluksi luin monia kiiltäväkantisia sisustus- ja puutarhalehtiä ja taas kerran hämmästyin miten mökkielämä on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Ennen mökeille tuotiin kodista poistetut tavarat ja mökeillä muutenkin puuhattiin alkeellisissa olosuhteissa.Ideana oli kaiketi se, että elämä olisi erilaista kuin kaupunkikodissa. Tänään toiveet on toisin eli mökki kaikilla mukavuuksilla eikä hetkisen työn  vastapainoksi ei kaivatakkaan puuhastelua mökillä vaan rentoa oleilua. Niin se maailma muuttuu.

Itse kaipaan juuri sitä alkeellisuuden erilaisuutta ja jatkuvasti jotain kivaa luovaa puuhaa


Yllättävää muuten miten upeasti jaksavat 10 sentin orvokit sinnitellä mitättömällä hoidolla !

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

04.07.2018

Harmillinen takaisku. Vanha vaiva eli luupiikki kantapäässä iski ykskaks. Liekö ainakin osa syynä paljain jaloin kirmailu ; mene ja tiedä mutta halmillista on se että paraneminen vei oman aikansa ja kävelyä pitäisi välttää. Nyt sitten senkin huomaa miten paljon jalkoja päivän mittaan tarvitsee ihan vain välttämättömissä arkipuuhissa.
Hoitona on lepoa = lukemista ja venyttelyä, kylmää ja geelipohjalliset käyttöön.....ja pullo on hyvä jalkapohjien rullausväline. Näillä kokeilen ensi alkuun ja jos ihan pakko on niin sitten vasta burana-kuuri käyttöön.


Eiköhän näillä päästä hankalimman vaiheen yli ja onneksi nyt on aikaa olla ja parannella.....


maanantai 2. heinäkuuta 2018

2.7.2018

Pilvinen päivä ja siksi iski innostus leipomiseen ja jo aiemmin kehumani limekakku tuli mieleeni. En ollut tallentanut sen reseptiä minnekään, mutta nyt se on tässä säilössä tulevia tarpeita varten.

Limepiiras

200 g digestivekeksejä
2 tlk kondensoitua maitoa

6 limettiä


Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Leikkaa halkaisijaltaan 24 cm kokoiseen irtopohjapiirakkavuokaan pohjan muotoinen pala leivinpaperia. (Leikkasin sellaisen, että myös reunat suojautuivat.)

Murskaa keksit ja sekoita 4 rkl kondensoitua maitoa keksimurun joukkoon. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista keksipohjaa uunin keskitasolla 5 minuutin ajan.

Sekoita loput kondensoidusta maidosta, 3 tl limetin raastettua kuorta (varaa lisäksi pieni määrä koristeluun) ja 2 dl limetin mehua keskenään ja kaada vuokaan.

Paista uunin keskitasolla 10 minuuttia. Käännä sitten uuni pois päältä ja jätä piirakka jälkilämpöön 30 minuutin ajaksi.

Jäähdytä huoneenlämpöiseksi ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.

Nosta piirakka vuoasta ja siirrä tarjoilulautaselle.

Koristele raastetulla limetinkuorella. 


Nyt tosin piti käyttää luovuutta kun limejäkään ei ollut 😞mutta onneksi purkkilimemehua. Tekele on vielä uunissa mutta hyvältä vaikuttaa. Tänään tulee  koristeeksi metsämansikoita.

Parhaimmillaan vasta huomenna päiväkahviaikaan ?