25.07.2018
Jaakko heittää tänään kylmän kiven veteen ja sitähän on pidetty jonkinmoisena kesän hiipumisen merkkinä. Nyt ei loppua näy. Mutta harmillista miten sinilevä taasen kerran pääsee valloilleen.
Uimarantaan jossa käy on ilmaantunut varoitustaulu sinilevästä. Ihmettelen kovin miten vanhemmat uittavat kuitenkin pieniä lapsia vedessä varoitusesta huolimatta; luulisi nyt juuri varsinkin pienten lasten kanssa olevan varovainen.
Toinen kuuman kesän riesa on ampiaiset. Kun olin Touhulassa marjan poiminnassa niin ampiainen( ? ) pisti jalkaani.Se sattui ilman muuta mutta helpotti hetken päästä ja unohdin koko jutun. Joskin se palautti muiston jossa lapsena poimin Mammani pihassa viinimarjoja. Kun nostin yhtä oksaa niin sielläpä oli maaampparipesä ja ne ilman muuta hyökkäsivät kimppuuni.Sain kymmeniä puremia ja kun ei ollut autoa eikä edes puhelinta ei auttanut muu kuin lähteä polkemaan pyörällä apua hakemaan. Kun pääsin kirkonkylään oli jo silmät lähes muurautuneet umpeen. Siihen aikaan lääkäri oli onneksi aina saatavilla 😏 ja apu tepsi enkä muista sen kummempaa kipuilua jälkeenpäin.
Mutta kummasti sitä vain ennen vanhaan pärjättiin maaseudulla ilman että oli puhelin apuna. Ei voinut tarpeen tullen tilata taksia, ambulanssia, poliisia.........
Jaakko heittää tänään kylmän kiven veteen ja sitähän on pidetty jonkinmoisena kesän hiipumisen merkkinä. Nyt ei loppua näy. Mutta harmillista miten sinilevä taasen kerran pääsee valloilleen.
Uimarantaan jossa käy on ilmaantunut varoitustaulu sinilevästä. Ihmettelen kovin miten vanhemmat uittavat kuitenkin pieniä lapsia vedessä varoitusesta huolimatta; luulisi nyt juuri varsinkin pienten lasten kanssa olevan varovainen.
Toinen kuuman kesän riesa on ampiaiset. Kun olin Touhulassa marjan poiminnassa niin ampiainen( ? ) pisti jalkaani.Se sattui ilman muuta mutta helpotti hetken päästä ja unohdin koko jutun. Joskin se palautti muiston jossa lapsena poimin Mammani pihassa viinimarjoja. Kun nostin yhtä oksaa niin sielläpä oli maaampparipesä ja ne ilman muuta hyökkäsivät kimppuuni.Sain kymmeniä puremia ja kun ei ollut autoa eikä edes puhelinta ei auttanut muu kuin lähteä polkemaan pyörällä apua hakemaan. Kun pääsin kirkonkylään oli jo silmät lähes muurautuneet umpeen. Siihen aikaan lääkäri oli onneksi aina saatavilla 😏 ja apu tepsi enkä muista sen kummempaa kipuilua jälkeenpäin.
Mutta kummasti sitä vain ennen vanhaan pärjättiin maaseudulla ilman että oli puhelin apuna. Ei voinut tarpeen tullen tilata taksia, ambulanssia, poliisia.........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti