02.10.2026 

 Talvi saa nyt tulla ! Vaikkei mitään kiirettä kuitenkaan 😉!

 Laitoin nimittäin  makuukamarin ikkunaan tuplat. Ja tuplaikkunoiden laittamiseen kuuluu rakojen tilkkiminen pumpulilla tai kalsarin lahkeella (riippuen rakojen suuruudesta 😂) ja ikkunateippiä sitten vielä saumojen päälle. Ennen tuohon ikkunarakojen liimaukseen käytettiin liimapaperia. Muistan sen hyvin lapsuudesta. Ja nyt kun menin katsomaan nettisivustoja  niin sellaistakin olisi ollut myytävänä. Mutta minullapa on jemmassa monen monta rulla tuota muovista. Tyylivirhe ; myönnän.

 

 

Mutta ihan oikeaoppisesti ja vanhan ajan tyyliin laitoin sentään ikkunoiden väliin pumpulia ja tulitikkuaskeja kosteutta keräämään.

Pihassa haravoitavaa on/olisi niin paljon kuin vain viitsii. Minä en siitä hommasta oikein piittaa eli muutaman kärryllisen kerään ihan ulko-oven edestä ettei sisälle kulkeutuisi jaloissa niin paljon kuivia lehtiä. Muualla maatuvat lehdet maatuvat aikanaan ja ovat vain hyväksi maapohjalle.Tällä logiikalla toimii laiska haravanheiluttaja 😉.

 Ja pihatöissää olen koko ajan "haukkana" lintujen seassa kun ne viimesetkin omenat tipahtavat  puusta...

 Kumpi ehtii ensin ? Haukka vai varis 😂.

  01.10.2026

Kun ei kissa karvoistaan mihinkään pääse niin en päse minäkään lankojen värjäyksestä. Olin nimittäin jo pakannut pois kaikki kasvivärjäykseen käyttämäni tavarat kun luulin etten enää innostu siitä hommasta tänä syksynä.No onneksi Touhulassa oli vielä yksi kerä valkoista seiska veikka-lankaa jemmassa.

Ja kun olin säilyttänyt kahden graattiomenan kuoret ihan vain värjäystä varten  niin oli ihan PAKKO vielä katsastaa mitä niistä syntyy. Ja syntyihän niistä. 

 Voimakkaan vahvaa keltaista niinkuin ulkomailla pitkään auringossa kypsyneen hedelmien kuoresta voisi päätelläkin. 

Ja kun alkuun pääsin niin katseeni osui orapihlaja-aidan punaisiin marjoihin.

Punaista pyysin ja punaista sain. Ehkä jopa vähän "teollisen" väristä ? 

 Passaavat nuokin ihan mukavasti yhteen 

Ja aikani kuluksi noita keitoksia keittäessä keräsin vielä lähiympäristöstä kaikkea jossa oli edes jotain vähän väriä. Loput kranssin kukat, muutama ruusunmarja,koristeomenapuun pienen pieniä  marjoja ja muutama värikäs lehti pääsi viimeiseen keitokseen.

 Tuollaiset sekametelisopat ovat siitä vähän hankalia kun ei tiedä mistä mikäkin väri on lähtöisin mutta se ei minulle tärkeintä vaan se lopputulos....eikä ehkä niin sekään ....vaan se suunnittelu ,innostuminen ja itse tekeminen on koukuttavaa ja varsinkin se  yllätys mitä milloin tulee...

Sekalaisesta kasvisopasta syntyi ihan kaunista  persikan väriä.

 Mutta nyt laitoin värjäyskattilat TAAS  varastoon. Minulle tuo kasvivärjäys on sellaista pihapuuhastelua ja kerään kamppeet pois kun ilmat viilenee.Äkkiä ne sieltä sitten taas ottaa jos......no viimeistään ensi keväänä ?