23.7.2018
Marjastaminen, sienestys tai kalastaminen on terapeuttista kun aivoista katoaa kaikki turhanaikainen. Ulkoilma ja metsän suoma hiljaisuus tekee taatusti hyvää. Tosin kun olin muuttanut vasta Hauholle enkä tuntenut vielä lähimetsiä eksyin pahemman kerran eräänä perjantai-iltana kun olin päättänyt poiketa pikaisesti sienestämään "tutuille paikoille". Vasta hätäkeskuksen avulla pois pääsin ja onneksi oli kännykkä mukana ja sen avulla paikansivat minut. Monta tuntia kuitenkin marssin pimenevässä kuusimetsässä tihkusateessa ja pelkona , että jos kännykän virta loppuu niin sitten hukka perii.
Pimeää jo oli kun autoni luokse pääsin ja kopassa muutama kanttarelli ! Sen jälkeen jäi pitkäksi aikaa pelko takaraivoon ja tutummassakin metsässä tietty valppaus päällä.Sen siitä ainakin opin , että kun lähden yksin metsään otan kännykän mukaan.
Puutarhassa poimiminen on tietty toinen juttu. Tänään poimin punaisia ja valkoisia viinimarjoja; mustat marjat saavat vielä kypsyä jonkin aikaa; samoin karviaiset.
Teen pieniä kerta-annoksia pakkaseen ja pitkin talvea syödään marjoja jogurtin kanssa.Tässä kohtaa pussittaminen on vähän vaivalloista, mutta olen todennut että tällä tavoin sato tulee paremmin hyödynnettyä.
Mehua en kesällä keittele vaan keväällä raparperin kanssa pakkaseen jääneet loput marjat (jos jotain on vielä jäljellä) keittelen flunssajuomaksi.
Touhulassa on oltu muuten niin vähän,että pihakin villiintyy väkisin.Toisaalta eikös kedon kukatkin ole ihan kauniita ? 😊
Marjastaminen, sienestys tai kalastaminen on terapeuttista kun aivoista katoaa kaikki turhanaikainen. Ulkoilma ja metsän suoma hiljaisuus tekee taatusti hyvää. Tosin kun olin muuttanut vasta Hauholle enkä tuntenut vielä lähimetsiä eksyin pahemman kerran eräänä perjantai-iltana kun olin päättänyt poiketa pikaisesti sienestämään "tutuille paikoille". Vasta hätäkeskuksen avulla pois pääsin ja onneksi oli kännykkä mukana ja sen avulla paikansivat minut. Monta tuntia kuitenkin marssin pimenevässä kuusimetsässä tihkusateessa ja pelkona , että jos kännykän virta loppuu niin sitten hukka perii.
Pimeää jo oli kun autoni luokse pääsin ja kopassa muutama kanttarelli ! Sen jälkeen jäi pitkäksi aikaa pelko takaraivoon ja tutummassakin metsässä tietty valppaus päällä.Sen siitä ainakin opin , että kun lähden yksin metsään otan kännykän mukaan.
Puutarhassa poimiminen on tietty toinen juttu. Tänään poimin punaisia ja valkoisia viinimarjoja; mustat marjat saavat vielä kypsyä jonkin aikaa; samoin karviaiset.
Teen pieniä kerta-annoksia pakkaseen ja pitkin talvea syödään marjoja jogurtin kanssa.Tässä kohtaa pussittaminen on vähän vaivalloista, mutta olen todennut että tällä tavoin sato tulee paremmin hyödynnettyä.
Mehua en kesällä keittele vaan keväällä raparperin kanssa pakkaseen jääneet loput marjat (jos jotain on vielä jäljellä) keittelen flunssajuomaksi.
Touhulassa on oltu muuten niin vähän,että pihakin villiintyy väkisin.Toisaalta eikös kedon kukatkin ole ihan kauniita ? 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti