11.05.2024
Kuinkahan monta kertaa olen todennut, etten osaa peruuttaa. Se kohta aivoista puuttuu 😂. No tokihan nyt pieniä lyhyitä matkoja joten kuten , mutta mielelläni vältän auton peruuttamista.
Eilen aamulla lähdin pikkuisen kiireellä Siskoa vastaan bussille ja meidän pihatie on pitkä ja kiemurainen ja aika kapea. Olin jo mennyt jonkin matkaa kun roska-auto tuli vastaan. Pahin painajainen ikinä 😫.
Yritin mennä tien laitaan , että menepä ohi, mutta kuski näytti, ettei onnistu ja niin minun sitten piti peruuttaa miten sattuu pitkä matka mutkikasta tietä roska-auto ihan puskurissa kiinni. Toisella puolella puita ja toisella puolella oja joten parempi pysyä tiellä.Elin keskellä pahinta painajaistani !
Nolotti, hävetti ja kiukutti oma osaamattomuus, mutta loppu hyvin ja kaikki hyvin; tosin hetken ajattelin , että sanon roskiskuskille , että tule sinä sitten ja peruuta, mutta sisu ei antanut periksi.
Oliskohan aika ostaa autoon jo peruutustutka tai sitten pitää silmällä tarkemmin roska-auton aikataulua 😁.
Harjoittelu tekee mestarin Terhi 👍👍 - ei muuta kuin treenausta pikkuhiljaa. Olen ymmärtänyt, että Kari on leppoisa ja kärsivällinen mies ja auttaa sinua mielellään tässäkin asiassa - kuten Mursu aikanaan minua.
VastaaPoistaKäytän nyt hyväkseni sinun tätä sinun päivitystäsi ja kirjoitan päivityksen omasta ajokortin hankinnastani - toivottavasti et pane pahaksesi?
Kommentista nimittäin tulisi taas niin pitkä ettei mitään rajaa, jos kirjoittaisin kaiken...
Sana on vapaa ilman muuta :-).
PoistaEikä taida enää harjoitus tehdä mestaria kun olen sentään monta kymmentä vuotta harjoitellut ilman näkyvää lopputulosta. Sanonkin aina, että geeneissä se vika piilee kun rakas Isäni totesi aikoinaan, ettei osaa /tykkää peruuttaa :-).
Ja autokoulun inssiajossa todettiin lopuksi, että ihan hyvin meni ja läpi pääsit ensi yrittämällä kunhan vielä vähän tuota peruuttamista harjoittelet :-) eli sillä tiellä ollaan :-).
Minun isä oli hyvä kuski; lähes ikänsä autojen kanssa ollut tekemisissä tavalla tai toisella.
PoistaMinua viisi vuotta nuorempi serkku oli pienenä poikana meillä hoidossa, asuttiin silloinkin maalla. Minä olin tietenkin tottunut isän ajotapaan (joka oli kyllä ihan rauhallinen, joskus oli vähän kiire ja ajoi kovempaa, ja mutkaisiin teihin), mutta Samista,-4-5 vee, kaupunkilaispoikana oli jännää päästä enon kyytiin. Sanoikin ärrää sorauttauen "Aja eno vähän rrrallia". No, eno ajoi rallia, ehkä noin kilometrin verran. Sami-poika istui naama valkoisena ja tokaisi "Eno, ei tarrrvi enää ajaa rrrallia" 😄
Sitten Sami on itse ajanut rekkaa vuosikausia, automies tuli kuitenkin.