12.05.2024

 

Ajattelin aikaisemmin, että vanhuus on sitä, että istutaan keinutuolissa ja ainolla potkaistaan verkkaiseen tahtiin vauhtia kellon tikittäessä taustalla. Radiosta tulee uutiset ja merisää. Elämä on kiireetöntä, seesteistä ja ilman sen suurempaa huolta tai murhetta. Kunhan mennään päivä kerrallaan.

 

                                      

 

Minua on totaalisesti huijattu. Vanheneminen ei olekaan sellaista kuin sen toivoisi olevan. Se iskee tajuntaan joka kerta kun käy hoitokodissa katsomassa vanhusten elämää siellä. Eikä sillä, etteikö siellä kaikki olisi niin hyvin kuin mahdollista, mutta vanhaksi tuleminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin kuvittelin.

Aistit alkaa heiketä eikä näe eikä kuule eikä haista eikä maista. Ei muista eikä havannoi.Kolottaa joka paikasta ja liikkuminen on hankalaa joskus jopa mahdotonta.On ehkä tyystin muiden autettavana. Olinpas lapsenmielinen haavekuvineni.

Mutta kaikesta huolimatta hyvää Äitienpäivää kaikille nuorille, keski-ikäisille ja vanhoille Äideille  💕.