16.06.2026
"Tampereen Mummu" kertoi blogissaan "Terkkuja Tampereelta" Amurin työläismuseosta ja julkaisi sieltä upeita kuvia. Loppukysymys kuului olisitko valmis elämään ilman suihkua, sähköä ja sisävessaa?
Siitä lähti oma muisteluni liikkeelle kun Touhulassa kaksi ensimmäistä vuotta sinnittelin ympäri vuoden. Halusin kokea juurikin sellaisen elämän yksinkertaisuuden (?) ja sen pärjäisikö sitä peruskaupunkilainen niin alkeellisissa olosuhteissa .Oli ja on tosin edelleen ulkohuussi, juomavesi piti silloin vielä tuoda kanisterissa kaupasta, saunaveden vinssasin kaivosta. Sähköt sentään oli ja hiiriä !!! .
Pakkastalvia kumpainenkin ; pahimmoillaan -35 astetta ja lunta tulla tuprutti liiankin kanssa.
Töissä kävin joka arkipäivä eli auto piti saada liikkelle tavalla jos toisella. Aamuisin ensin hillitön lumen kolaus, että pääsisi pihasta pois ja sitten suuri toive, että auto käynnistyy kovista pakkasista huolimatta.
Silloin aina ajattelin , että mikäs täällä olisi asuessa eläkkeellä kun voisi panostaa aamusta iltaan niin lämmitykseen/kolaamiseen ja kuin kaikkeen muuhunkin. Olisi aikaa tehdä myös niitä kaikkia kivoja mummonmökkijuttuja.
Nyt olen eläkkeellä ja niin mukavuuden haluinen , etten viitsi enää oleilla siellä enää kuin vain ne parhaat vuodenajat ja mukavat säät . Mutta nyt on onneksi aikaa tehdä niitä kivoja juttuja 😊 !
Mä voisin elää paljon vaatimattomammin, juurikin jos olisi aikaa siihen. JA jos oltaisiin terveitä (perusedellytys). Ei meidän nykyinen torppa, vaikka ON sähköt ja sähköpatterit, pysy lämpimänä, jos takka olisi koko työpäivän ajan kylmänä. Se että illalla (pienen) takan lämpimäksi laittaa, riittää pakkaspäivinä just ja just aamuun saakka. Mutta pitäisi herätä sitten se neljä viisi tuntia ennen oikeaa heräämistä, laittamaan uusia tulia takkaan, että saisi pellit taas kiinni ennen kuin pitäisi töihin lähteä. Itse en "purutalossa" uskalla edes mennä nukkumaan niin, että takassa on tulet, pitää sitä vähän silmällä pitää. ;)
VastaaPoistaNuorempana, kun oma "mökki" vanhempien mökillä oli teltta. Sellainen kolmiomallinen, harjakattoinen, mihin mahtui just kaikki omat kamat, ja istuessa katto hipoi päätä, ei tehnyt vaikeaakaan ulkohuussit, pesut rannassa (kylmässä vedessäkin) ja aika ajoin saunassa (iho ei silloinkaan saunomisesta oikein tykännyt, pahan atopian takia). Ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Saunan vesi kannettiin rannasta, juomavesi kannellisissa ämpäreissä kotoa. Ei kaivoa. Ruoka tehtiin pääosin grillillä, vaikka mökissä oli/on puuhella, koska ei haluttu liikaa sillä sisätilaa lämmittää...
Nykyisin mökille on autotie perille saakka, murkkuna ollessani piti kaikki kama kantaa autosta mökille (ja sieltä taas pois) sellaista muhkuraista, usein litisevän loskaista (vesi pakkasi kertymään rengasuomiin), traktoritietä pitkin. Kevään ekat kerrat (ja talvisiivoamisilla) kantamisia OLI.
Juu, EN olisi kyllä tykännyt tuosta talvisaikaan. Hah! Ollaan joskus oltu pienellä porukalla joulua viettämässä, rämmitty hyvin litisevän loskainen tie tavaroinemme perille - ja ihan ok viikko siellä - mutta sen jälkeen, kun lähdettiin, pieni hirsimökki oli TÄYNNÄ hiiriä. :O Se lämpö ja hiljaisuus talven keskellä houkutteli liikaa. Ei ollut kiva yllätys keväällä. Hirsimökki pysyy yllättävän kauan lämpimänä, verrattuna tällaiseen purutaloon, missä nyt asutaan. Kun nyt tuntuu, että joka nurkasta tulee tuuli sisälle...
Onneksi ei ole pakko! <3
Meitä nauratti, kun vanhempani laitattivat sähköt mökille. Nyt ne ovat hyvät. Miten säilyttäisi vaikka ruuat, vaikka muuten ei sähköä käyttäisikään. Muistan maassa olleen nk kellarimontun. Sinne eksyi välillä jostain rakosista ötököitä. Eikä se ollut mikään iso monttukaan. kunnon kellari olisi tietysti paras vaihtoehto sähkölle.
VastaaPoistaUlkohuussin kanssa pärjään. Ja lämmityksen. Ulkohuussiin meno pimeällä olisi kyllä pelottavampaa ilman ulkovaloja.
Kaikkeen kyllä tottuu.