perjantai 13. syyskuuta 2024

 

 

Ja sitten ne koulun liikuntatunnit. Sisäliikunnassa piti olla jumppapuku ja sisätossut. Mentiin tamburiinin tahdissa ympyrää😁. Olisi pitänyt uskaltaa ja osata tehdä kaikenlaisia temppuja köydellä, puolapuilla ja pukilla ja hevosella.  Ja mitä näitä onkaan.

 


 

 

Ulkona juostiin, pelattiin pesäpalloa, käytiin urheilukentällä kisaamassa ja talvella hiihdettiin ja luisteltiin.

No kuulostaa monipuoliselta ja ehkä jonkun mielestä mukavaltakin. 

Inhosin jumppatunteja eka luokasta asti. Yhteenkään lajiin en syttynyt. En edes vuosien saatossa.

Hiihto oli ehkä sieltä pahimmasta päästä ja hiihtokilpailut varsinkin. Verenmaku suussa mentiin. En pärjännyt koskaan hyvin. Kaatumisten määrästä riippuen olin viimeinen tai ainakin häntäpäässä joka kerta. Luistimissa paleli aina varpaat ja ehkä vähän pelotti myös kaatumiset ja poikien kiekkoilut samalla kentällä.

 


 Kumpikin kuva on lainattuja museokuvia ja minulla oli kyllä jo hiihtokilpailuissa hameen sijaan hiihtohousut😃 , mutta ei edes se vaikuttanut suorituksiin. No välineet oli mitä olivat. Sukset luisti jos luisti tai sitten lipsu liikaa.

Eikä minusta sentään ihan sohvaperuna tullut 😂 vaikka olisi ehkä voinut niin päätellä tuosta purkauksesta. Mutta koulua en voi myöskään kiittää siitä, että edes jonkinasteinen liikuntakipinä olisi syttynyt. Päinvastoin. Onneksi ei käyty uimassa uimahallissa kuin pari kertaa niin , että edes se  jäi minulle positiiviseksi lajiksi. Ei päästy pilaamaan uimisen iloa millään liialla kilpailuttamisella.

Mutta en ole ainoa noiden tuntemusten kanssa ja noita kuvia etsiessä törmäsin tuollaiseen joskus Kotiliedessä olleeseen taulukkoon.

 

Onneksi lapsuudessa liikuttiin muuten paljon. Pihassa pelattiin kymmentä tikkua, hypättiin ruutua ja kuminauhatwistiä eikä se pesäpallokaan ollut yhtään vastenmielistä kivassa naapurin tyttöjen porukassa. Napurissa asui viisi eri ikäistä tyttöä eli seuraa oli aina tarjolla. Ulkona oltiin kesät talvet puuhaamassa jotakin.

Ja nuorena tyttönä sitten sotkettiin polkupyörällä joka paikkaan ja kävely nyt kuului ihan itsestään selvästi paikasta toiseen siirtymiseen.Jalka nousi silloin niin  kevyesti 😊.


8 kommenttia:

  1. Kivasti muisteltu!
    En muistaakseni saanut "käpättyä" köydellä metriäkään. Pesäpallossa, uinnissa ja hiihdossa olin kohtuullisen hyvä. Ala-asteen vieressä oli (on) uimahalli, jossa kävin neljänä kesänä uimakoulussa, kun vanhemmat olivat töissä. Luokan kanssa siellä oleminen oli ahdistavaa. 6-7 vuotta pyöräilin hevostallille päivittäin seitsemän kilometrin matkan per suunta. Olisipa peruskunto edelleen sama, mutta ei ole. ;)
    Sateista, mutta kivaa lauantaita!

    VastaaPoista
  2. Vai olit Sinä heppatyttö ! En ole koskaan itse ratsastanut. Meillä ei tainnut olla lähellä yhtään hevostallia ? eikä ainakaan kukaan kavereistani ratsastanut. Olisin ehkä minäkin siihen lajiin uskaltautunut ; mene ja tiedä. Nyt ehkä vähän pelkään isoja hevosia.
    Noihan se juuri menee, että se mikä kiinnostaa niin se pistää polkemaan tuulessa ja tuiskussa.
    Ja uskon kyllä siihen, että lapsuudessa ja nuoruudessa luodaan pohjaa sille miten liikuntaan jatkossa suhtautuu ja siksi toivonkin että nykyään koululiikunta olisi vähemmän stressaavaa.
    Mukavaa (liikunnallista ) viikonloppua :-)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Heppajuttuja löytyy lisää, jos kiinnostaa lukea? StanstaLandiassa löytyy vasemmasta reunasta "heppatyttö" eli sitä klikkaamalla. Tänään liikunnallisuus (uuh) saattaa löytyä vähän tanssahtelemalla, koska olen menossa (taas?) kuuntelemaan livemusaa, rock rock. ♫♪♪. 😁

      Poista
    2. Kiitos vinkistä. Kävin katsomassa heppatyttö-osiota ja kovin olit reipas kun uskalsit ratsastaa vielä monen vuoden jälkeen.
      Mikä ei ole mukavampaa liikuntaa kuin rock :-) ja jos vielä livenä.Vau.

      Poista
    3. Jäi eilen tanssimatta, koska siinä pyörähteli joku pro-pariskunta. Ei siihen viereen tohtinut mennä, mutta ei se haittaa.

      Poista
    4. Minulle oli ihan uusi juttu kun olin Naantalin kylpylässä Vicky Rostin keikalla ja siellä yksi pari meinasi varastaa koko parketin ; mutta kyllä sinne minäkin sitten sain itseni sovitettua :-).

      Poista
  3. Tämä voisi olla oma kirjoitukseni jos otetaan pois uiminen, meillä ei ollut uimahallia silloin..onneksi. Ja ne voikkatunnit oli yhtä tuskaa varsinkin yläluokilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ne uimahallikäynnit oli todellista piinaa niille jotka eivät osanneet tai tykänneet uimisesta.
      Harvoin itse kirjoitan mitään noin negatiivista tai arvostelevaa mutta halusin olla aidosti realistinen niistä tunteista joita koulu lapsuudessani minussa herätti ja yllättäen juuri ne ikävät asiat on jääneet muistiin.

      Poista