16.09.2024
Koulun muistelo-osiota ei voi päättää jos ei siihen liitä yhtä "kohokohtaa" eli hammaslääkärissä käyntejä. Olin käynyt hammaslääkärissä kerran ennen kouluun menoa ja silloin nyppästiin pois särkevä maitohammas. Hammaslääkäri oli kiva nainen nimeltään Tarkkanen 😉.
Kun ensimmäinen "satsi" (= ehkä kymmenen oppilasta) käveli koulusta hammaslääkäriin olin varma, että se kiva naislääkäri on siellä meitä vastassa. Ei ollut. Vaan isokokoinen mies . Apua.
Odotushuoneessa jo haisi hammaslääkäriltä eli neilikkaöljyltä jota käytettiin väliaikaisissa paikoissa.
Hammaslääkärin tuoli ja kaikki välineet on samat aikuiselle ja lapselle ja jo siinä ongelmaa kerrakseen eli miten saada mahtumaan lapsen suuhun tarvittavat välineet. "Suu auki" oli se jatkuva kehoitus 😁.
Minulla oli paljon paikattavaa lapsena ja usein jouduin käymään hammaslääkärissä. Eikä siihen koskaan ole tottunut. Vieläkään. Ja kaikesta huolimatta vietin 20 vuotta niissä ympyröissä 😁.
Ja vähänkös hassua , että työskentelin juuri tuon samaisen isokokoisen hammaslääkärimiehen kanssa kun sitten aikoinaan valmistuin hammashoitajaksi. Siihen aikaan piti olla töissä kaksi vuotta hammashoitajan hommissa ennenkuin sai jatkaa opintojaan ja se kaksi vuotta tehtiin yhdessä töitä ja juuri niiden alaluokkien koululaisten kanssa. Ympyrä sulkeutui.
Kun valmistuin suuhygienistiksi niin meidän toimenkuvaan kuului silloin ekaluokkalaisten hampaiden kutosten pinnoittaminen eli päällystettiin hampaan purupinta muovilla ehkäisemään reikiintymistä. Yhtään sylkeä ei saanut muovin alle päästää ja siinä sitä sitten oli temppuilemista kun oli pieni suu ja samaan suuhun piti saada mahtumaan syljenimuri = se suunpohjaa painava muovikierukka ja tehoimuri ja vanurullat, omat sormet ja kaiken kuivaamisen jälkeen vielä saada osumaan aine oikeaan kohtaan 😂. Nyt lipsahdin vähän tästä tarinasta......
Mutta nykypäivään. Touhulan vieressä on koulu ja sen pihasta bongasin tuollaisen kontin.
Vähän on siis saatu mukavammaksi tuo koululaisten hammashoito kun ei tarvitse maaseudulla lähteä minnekään kauemmas hammaslääkäriin vaan voi poiketa koulun takapihalla tarkastuksessa ja hoidossa .Loistavaa kehitystä.
Koulumuistelo loppuu tällä erää nyt tähän , mutta yllätin kyllä itsenikin sillä miten paljon negatiivisia asioita liitin koulussa oloon. Oli kai hyvä purkaa ne mieleen painuneet kurjat asiat. Mieli puhdistuu.
Hyvä epämukava muistelo! Hampaisiin, jo edesmenneisiin, liittyy niin paljon. Ala-asteaikaan hammashoitola oli samassa talossa, kuin koulu. Hammaslääkäri, hänkin iso ja äkäinen mies, sai oman lorunsa, jota en just nyt muista. Muistan kuitenkin ne vaaleanpunaiset, MUKA hyvänmakuiset tabletit, joita jouduimme syömään. Kotona syötettiin fluori-tabletteja hammaspesun yhteydessä. Ja silti jäljellä on enää kaksi omaa hammasta. :/
VastaaPoistaPs. Olin 90-luvulla seitsemän vuotta hammaslääkäritarveaineiden maahantuonti- ja jälleenmyyntivarastossa töissä. Toisessa niistä kahdesta, jotka hallisevat alaa Suomessa. En Orionilla, vaan... ;)
Hyvää alkanutta viikkoa! Olipa tänään viileää.
Jos satuit olemaan Plandentilla niin taidettiin olla joskus samoissa karkeloissa ? Plandent järjesti kyllä aikamoisia juhlia ja risteilyjä aikanaan :-))).
VastaaPoistaOlin viimeiset työvuodet sairaalan hammaspäivystyksessä ja siellä hoidettiin mm. syöpäpotilaiden tai muiden vakavasti sairaiden hammaskaluston saneerauksia= usein lähes kaikki hampaat poistettiin. Se on kova paikka !!
Aika vähilläkin hampailla pärjää, mutta kaksi taitaa olla jo sentään liian vähän. Toivottavasti saat hammasasiat joskus kuntoon (jos niin toivot ja haluat) .Kallistahan hammashoito on kaiken lisäksi enkä tiedä miten pk- seudulla toimii kunnallinen hammashoito. Kaikkea hyvää Sinulle toivon sille saralle :-))).
Juuri siellä olin. 😄 Vuosina 1991-97, jos oikein muistan.
PoistaSiis pitkälti samoilla vuosiluvuilla :-)))).
PoistaVaikkei tämä todellakaan ole se mieluisin kouluaikamuistelo -niin tähän jätän kommenttini, vaikka kahden ison kaffemukin kera vietin kanssasi pitkän toin vohvelikankaisesta ruokaliinasta lähtien... Itse polkaisin pari vuotta sitten "muistojen poluille"
VastaaPoistahttps://repolainenreissaa.blogspot.com/2022/06/poluilla-muistojen.html
ihan konkreettisesti nykien kansakoulun ovea. Vohveliliinat taisi olla heti syyskuun "alkuopetusta" - hammashoitaja kävi koulussa ja eniten on mieleen painunut ne purskuttelutabletit, jotka värjäsi jokapaikan... plakinko niillä näki? Tietänet varmaan?
Laiskiaisen tapaan tässäpäivässä läsnäolo on kyllä hyvä oppi - niin moni tuntuu elävän menneessä ja suunnittelevan tulevaa, ettei se lottovoitto kuitenkaan koskaan tule...
Itte tykkään viljellä sanontaa: "Ei väliä kuinka paljon elämässä on päiviä, vaan kuinka paljon päivissä on elämää!"
Laiskemminkin voisi kai ottaa, mutta kun tuntuu mielenkiintoa riittävän moneen asiaan, niin niillepä sitä yrittää sitten aikaakin epämiellyttävistä raivata...
Iloa, aikaa ja energiaa itsellesi mieluisiin asioihin!!
Pitääkin poiketa katsomaan tuota Sinun koulupolkuasi. Ne on kaikilla niin erilaiset tai ainakin muistot. Ne joka kultaantuu vuosien saatossa tai sitten ei.
PoistaMinä olin tosiaan sellainen hammastäti :-) tosin silloin vasta parikymppinen ja tein paljonn kouluryhmille niitä plakkivärjäyksiä sillä punaisella sotkuvärillä. Eli hammaspesun jälkeen likaiseksi jääneet kohdat värjäytyivät punaiseksi.Ja päälle fluoripurskuttelut. Se oli sen verran uutta silloin että pääsin siitä hommasta oikein sanomalehteen kuvan kera.
Minä olen aina ollut vähän sellainen säheltäjä ja helposti syttyvä (ja myös sammuva ) ja tykkään suunnitella asioita eikä niiden kaikkien edes tarvitse toteutua. Kunhan funtsailen.Kari taas on meillä se "elä tässä ja nyt" ja olen vähän sitä elämän filosofiaa pyrkinyt imemään häneltä. Olemme siis aika hyvä combo :-).
Kiitos samoin iloisia syyspäiviä Sinulle :-).
"Harjaa hampaat huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu"
VastaaPoistaSedillä oli tuollaiset hammasmukit.
Minulla oli vielä ala-asteella hyvät hampaat, mutta muistan kyllä hammaslääkärikäynnit. Koululla pestiin ensin hampaat, sitten tuli taksi hakemaan ja vei hammaslääkäriin. Siellä saatiin ensimmäisenä ne punaiset tabletit, jolla katsottiin, miten hyvin ne hampaat on pesty.
Ja hammaslääkäri oli mies, tietenkin. Kai se ihan mukava oli, mutta siitä on jäänyt mieleen "auki auki, enemmän auki". Miten sitä pientä suuta saa enää enemmän auki, kun suupielet on jo halki.
Ja kun minulla oli huuliherpes -virus, oli joka hammaslääkärikäynnin jälkeen vesirakkula huulessa 😢
Joskus yläasteaikoina hampaisiin tuli reikiä, mutta hammaslääkäriä en ole oikeastaan koskaan pelännyt.
Muutaman juurihoidon olen käynyt läpi, mutta niistäkin hengissä selvinnyt - ei sekään ole minusta niin kauheata kuin oli peloteltu.
Ymmärrän kuitenkin hammaslääkäripelkoisia: Mursu on yksi sellainen ja muistan kuin istuin hänen kanssaan kerran päivystyksessä. Pelon lisäksi särky oli hänellä jo niin kauhea, että iso (kirjaimellisesti) mies suorastaan tärisi siinä vuoroa odottaessaan.
Onneksi välineet ja aineet ovat jo paljon parantuneet niistä lapsuuden aikaisista poljettavista nyöriporista ja paikka-aineet kovettuvat paljon paljon nopeammin eli ei tarvitse ihan niin paljon hokea sitä mantraa "suu auki".
VastaaPoistaJa toki myös pelkääviä potilaita osataan ehkä huomioida vähän paremmin ?? Toivon niin.
Mutta minusta aika yllättävää että niin paljon miehiä on hammaslääkäreinä ; luulisi sellainen käden taitoa vaativa ammatti kiehtovan enemmän naisia.Ja pienemmät kädetkin :-).
Luulenpa, että aikoinaan se hammaslääkäreiden hygieniataso oli vähän niin jos näinkin eikä monellakaan ollut sitä hammaslääkärin apulaista.
Ja sittemmin kun niitä apulaisia tuli kuvaan mukaan niin monet olivat myös perheen kotiapulaisia /lastenhoitajia. Ei tietotaito välineiden huollosta tai vastaanoton puhdistamisesta taisi olla vähän lapsen kengissä :-). Liitän tämän asian siihen Sinun huuliherpekseen ? ja tietysti kun suupielet oli rikki siitä venetyksestä niin helposti tarttuu mikä pöpö vain.
Minulla huuliherpes on puhjennut aina jonkinlaisesta jännittämisestä ja aikuisena stressistä.
PoistaKoulukuvissakin oli aina rakko tai ainakin rupi huulessa.
Ja vieläkin, vaikka luulisi, että on jo tottunut käymään neurologin kontrollikäynnit tms., niin aina pyrkii herpes huuleen. Nyt olen onneksi löytänyt lääkkeen, jolla pääsen eroon siitä nopeasti.
Mutta toden totta; ei silloin alakouluaikaan sillä hammaslääkärillä apulaista tainnut olla. Oli vain hän joka antoi sen punaisen tabletin ja mitähän muuta; joskus kai saatiin hammasharjat tai jotain.
Tunnistan tuon hermoiluherpeksen oikein hyvin ja ollaan siinä samanlaisia myös Siskoni ja Karinkin kanssa. Välillä on aikoja , että on pysyy poissa pitkään, mutta sitten taas saa jostain voimaa. Tosiaan onneksi siihen on nykyään lääkkeitä.
PoistaHammashoitajan ammatti oli silloin kun siihen opiskelin niin oikea muotiammatti ja laulaja Einikin on muistaakseni siihen opiskellut. Että niin ne ammatinvalinnat menee :-).