16.09.2024

 

Koulun muistelo-osiota ei voi päättää jos ei siihen liitä yhtä "kohokohtaa" eli hammaslääkärissä käyntejä. Olin käynyt hammaslääkärissä kerran ennen kouluun menoa ja silloin nyppästiin pois särkevä maitohammas. Hammaslääkäri oli kiva nainen nimeltään Tarkkanen 😉. 

Kun ensimmäinen "satsi" (= ehkä kymmenen oppilasta) käveli koulusta hammaslääkäriin olin varma, että se kiva naislääkäri on siellä meitä vastassa. Ei ollut. Vaan isokokoinen mies . Apua.

Odotushuoneessa jo haisi hammaslääkäriltä eli neilikkaöljyltä jota käytettiin väliaikaisissa paikoissa. 

Hammaslääkärin tuoli ja kaikki välineet on samat aikuiselle ja lapselle ja jo siinä ongelmaa kerrakseen eli miten saada mahtumaan lapsen suuhun tarvittavat välineet. "Suu auki" oli se jatkuva kehoitus 😁.

 

 

Minulla oli paljon paikattavaa lapsena ja usein jouduin käymään hammaslääkärissä. Eikä siihen koskaan ole tottunut. Vieläkään. Ja kaikesta huolimatta vietin 20 vuotta niissä ympyröissä 😁.

Ja vähänkös hassua , että työskentelin juuri tuon samaisen isokokoisen hammaslääkärimiehen kanssa kun sitten aikoinaan valmistuin hammashoitajaksi. Siihen aikaan piti olla töissä kaksi vuotta hammashoitajan hommissa ennenkuin sai jatkaa opintojaan ja se kaksi vuotta tehtiin yhdessä töitä ja juuri niiden alaluokkien koululaisten kanssa. Ympyrä sulkeutui.

Kun valmistuin suuhygienistiksi niin meidän toimenkuvaan kuului silloin ekaluokkalaisten hampaiden kutosten pinnoittaminen eli päällystettiin hampaan purupinta muovilla ehkäisemään reikiintymistä. Yhtään sylkeä ei saanut muovin alle päästää ja siinä sitä sitten oli temppuilemista kun oli pieni suu ja samaan suuhun piti saada mahtumaan syljenimuri = se suunpohjaa painava muovikierukka ja tehoimuri ja vanurullat, omat sormet ja kaiken kuivaamisen jälkeen vielä saada osumaan aine oikeaan kohtaan 😂. Nyt lipsahdin vähän tästä tarinasta......

Mutta nykypäivään. Touhulan vieressä on koulu ja sen pihasta bongasin tuollaisen kontin.

Vähän on siis saatu mukavammaksi tuo koululaisten hammashoito kun ei tarvitse maaseudulla lähteä minnekään kauemmas hammaslääkäriin vaan voi poiketa koulun takapihalla tarkastuksessa ja hoidossa .Loistavaa kehitystä.

 

 

Koulumuistelo loppuu tällä erää nyt tähän , mutta yllätin kyllä itsenikin sillä miten paljon negatiivisia asioita liitin koulussa oloon. Oli kai hyvä purkaa ne mieleen painuneet kurjat asiat. Mieli puhdistuu.

 

 15.09.2024

 

Käsityötunnit. Mammani jonka luona vietin paljon lapsuutta oli aivan ilmiömäinen käsityöihminen. Hän virkkasi kalastajalangasta päiväpeittoja, verhoja, pöytäliinoja ja lakanan pitsejä yms. Tosi kauniita ja taitavasti tehtyjä. Elin siis lapsuuteni käsityöympäristössä 😉.

Miksi se koulun käsityötunti sitten olikin niin haastavaa ? Luulisi, että ainakin asenne olisi ollut kohdillaan. Mutta ne hikiset kädet, kireät langat puikoilla tai en vain ymmärtänyt mitä pitää tehdä tai mihin tässä nyt oikein tähdätään 😂.

Yhdet koulussa kudotut sukat /tossut on vielä tallessa ja siihen nähden miten asiat muistan niin ne näyttävät ihan hyviltä ja ainakin iloisen värisiltä. 

 

Noihin ei sitä perinteistä kantapäätä tullut enkä sellaista sitten opetellu ennekuin Touhulassa jossa päätin, että kyllä mökin akan nyt sentään pitää osata sukkaa kutoa. Ja sittemmin on tullut tehtyä pari jos toinenkin ja se kantapään mysteerikin on sitä mukaa selvinnyt.

 Ja jonkinlainen pujottelutyö on myös tallessa ja siinä vielä tallella lappu nimelläni ja I-luokka. 

Kiinnitin huomioni tuohon punaiseen "kukkaan. Se tehtiin pyörittämällä lankaa lyijykynän ympäri.

Entäs sitten tuo nukke 😂😂😂. Ensimmäinen tai toinen luokka ??

 

 

Keskikoulussa oli sitten jo ihan oikea käsityöluokkakin ja siellä ompelukoneet ja siellä tehtiin ainakin yöpaita lakanakankaasta. Minun oli keltainen väriltään 💛. Muuta ei jäänyt noista vuosista mieleen ja lukiossa ei sitten enää ollutkaan sen paremmin käsityö- kuin liikuntatuntejakaan. Pelkkää asiaa.

Nuorena neuloin ja virkkasin monen monta neulepuseroa itselle ja poikaystävillekin 😉ja ompelin joitakin vaatteitakin kun ei muuten olisi pystynyt mieleisiä ostamaan. 

Oli mukavaa, että oli säästänyt noin monta koulun käsityöjuttua sillä muuten olisi ollut kyllä työlästä muistaa mitä niillä tunneilla oikein puuhattiin.

 

 

 

 

Ja sitten ne koulun liikuntatunnit. Sisäliikunnassa piti olla jumppapuku ja sisätossut. Mentiin tamburiinin tahdissa ympyrää😁. Olisi pitänyt uskaltaa ja osata tehdä kaikenlaisia temppuja köydellä, puolapuilla ja pukilla ja hevosella.  Ja mitä näitä onkaan.

 

 

 

Ulkona juostiin, pelattiin pesäpalloa, käytiin urheilukentällä kisaamassa ja talvella hiihdettiin ja luisteltiin.

No kuulostaa monipuoliselta ja ehkä jonkun mielestä mukavaltakin. 

Inhosin jumppatunteja eka luokasta asti. Yhteenkään lajiin en syttynyt. En edes vuosien saatossa.

Hiihto oli ehkä sieltä pahimmasta päästä ja hiihtokilpailut varsinkin. Verenmaku suussa mentiin. En pärjännyt koskaan hyvin. Kaatumisten määrästä riippuen olin viimeinen tai ainakin häntäpäässä joka kerta. Luistimissa paleli aina varpaat ja ehkä vähän pelotti myös kaatumiset ja poikien kiekkoilut samalla kentällä.

 

 Kumpikin kuva on lainattuja museokuvia ja minulla oli kyllä jo hiihtokilpailuissa hameen sijaan hiihtohousut😃 , mutta ei edes se vaikuttanut suorituksiin. No välineet oli mitä olivat. Sukset luisti jos luisti tai sitten lipsu liikaa.

Eikä minusta sentään ihan sohvaperuna tullut 😂 vaikka olisi ehkä voinut niin päätellä tuosta purkauksesta. Mutta koulua en voi myöskään kiittää siitä, että edes jonkinasteinen liikuntakipinä olisi syttynyt. Päinvastoin. Onneksi ei käyty uimassa uimahallissa kuin pari kertaa niin , että edes se  jäi minulle positiiviseksi lajiksi. Ei päästy pilaamaan uimisen iloa millään liialla kilpailuttamisella.

Mutta en ole ainoa noiden tuntemusten kanssa ja noita kuvia etsiessä törmäsin tuollaiseen joskus Kotiliedessä olleeseen taulukkoon.

 

Onneksi lapsuudessa liikuttiin muuten paljon. Pihassa pelattiin kymmentä tikkua, hypättiin ruutua ja kuminauhatwistiä eikä se pesäpallokaan ollut yhtään vastenmielistä kivassa naapurin tyttöjen porukassa. Napurissa asui viisi eri ikäistä tyttöä eli seuraa oli aina tarjolla. Ulkona oltiin kesät talvet puuhaamassa jotakin.

Ja nuorena tyttönä sitten sotkettiin polkupyörällä joka paikkaan ja kävely nyt kuului ihan itsestään selvästi paikasta toiseen siirtymiseen.Jalka nousi silloin niin  kevyesti 😊.

 13.09.2024

 

Koulumuistelu jatkuu 😀. Isäni oli käynyt samaa koulua kuin mistä minäkin aloitin ; samoin hänen äitisä eli minun Mammani. Mamman kanssa mentiin ilmoittautumaan eka luokalle  ja siellä oli vastassa ihana mukava opettaja joka muisti hyvin Isäni ja tunsin olevani tosi tervetullut aloittamaan koulutaipaleen.

Kauhistuin kun menin ensimmäisenä päivänä kouluun ja vastassa olikin tiukan näköinen nuori nainen. Vanha opettaja oli jäänyt jo eläkkeelle 😕. Eikä meillä sitten koskaan oikein hyvin synkannut.

Mammani tykkäsi laulaa ja opetti minulle monia kivoja lastenlauluja vaikkapa "Kas kuusen latvassa oksien alla"  ja minä luulin olevani ihan hyvä laulaja.

Tuli ensimmäinen laulukoe ja minä nousin ensimmäisenä reippaasti ylös ja halusin aloittaa ja vetäisin sitten " Oolannin sota oli kauhia " . Tykkäsin siitä huraa, huraa , huraa -kohdasta  😂. Kehuja tai kannustusta ei siinä kohtaa tullut ja todistuksessakin vaatimaton 7. Reippaudesta ei kai silloin annettu lisäpisteitä 😁. Laulukokeet olivat sen jälkeen pelkkää kauhua 😓.

Löysinpä ihanan  vanhan pahvivalokuvan joka on Mammani peruja. Siinä oikealla yläkoulu pilkottaa. Siellä vietin minäkin  seuraavat kaksi vuotta ns. yläkoulua ja siitä sitten siirryttiinkin keskikouluun kirkonkylälle. Isompiin ympyröihin.

                                        

 Löysin kyseisestä "mikä ikinä liekään " -tilaisuudesta vielä paremmankin kuvan jossa näkyy koko yläkoulu komeudessaan. Hauskaa miten pienillä koulutytöillä on nuo suojaessut päällä. Onko kuvaamisen kunniaksi vai peräti ihan yleisesti käytetty koulupuku ?

 

Eikä tämä kolulumuistulu taida kuitenkaan vielä jäädä tähän. Vielä on käymättä läpi ainakin ne käsityö- ja jumppatunnit 😊.

 12.09.2024

 

Tuli niin ihania muistelukommentteja tuohon lihakauppa ja käärepaperi asiaan , että uppouduin saman tien lapsuuteen ja voipaperin siivittämä kouluruokailuun. Kouluruoka on puhuttanut pitkin matkaa tähän päivään asti eikä kukaan ole välttynyt kuulemasta esim. sanaa kumiperuna 😂.

Kun minä menin kansakoulun eka luokalle oli skottikuosiseen salkkumalliseen koululaukkuun pakattu voipaperiin kaksi leipää ja lasinen maitopullo. Koulu tarjosi silloin puuroa, velliä, mehukeittoa; siis jotain aika vaatimatonta. Kun ruokatauko alkoi kaivettiin pulpetista ruokaliina (minulla se oli oranssi vohvelikankainen ; olikohan se tehty ensimmäisellä käsityötunnilla ?). Vieläkin tallella.

 

 

Annoskateus oli jo silloin ilmiselvää 😂ja kuinka ollakaan luokan "viisaimmalla" tytöllä oli aina eväänä näkkileipää ja metvurstia ja siitä ajattelin, että kyllä noilla eväillä kelpaa koulua käydä. Ja hän sitten kirjoittikin ne kuuluisat kuusi ällää 😏.

Ruokailu oli toisille piinaa kun ruoka ei maistunut ja silti piti istua ja yrittää syödä seuraava välituntikin. Ei auttanut vaikka olisi sanonut ruokia jakavalle opettajalle, että kiitos oikein oikein vähän. Opettaja antoi juuri sen minkä parhaaksi katsoi.

Minä kyllä pärjäsin tuossa lajissa oikein hyvin ja se kuuluisa pahamaineinen helmivellikin oli minusta hyvän makuista 😋.

Toisalle luokalle ei sitten enää viety omia eväitä ja koulu tarjosi jo ihan oikeaa ruokaa ja näkkileipää. Tosi kylmä maito juotiin peltipukeista; hampaita vihloo vieläkin kun sitä muistelen 😁.

Seuraavat vuodet meni sitten jo erilaisissa ruokasaleissa enkä ole koskaan oikein osannut pitää mitään tarjottavaa pahana. Sitä syötiin mitä tarjolla oli. Enempi tai vähempi.

Mutta lisäänpä tähän muisteluun vielä aika kivan jutun eli sitä kyseistä alaluokkien kansakoulua myydään parhaillaan. On ollut asumiskäytössä kaiketi jo pitkään. Hetken kävi pienessä mielessä , että miltähän tuntuisi asua tuossa minulle niin nostalgisessa paikassa. Tosin kun en viihtynyt siellä lapsena niin tuskin viihtyisin nytkään....

Ja vähän hassuakin , että ovat jättäneet purkamatta liiterin jossa oli ne pelottavat ulkohuussit.

No nyt tuli varsinainen muisteluhetki kansakoulun kouluruokailusta ja oltiin silloin kyllä tosi kaukana nykypäivästä. Nyt tarjolla on laktoa ja vegeä ja ties kuinka monimutkaisia allergioita jotka hanakaloittavat ja tuovat myös paljon  lisää hintaa kouluaterioille. Niin se maailma muuttuu......

 11.09.2024

 

Vaikka aurinko helottaa ja on lämmintä on vääjäämättömästi ajateltava, että kyllä se syksy sieltä jossain kohti tulee ja yllättää sateella ja kylmällä ilmalla. Joten pikkuhiljaa aloin jo pistää Touhulaa syksykuntoon ja sen myötä mietin mitä kannatti tänä vuonna kasvattaa ja mitä sitten ensi vuonna.....

 Papuja syötiin sitä tahtia kuin niitä tuli ja enemmänkin olisi voinut olla. Ne olisivat hyviä pakastettaviakin. Ja ehdottomasti paras paikka niille on kasvihuone. Joten ensi vuonna tupla-annos kasvihuoneeseen 👍.

Samoin lehtikaali kasvoi hyvin kasvihuoneessa ja sehän pärjää ihan pakkasiin asti joten se saa rehottaa vielä jonkin aikaa. Ajattelin kokeilla tehdä  joku päivä lehtikaalikääryleitä. Nyt kun lehdet on jo tosi isoja.

 

 

No vanha tuttu kesäkurpitsa on taattua tavaraa ja tänä vuonna yirtän kasvattaa myös ihan "oikean" kurpitsan. Toki ihan vain mahdollista kurpitsalyhtyä varten 🎃.

 

 

Ja nyt alkavat metsäneläimetkin jo kiinnostua mitä kasvimaalta löytyy. Nakertakoot.

 

 

Ei se yhtään haittaa kun itsellekin riittää ihan tarpeeksi.

Ja se runsas satoinen  kurkku onkin jo käsitelty moneen kertaan😉, mutta ensi vuodeksi itselle muistutukseksi, että mangoldi unohtui tänä keväänä tyystin ja se on aina menestynyt hyvin ja niin mukava syötävä sekin. Ja pärjää maassa pitkälle syksyyn.

Perunoita ei ole vielä "nostettu" , mutta pieni rivi niitäkin on aina paikallaan. Tämän vuoden lajikkeesta ei tietoakaan kun laitoin maahan niitä mitä jääkaappiin oli jäänyt.

Omenoita tuli juurikin sopivasti meidän tarpeisiin, luumuja ylenpalttisesti, viinimarjat (punainen, musta ja valkoinen) ja karviaiset menivät kaikki hyötykäyttöön joten ne kaikki saavat kasvaa jatkossakin samaan malliin. 

Touhulan kasvimaa ja puutarha saa siis jäädä kohta odottamaan seuraavaa kasvukautta. Näillä eväillä mennään😉. Ja nyt alkoikin juuri sopivasti sataa.....

 

 10.09.2024

 

Olenkin jo kerran jos toisenkin maininnut tämän hetken lempiväreikseni keltaisen ja oranssin ja OIH mitä sainkaan 💛. Ihanan kissataulun joka on  nimeltään "Kissarakkautemme olkoon pohjaton ".

 

 

Kiitos 💕

 

 Se pääsee paraatipaikalle 😊.

 09.09.2024

 

Muistan miten minun lapsuudessani ostettiin useimmiten  kaupasta jauhelihaa 250 g. Ei silloin mitään valmiita pakkauksia ollut vaan lihatiskin myyjä annosteli sopivan määrän ensin voipaperin kaltaiseen paperiin ja se punnittiin ja sitten käärittiin suojapaperiin. Ja kauppias tietysti jauhoi jauhelihat itse.

 

Ja siitä määrästä tehtiin sitten ateria meille kaikille neljälle. Eikä meillä suinkaan nälkää nähty. Nyt kun ostan jauhelihaa niin 400 g on mukamas aika pieni paketti ja meitä on sentään vain kaksi (+Arttu 😺,joka saa pienen nöksön jauhelihaa joskus ).

Tämä kaikki tuli taas mieleen siitä miten nykyään minulla on tapana lisätä jauhelihan joukkoon ainakin puolet kasviksia joskus enemmänkin. Nyt tietysti sitä runsaana rehottavaa kesäkurpitsaa , paprikaa, porkkanaa, tomaattia, sieniä .....enkä tee sitä pelkästään terveellisyyden vuoksi vaan pitkälti maun takia.

Sunnuntaina tein  tortilla täytteen taas niin että puolet oli kasviksia ja meistä täyte OLI parempaa ja  mehevämpää. 

Ja vielä mehevyydestä ja ruoasta puheenollen.....

Tein luumupiirakan. Ei voi muuta kuin kehua vaikka se aika alkeellisen näköinen päälle päin olikin.

 

 

Mutta maku on se mikä ratkaisee aina 😋.

 

 

 08.09.2024

 

Poikkesin pitkästä aikaa  Wetterhoffin käsityökaupassa. Kaikkea ihanaa oli kaupan.

 

 

 Mukaan tarttui tämä tuote

Näiden käyttötarkoitus on saada kudotut  sukat muotoonsa  eikä tarvitse sen enempää höyryttää tai mitä kukakin tekee valmiille kutomilleen sukille.

Heti piti tietysti kokeilla 😊. Ohjeena oli , että sukat kastellaan ja kuivataan kahden pyyheliinan välissä ja sitten pistetään kuivumaan.

 

 Hyvää tässä on ainakin se, että sukista tulee aina samankokoiset 😉. Toisin sanoen ei mitenkään välttämätön kapine, mutta ihan hauska ja toimiva. Kunnon sukkien tekijällä tosin pitäisi olla erikseen sekä miesten että lasten "muotit". Nuo ovat kokoa 38-41 ja hinta oli 14 e. Turhempaakin tavaraa on tullut ostettua ??

 07.09.2024

 

Lidlin 2 euron hevihävikkikassissa oli kokonainen valkosipuliletti eli siinä oli yhteensä peräti 10 valkosipulia. Ja vaikka paljon valkosipulia säännöllisesti meneekin kokkailuun niin muistin, että nyt jos koskaan kannattaa tehdä vanhan luottoreseptini mukaisia marinoituja valkosipulin kynsiä.

Laitan reseptin tähän , että sen jatkossakin löydän helposti tai jos vaikka joku muukin innostuu. Hyviä ovat takaan sen.

 

 

 Mutta jos valkosipuli puistattaa niin kannattaa sivuttaa koko tämä juttu 😉.

 

 

 

 

 

 

 

 06.09.2024

 

Jo on ihana syyskuun alku. Lämpöä piisaa jo ihan yli tarpeen. Ja miten mukavaa, että vielä kaikki jaksaa kasvaa rehottaa.

 

 Krassit ja kehäkukat aloittivat uuden kierroksen vaikka olin niistä jo alkanut keräämään siemeniä talteen.Villiintyi uudelleen koko puska.

Ja kuten totesin niin luumuja tulee niin, että kohta on koko naapurusto luumuilla kyllästetty. Hyvin kelpaavat  muillekin ja hyvä niin sillä en viitsi kovin suuria määriä luumuhilloa keittää. Tai ei kyse ehkä ole niinkään viitsimisestä, mutta kylmäsäilytystilat on rajalliset. Meillä porisee myös parhaillaan hapankaali ja sekin pitää jo hetken päästä saada kylmään. Kyllä ois hyvä kylmäkellari kiva 😉.

 

 05.09.2024

 

Elämässä pitää olla rytmiä 🎶🎵🎶🎵🎶. Mietin tuota juttua  kun olin uimassa ja että siinäkin on tärkeää pitää tietty rytmi. Paremmin sujuu. Sama pätee soittamiseen; tosin sitä rytmistystä säätelee lähinnä luettavat nuotit ja niiden mukaan olisi hyvä pysytellä. Mutta soittamisessakin joskus se rytmi löytyy herkemmin ja joskus tipahtaa kerta kaikkiaan.

Joskus kun on ollut  tanssimassa ja jotenkin "kylmiltään" joutunut parketille niin on miten kankea puujalka silloin onkaan. Kunnes rytmi pääsee vereen ja sitä rentoutuu ja menee musiikin vietäväksi.

Kävelyssäkin on mukavaa jos se rulla sujuvasti eli rytmitkäästi. Ja onhan se kutominenkin välillä sellaista rullaavaa ja rytmikästä kunnes tulee solmu vastaan 😊.

Parisuhteessa se rytmitys vasta tärkeää onkin; joskus menee epätahtiin , mutta kääntyy toivottavasti pian sulosointuihin 💕.

Ja tuosta sitten vähän laajemmasti eli jos elämässä osaa ottaa rennosti ja antaa rytmin viedä saattaa päästä hitusen helpommalla ? Riitasointuja, uppoamisia, kompurointia tulee , mutta hyvä olisi saada pian siitä hyvästä positiivisesta rytmistä kiinni....tsa tsa tsaa 😁

Antaa siis elämän flown viedä......kohti seuraavaa kompurointia.

 

04.09.2024

 

Musta-haasteesta oli oikeasti hyötyäkin eikä pelkästään huvia. 

Kun kuvasin kahvinkeittimiä niin tuli mieleen , että niitäkin voisi joskus vähän siivota ja niinpä tein niille kummallekin kalkinpoiston. Sekin tulee tehtyä ihan turhan harvoin.

Ja kun katselin vaatekaappiin mitä mustia vaatteita minulla onkaan "hautajaisvaatteiden" lisäksi niin siitä tuli impulssi laittaa myös jo kesähepeneet takavasemmalle. Pakkaan ne itseasiassa aina matkalaukkuihin 😉; siellä sitten ovat valmiina jos äkkilähtö "pakottaa"  lähtemään talvella etelän lämpöön.

Vaatekaapin järjestely osoitti myös sen , etten tarvitse yhtään uusia vaatteita; kunhan käytän vanhatkin loppuun. Hyvä niin sillä vaatekaupoissa pyöriminen ei ole enää nykyään yhtään minun huviani. Nuorena niissä  jaksoi pyöriä vaikka koko lauantaipäivän 😊. 

 Eli pienimuotoista järjestelyä ilmassa ; kaikkea se syksy teettää 👍.

 

 

 Ei nyt ihan vielä sentään talviunille kun lämpömittari näyttää päivällä +25 astetta 🌞.

 03.09.2024

 

Tämäpä jatkuikin hauskasti ja sopivasti eli Repolaisen värihaastella ja värinä tällä kertaa MUSTA....aika kaukana keltaisesta 😊. Ja vaikka en ole välttämättä yhtään mustan ystävä niin sitä väriähän löytyy meiltä vaikka kuinka jos paljon. Keitiöstä aloitin ja kodinkoneet tuppaa olemaan nykyään mustia....

 

ne käsikäyttöisetkin 😊

 

 

                                         ja lenkkikengät pääsi oikein riviin kuvausta varten

 

 ja eteisen säläkori jossa avaimet, huulipuna, kynä ja mitä ikinä taskun pohjasta on sitten tullut tiputettua. Ja takaa pilkistää kävelysauvat; sopivasti mustat.

                                              ja kassit ja pussukat

                                                          tarpeellisia tavaroita 

                                              ja vähän tarpeettomiakin 😉

  ja onhan se Arttukin  takapuolestaan ja hännästään musta 😽

 

 

Ja tähän tietysti biisiksi " Black Is Black" 😁.

 

 

 

 02.09.2024

 

Olen saanut Siskoltani aikoinaan kyseisen kirjan.

 

 Se ei ole kovin helppoa luettavaa ja luenkin sitä aina välillä pieniä otoksia sieltä täältä. 

Tänä vuonna minulla on keltainen "kausi"  ja se pitää enemmän kuin paikkansa. Keltainen väri vetää minua puoleensa asiassa jos toisessakin ja on kyllä aika kummallista miten eri aikoina eri värit nousevat itselle esiiin.

Nyt olen kutonut jo useammat keltaiset sukatkin.

Niissä lämmittää myös väri 💛.