25.10.2024
Välillä pohdin miten kukaan ikinä uskaltaa heittäytyä ammatillisesti luovan työn tekijäksi.
Esimerkiksi soitonopettajani soittaa orkesterissa, opettaa musiikkia kouluissa ja antaa niiden ohella vielä soittotuntejakin. Kaikki on kuitenkin sellaista hajanaista epävarmaa tuloa. Nuori perheellinen ihminen eli säännöllistä palkkaakin olisi varmasti aika tärkeää saada.
Samoin oli sitten minkä alan taiteilija tai vaikkapa personal trainer jonka tulot riippuu vain ja ainoastaan siitä miten yleisö ottaa sinut vastaan. Kirjailijakin kirjoittaa pitkän aikaa yksikseen ja sitten saattaa olla , ettei kirjasta pidetä lainkaan tai sitä ei edes kustanneta.
Pitää olla hirveä palo omaan tekemiseen. Ja miten sitten luovuutta rajoittaa se ajatus takaraivossa, että tästä hommasta pitää leipääkin saada; voista puhumattakaan.
Onneksi on sellaisia tulisieluja jotka jaksavat tehdä juuri sitä mihin mieli halajaa 💜.
Tuo on ihan totta. Pitää luottaa itseensä lujasti. Mietin samaa heistä, jotka ehdoin tahdoin alkavat keikkatyön tekijöiksi, esim. hoitoalalla.
VastaaPoistaJa tuli jälkikäteen mieleen myös kaikki muut käsityöläiset. Harvallapa siitäkään ammattia saa; oli miten taitava tekijä tahansa.
VastaaPoistaItse jäin loppuajaksi keikkalaiseksi ja oma taitolajinsa sekin. Pitäisi osata sopivasti kieltäytyä ja sen kerran kun kieltäytyy niin jää vähäksi aikaa hiertämään mieltä sekin.
Miten kirjoititkin tänään juuri tästä aiheesta!
VastaaPoistaEilen rautakaupasta kotiin ajellessa pitkän mietinnän jälkeen avasin vihdoin suuni ja kysyin varovasti Mursulta, että mitäs jos, mitä hän sanoisi.. että jos ruvettaisiin yhdessä kirjoittamaan kirjaa.
No - ehdotukseni sai tyrmäyksen välittömästi 😄, mutta kannustuksen kuitenkin siihen, että kokeilisin kirjan kirjoittamista itse. Huh. Ja toinenkin huh. Osaisinkohan. Sitten kuitenkaan. Pitäisikö vain luottaa itseensä.
Ehdottomasti pitää luottaa itseensä ja aina kannattaa kokeilla ! Sinulla on sana hallussa niin ei siihen sitten muuta tarvitakkaan, että alkuun pääsee. Luulavasti olet jo mietiskellyt kirjan aiheen sillä se on mielestäni se ratkaiseva tekijä, että jaksaa itse olla "juonessa mukana" ja että lukijatkin kiinnostuvat.
VastaaPoistaEi olisi varmastikaan ihan helppo projekti , mutta kaikki mikä tuottaa iloa, tyydytystä, haastetta, naurua ja kyyneleitä on vaivan arvoista. Siitä vain aloittamaan......!
Tuskin maltan odottaa valmista kirjaa :-).
Kiitos kannustuksesta Terhi 🤗
PoistaTalvi on aikaa kehittää ideaa ja ajatusta ja katsella tuleeko siitä mitään.
Onneksi on Mursu tuossa kriitikkona, joka uskaltaa reilusti sanoa, kun olen hakoteillä 😂
Oma kotikriitikko on kyllä hyvästä jos pahastakin :-).
VastaaPoistaVoisin kuvitella, että juuri aloittaminen on se vaikein osuus ?? ja siitä se sitten lähtee .....
Hyvää pohdintaa - lähes yrittäjä (ns. tulosvastuullinen) ollut molemmissa ammateissa - mutta ei oikeasti koskaan ihan vaan oma. Nykyisessä ammatissa olisi varmaan ollut järkevää olla yrittäjä - mutta ehkä olisin hukkunut vielä enemmän töihin kuin nyt... oikeastaan olen kai pelännyt itseäni - en antaisi itselleni koskaan lomaa ja toisen leivissä sitä voi odottaa koko ajan, heh heh...
VastaaPoistaYrittäjävuosinani pidin kiinni siitä, että lomailin viikon joulun aikaan ja toisen kahden viikon rupeaman kesällä heinäkuussa. Ja pakko oli lähteä jonnekin lomamatkalle muuten ei olisi päässyt irti yhtään niistä kuvioista. Yrittäjyys on kyllä 24/7 ja vähän ylikin :-).
VastaaPoista