06.10.2024
Tänä syksynä tulee täyteen 10 vuotta kun olen tätä bloggaamista harjoittanut/ harjoitellut . Aloitin kolmen kuukauden Turkin matkastani (11/2014). Siihen aikaan nuorempi pojista oli perheineen Amerikassa työkomennuksella ja kun sain silloin lukea Lauran ylläpitämää perheblogia niin siitä se idea sitten lähti.
Ja siitä sitten taisin jäädä tähän hommaan vähän niinkuin koukkuun. Ja kun jäin pois perinteisemmästä viikkotyöstä ja jäin keikkailijaksi työmarkkinoille niin tuntui jäävän enemmän aikaa kaikelle muullekin kuin työnteolle ja siitä lähti varsinaisesti tämä tarinaosio (9/2017) joka on minulle sellaista mukavaa päiväkirja"höpinää".
Joskus ihmettelen itsekin miten miltei jokaiselle päivälle löytyy jokin asia josta voin kirjoittaa. Enkä niitä sen kummemmin mieti tai jatkojalosta vaan laitan juuri niitä ajatuksia ylös mitä päässä milloinkin pyörii.Yritän tosin välttää vaikkapa sellaista kirjoittelua, että olisin kovasti ahkera tyyppi kun vanha sanontahan on , että laiska töitään luettelee 😁mutta toki niistä päivän puuhista tulee usein kirjoitettua. Laiskottelusta on niin vähän sanottavaa 😂.
Politiikasta , uskonnosta tai muistakaan kovasti mielipiteitä herättävistä asioista en halua kirjoittaa. Pysyttelen arkisissa asioissa. Ja läheiset ja ystävät jäävät tämän ulkopuolle vaikka tärkeitä ovat. Kari ja Arttu poikkeuksena 😍😻.
Blogista on paljon apua silloin kun pitää palata menneeseen ja voi tarkistaa milloin mitäkin oikeasti tuli tehtyä. Moni asia on tullut ratkottua sillä, että tarkastanpa blogista ajan, paikan tai asian.
Kuvat on mitä on eli en muokkaa niitä mitenkään. Tosin vähän kriittisesti välillä katson ettei nyt mitään kovin asiatonta roinaa satu osumaan taustalle. Ja kirjoitusvirheet. Ne kuuluu asiaan ja pilkkuvirheetkin kulkee mukana koko ajan 😂. Mutta jos oikein alkaa panostamaan oikeinkirjoitukseen niin itse asia kärsii. Parempi vain antaa flown vaan viedä.
Nykyään olen ajautunut lukemaan myös muiden blogeja ja se liittyy ilman muuta kommenteihin joita olen saanut kirjoituksiini. Ajatusten vaihto on antoisaa ja mukavaa 💕. Kiitos kaikille kommentoijille sekä kommenteista että siitä että olen löytänyt uusia blogiystäviä.
Itse aion jatkaa tätä kirjoittelua justiinsa niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja oikealta; vaikka sitten sen toisen kymmenen vuotta.
10 vuotta on pitkä aika blogimaailmassa - hyvää lokakuuta sinulle !!
VastaaPoistaKiitos !
Poista10 vuotta tuntuu paljon lyhyemmältä ajalta kuin mitä se oikeasti onkaan.Onneksi on päivämäärät joista voi tarkistaa missä mennään :-).
Poikkesin katsomaan myös Sinun blogiasi. Miten ihania kuvia :-). Laitanpa blogisi korvan taakse.
Sulla on siis synttäribileet täällä blogimaailmassa 🎈🎈
VastaaPoistaMä en tiedä oman bloggaamiseni vuosia; aloitin sen aikanaan Vuodatuksen puolella, mutta sillä aikaa kun olin pidemmän aikaa poissa, lähes kaikki tutut olivat siirtyneet ongelmien vuoksi tänne bloggerin puolella ja niin sitten tein minäkin 12/2012.
Vuodatuksen blogin hävitin tyhmyyksissäni ja suutuspäissäni kokonaan, nyt kyllä vähän harmittaa.
No sehän oli harmillista, että poistit osan "historiaa" . Toivottavasti nykyiset tekstisi (ja myös minun) pysyvät tallessa. Olen nimittäin ajatellut , että valokuvatkin löytyvät parhaiten juuri bloginn sivuilta kun muuten niitä on niin mahdotonta pitää järjestyksessä.
PoistaPaljon onnea kymmenvuotiaalle.
VastaaPoistaItselläni on blogeilua takana pari kymmentä vuotta
ja olen hyppinyt blogi-alustalta toiselle.
Nyt kuitenkin vuodatuksen itselleni hyväksi todennut.
Ihanaa, että olen saanut sinusta itselleni blogiystävän.
Mahtavaa uutta viikkoa.
Kiitos blogiystävä Tupu :-)
VastaaPoistaOlet sitten jo oikea blogiveteraani :-).
Ja on aika mielenkiintoista miten tästä blogiviidakosta löytyy niin samanhenkisiä ihmisiä ja välillä on toki ihan kiva jos löytää
ihan uusiakin näkökulmia /ajatuksia/ideoita.
Onnittelut täysKYMPILLE!!
VastaaPoistaPiti käydä ihan kurkkaamassa, että kuinkas kauan olen blogipäiväkirjaa pitänyt... Wappuna 2012 olen näemmän aloittanut bloggerissa... mulla oli tosin matkablogi aiemmin Vuodatuksessa, mutta se "pirulainen" muutti kaikki kuvat "varoituskolmioiksi" - tekstit jäi, mutta kuvat (ne itselle tärkeimmät katosi!). Puhisin ja murisin, mutta aloin sitten luottaa uudelleen netin ihmeelliseen maailmaan....
Kiitos onnitteluista !
VastaaPoistaAi kuinka ikävää se, että kuvat katoavat. Minä kun olen ollut niin sinisilmäinen että kuvittelin että täällä ne justiinsa olisivat varmassa tallessa.
Ja pitää lisätä tähän miten harmissani olin kun laitoin Sinulle kommentin niistä hauskoista igluista mutta niin se taisi kadota jonnekin nettimaailman uumeniin. Eikä oikein osaa aloittaa uudelleen kun on jotain jo kerran sanaillut ; tuntuu että toistaa vain itseään :-).
Mulle kävi Vuodatuksen kuvien kanssa samoin kuin Repolaisella ja se juuri sai sitten hävittämään ne tekstitkin. Ja se kyllä harmittaa, koska siellä olisi ollut paljon sellaisia asioita, jotka olen unohtanut, eikä kenenkään mieleen tulee niistä kertoa tai ystävyys-/kaverisuhteet on katkenneet.
VastaaPoistaNo, elämä nyt vain on tällaista.
Taitaisi se vanhanaikainen lukollinen päiväkirja olla kaikkein varmin tapa säilyttää muistoja ja ajatuksia. Ja siinä sitten rinnalla valokuva-albumi jossa olisi vain ne kaikkein tärkeimmät valokuvat kauniisti liimattuna ja alla teksti mitä ja missä .
PoistaOlen jo vuosia ajatellut, että pitäsi tehdä yksi ainut albumi tärkeimmistä valokuvista kun nyt niitä kaikenlaisia kansioita on ihan liikaa. Kerran jo vähän aloittelin, mutta aika mahdoton projekti.Jospa tulevana talvena :-).
Onnea blogille! Se on mukavaa luettavaa ja selkeästi kirjoitettua. Jatkoa odotellen ... :)
VastaaPoistaKiitos kaunis.
VastaaPoistaHyvä jos tuntuu joskus edes selkeältä vaikka päässä ei aina ole läheskään niin selkeää :-))).