25.01.2024

 

Sain sponsattuna lipun elokuviin katsomaan "Myrskyluodon Maijaa". En tiedä olisiko muuten tullut lähdettyä ? mutta olin kovin utelias nälkemään elokuvan josta olen niin paljon hyvää kritiikkiä kuullut.

 

 

 Odotukset oli korkealla ja minulla pohjana katselulle luettu kirja, Åke Lindmanin ohjaama elokuva ja myös joskus aikoinaan telkkarista tullut sarja samaisella nimellä. Väheksymättä Lasse Mårtesonin ihanaa kappaletta joka kuuluu niin tiiviisti ajatukseen elokuvasta.

 

 

 

Kaikki aiemmin koettu ja nähty piti näköjään huuhtoa pois mielestä. Tämä Tiina Lymin versio oli pääosin rakkaustarina. Kuulostaa mukavalta. Kauniit maisemat ja luonto. Miksi en sitten syttynytkään ?

Minua häiritsi eritoten se ettei tarina tuntunut nyt tarpeeksi todelliselta. Siis jotenkin epäuskottava. Kun tarinaan ei uppoudu riittävästi pistää silmään ihan turhatkin asiat kuten miten ihmeessä miehellä voi olla päällä vitivalkoinen kaunis neulepaita 😏; siis niissä olosuhteissa. Eikä haasteelliset olosuhteet muutenkaan tulleet esiin jotka mielestäni kuuluvat siihen , että asutaan alkeellisesti karussa saaressa. Eikä naispääosan esittäjä juurikaan vanhentunut vaikka oli jo synnyttänyt monta lasta ja eli haasteellista elämää.Liian  romantisoitua. Siis tuollaisia turhanpäiväisyyksiä kävi mielessä elokuvan aikana 😳.

Joskin toki dramatiikkakin oli mukana, mutta minun linssini eivät huurtuneet missään kohtaa. Ei vain kunnolla koskettanut ja minä sentään itken lähes kaikissa elokuvissa 😭.Ja nessut oli kyllä  valmiina.

Elokuvan pituus 2 tuntia ja 40 minuuttia selittyy sillä, että tahti oli hidastettu varmastikin tarkoituksella ja siitä toki pidin kaikenlaisten vauhtielokuvien  rinnalla on välillä kiva katsoa rauhallista elokuvaa , mutta ainakin alkuosa etene mielestäni liian hitaasti juonen kannalta. Tuli sellainen olo, että mennään jo asiaan.

No nyt tuli krittiikiä kerrakseen 😀 mutta mielipiteitä maailmaan mahtuu. Ja tosiasiahan on se, että aina on kiva käydä elokuvissa; kunhan vain saa lähdetyksi.