15.01.2024
Olen varsin hätäinen luonne. Tunnustan 😄. Joskus siitä on hyötyä kun ei tule tupeksittua turhaan , mutta välillä se on ärsyttävää; jopa omasta mielestä.
Huilun soitossakin harmiksi tulee liiallinen kiirehtiminen. Ei siis pysy tahdissa. Jotkut kohdat (=helpot) soitan nopeammin ja taas tietysti vaikeat hitaammin. Siihen vaivaan olen opetellut nyt soittamaan metronomin tahdissa.
"Metronomi eli tahtimittari on soitettaessa käytetty mekaaninen tai sähköinen apuväline, joka naksahtaa, tikittää tai päästää jonkin muun äänimerkin tai valomerkin määrättyyn tahtiin. Metronomin tarkoitus on helpottaa soittajan pysymistä oikeassa rytmissä ".
En omista tuollaista vehjettä mutta kännykässä on ihan kelpo sovellus siihenkin hommaan. Ja kyllähän se soittamista "rauhoittaa" kun taustalla naksuttaa tietty oikea rytmi.
Mieleen tulee pitäisikö sitä olla elämässä yleensäkin tietty tahti taustalla 😉.
Metronomi on "radiosta tuttu" - ja nyt on ihan pakko tehdä tästä, sinun ansiostasi päivitys, saimme Mursun kanssa hauskan illan.
VastaaPoistaKiitos sinulle.
En ole koskaan nähnyt metronomia livenä, enkä todellisuudessa oikein osaa edes ajatella, miten se esim. huilun soiton kanssa toimii, mielenkiintoinen esine.
Huilua voi soittaa luritella ihan miten haluaa ja mihin tahtiin parhaaksi näkee :-) mutta sitten kun opetellaan soittamaan oikein ja opettaja säestää niin silloin olisi hyvä että molemmat ollaan ns. "samalla sivulla" eli soitetaan justiinsa niin kuin nuoteissa sanotaan eikä soita miten itse haluaa :-).
VastaaPoistaNyt kun olen opetellut sitä metronomin käyttöä niin välillä jään vain hypnoottisesti kuuntelemaan sitä nakutusta enkä pääse millään aloittamaan soittoa :-).
Luin hauskan kirjoituksen kyseisestä aiheesta blogissasi.Niin ne sanat vie mennessään. Merkoni/metronomi: niin lähellä toisiaan :-).
Minulla on tuontapainen manuaaliversio ja sitten pojalta jäänyt patterilla toimiva metronomi. Puhelimessa on tosiaan hyvä sovellut. Sillä saa viritettyäkin, jos pitää soittaa jonkun kanssa.
VastaaPoistaOlen kuullut juoksukaljasta, mutta en kyykkyviinistä ;D
Kiitos Terhi 😊
VastaaPoistaMinäkään en ole kyykkyviinistä kuullut, mutta kyykkyviulusta kyllä puhuttiin vuosia sitten aika paljonkin. Jäi epäselväksi minkä näköinen se itse viulu on, soittaja tuli tutuksi, ikävää julkisuutta hänelle, eihän hän huono viulisti ollut.
Ja juoksukaljat on tosiaan tuttu ilmiö - niiden hakijoita Mursu muutaman kerran aikanaan kioskilla käydessään pysäytti, kun kioskin pitäjä oli muutenkin tuttu ja jo iäkkäämpi rouva. Oppivat sitten nämä asiakkaat, ettei ko. kioskista juoksukaljoja enää kannata edes yrittää hakea, saattaa Mursu osua ovelle samaan aikaan...
Johan oli hauskaa, että minulle taasen juoksukalja oli tähän asti ihan outo termi. Piti ihan kuuklata :-).Näin se sivistys lisääntyy. Ja onneksi on tuollaisia Mursuja ovella kuria pitämässä.
VastaaPoistaKyykkyviini on minusta aika osuva termi sikäli että siinä sitten laitetaan todellakin köyhät kyykkyyn ja valitsemaan niitä helvimpia viinejä alahyllystä. Sen kerran kun viiniä ostan niin siellähän minäkin kyykkäilen :-).Niin harvoin ettei siitä taida olla paljon hyötyä kunnon kannalta :-).