torstai 25. heinäkuuta 2024

 

 26.07.2024

 

Vallankin Touhulassa touhutessa ongelmana on se pahuksen puhelin. Pidän mielelläni leggingsejä ja t-paitaa puuhatessa tai sitten mekkoa ja kun niissä ei ole taskuja niin .....puhelin on aina missä milloinkin. Eikä minua nyt aina tarvitse saada kiinni puhelimitse, mutta ihan oman turvallisuuden kannalta olisi ihan hyvä jos puhelin olisi siellä missä itsekin.

Olin aloittanut kutomaan sukan vartta , mutten ollut kovin pitkälle vielä päässyt ja siitä nyt sitten muotoilinkin puhelinpussin. Tein mahdollisimman pitkän ripustusnauhan niin , että se riittää vaikkapa selän puolelle tai puseron sisään tai vaikka housujen kauluksen alle.

 

Aika sen näyttää miten pussukka toimii.....



11 kommenttia:

  1. Hieno ja käypänen pussukka, toimii varmasti tehtävässään hyvin. Kun vaan muistat olla varovainen, ettei se tartu kiinni mihinkään niin, että loukkaat itsesi.
    Mulla on myös aina puhelin mukana kun lähden yksin pihalle; roskia viemään (meidän roskapöntölle pitää kävellä maantien laitaa muutama kymmenen metriä - "oikaistakin" voisi, mutta kompuroisin kuitenkin...) ja postia hakemaan. Silloin jos ollaan Mursun kanssa yhdessä ulkona, puhelin saa jäädä sisälle, ellen sitten odota jotain tiettyä puhelinta.
    On se kyllä, miten meistä on tullut ja TEHTY, puhelimen orjia.
    Tehty: jos haluat esim. juuri lääkäri- tms. ajan niin ainoa vaihtoehto on takaisinsoittopalvelu. Pakko siis olla puhelimen tavoitettavissa niin kauan kunnes puhelu on tullut.
    Tai jos, niin kuin mulla pari kertaa vuodessa Riesa takia, on soittoaika lääkärille. Joo, on ilmoitettu kellonaikakin, mutta eihän se koskaan pidä ja ymmärränkin sen kyllä. Pakko pitää puhelinta kädessä koko ajan 😂

    VastaaPoista
  2. Hyvä varoituksen sana :-) .
    Ja minua inhottaa tuo puhelinriippuvuus. Mutta yritän ajatella, että se on kyllä ihan oikeasti turvakin. Välillä tosin mietin miten sitä ennen aikaan pärjättiin hyvin ilman puhelimia.
    Touhulassa minua ennen asunut vanha rouva kaatui saunapolulla ja joutui siinä virumaan koko hellepäivän ennenkuin sai puolivahingossa hänet löytäneeltä ohikulkijalta apua. Ja siitä se alamäki hänen kohdallaan alkoi.
    Olin alkuvuodet Touhulassa yksin ja sitä kai häi jonkinlainen varovaisuus "jos jotain sattuu niin....".
    Mutta kyllä huomaan itsessäni ihan oikeaa puhelinriippuvuuttakin :-))).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika - olen huomannut itsessäni puhelinriippuvuutta ja siksikin olen eritoten tänä vuonna yrittänyt pitää itseni kirjojen kimpussa. Käsitöitä ja äänikirjoja ja nyt ihan perinteisiä kirjoja. Tosin äänikirjoja kuunnellessa tarvii usein sitä puhelinta tai tablettia/läppäriä... Mutta onpa kädet jossain muussa hommassa.
      Ehkä pahinta on vielä se, kun "valehtelen" itselleni, että täytyy olla tavoitettavissa, jos Äidille tai Pojalle tai Isäpuolelle sattuu jotain, tai jos Eno tarvitsee apua pikaisesti, me kun asutaan sukulaisista lähimpänä.
      Huono tekosyy sinänsä, kun Mursun ja Pojankin puhelinliittymät ovat minun nimissä, kyllä meistä jonkun kiinni saa, vaikken ihan joka hetki puhelimessa roikkuisikaan..
      Miten sitä ennen pärjättiin, kun oltiin kesäpäivät ulkona (niin kuin SusPetal muistutti heinätöissä!) ja puhelin oli 50 km:n päässä seinässä kiinni 😂
      Ei meillä ollut puhelinta vielä silloinkaan kun Poika syntyi - Mursu lähti pakkasessa aamuyöstä neljän jälkeen, silmät ristissä, vajaan puolen kilometrin päästä herättämään työkaveria kyytimieheksi 😄🥰

      Poista
    2. Yksi ihan OIKEA syy jäi mainitsematta: meille ei saa tänne minkään operaattorin nettiliittymää, siis kiinteää laajakaistaa.
      Koska lähes kaikkiin puhelinliittymiin saa nykyään rajattoman netin (kaiken muun rajattoman paitsi maksuttomuuden 😋 lisäksi), niin me Mursun kanssa käytetään nettiä kumpikin omien puhelimiemme kautta. Niillä toimii sitten myös Netflix.
      Ei ole tarvis maksaa yhdestä ylimääräisestä liittymästä netin takia, kun toimii näinkin.

      Poista
    3. Niin se vain on, että kun kaikki oikeatkin asiat voi jo nykyään hoitaa puhelimella. Voi hoitaa pankkiasiat ja terveysasiat ja ihan kaiken muunkin niin se puhelin tulee sitä kautta niin tärkeäksi. Valokuvausta nyt unohtamatta :-).
      Ja minäkin käytän aina Touhulassa puhelimen nettiliittymää elokuvienkin katseluun ja vaikkapa tämän blogin kirjoittamiseen. Muuta nettiliittymää ei siellä olekaan.
      Ei me taideta enää saada kunnon hajurakoa tuohon puhelimeen vaikka haluttaisiinkin. Mitähän teknisiä juttuja onkaan vielä edessäpäin ? :-))).

      Poista
  3. Tää ei varsinaisesti puhelimiin liity, mutta siihen kuitenkin, miten "tiukasti" me ollaan liimauduttu kaiken laiseen tietotekniikkaan yms.
    Tässä taannoin kun oltiin siellä kirpputorilla, Mursu lähti ulos omistajapariskunnan miehen kanssa ja minä jäin sisälle juttelemaan rouvan kanssa. Jonkun ajan kuluttua sisään tuli pariskunta, nainen etsi pyyhetelinettä. Sitä ei sieltä löytynyt, mutta jotenkin puhe siirtyi maksuvälineisiin, ja nainen ryhtyi vähän niin kuin väittelemään kanssani siitä, kumpi on parempi, käteinen vai kortti. Meillä on aina vähän käteistä kotona piilossa - esim. sähkökatkon varalta, kyläkaupasta saa pitkän sähkökatkon aikana ruokaa käteisellä - kauppias osaa vielä laskea yhteenlaskut paperilla 😉😉 Tai talvella voi naapurin isännälle maksaa pihatien aurauksen käteisellä.
    Nainen oli sitä mieltä, että kyllä kortti on parempi, mitä sitten jos tulee varkaita ja vie kaikki käteiset - no enhän toki kaikkia rahojani käteisenä kotona säilytä 😲🙄🙄 Mutta en myöskään välttämättä huomaa kortin katoamista ennen kuin tili on tyhjennetty - vaikka tunnusluku onkin vain päässäni.
    Noh, hän siinä sitten vielä kertoi hoitavansa iäkkään äitinsä asioita - lopetin keskustelun siihen, ajattelin, että tee niin kuin tahdot.
    Sen jälkeen kuitenkin ajattelin, että niin... Minun äitini on 75, Isäpuoleni 86. Kumpikin pärjäävät tietokoneen kanssa oikein hyvin, käyttävät nettipankkia näppärästi, äidillä on tabletti ja älypuhelin. Välillä äiti laittaa kuvan tv-ruudusta, tietokoneen ruudusta, tabletin ruudusta ja soittaa hetken päästä perään "mitä tälle pitää tehdä". Enkä minä välttämättä osaa sen enempää kuin hänkään! Soitan Pojalle....
    Niinpä - mitäs sitten kun heille tulee ikä lisää ja minulle tulee ikää lisää? Ja aina vaan enemmän tulee lisää asioita mitkä pitää hoitaa netissä itse? Kun ei puhelimellakaan saa joka paikkaan enää yhteyttä..

    Anteeksi kun avautumisesta tuli pitkä, mutta... Ei ehkä ole kuitenkaan ihan loppuun asti ajateltu tätä tulevaa maailman digitalisointia ja tekoälyä..

    VastaaPoista
  4. Muutamia liikkeitä tiedän täällä Hämeenlinnassa etteivät huoli käteistä rahaa enää lainkaan. Se on minusta ihan kummallista, ettei muka raha kelpaa vaikka toki ymmärrän sen että helpompaa myyjille kun vain korttien kanssa pelataan eikä tarvitse osata "laskea" tai käsitellä rahaa. Mutta siitäkin huolimatta ! Huonoa liiketoimintaa.
    Viikonloppuna ajellessa Karin puhelimen navigaattori lakkasi toimimasta ja mietittiin että miten moni muukin seikkailee nyt ilman opastusta ja kun heitettiin justiinsa se Valittujen palojen karttakirjakin pois autosta :-))).
    Mutta kyllä tässä saa vielä opetella yhtä jos toista teknistä hommaa, että maailmanmenossa pysyy edes jotenkin mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on mahdollisuus äänestää jaloillaan - ehkä nekin liikkeet, joille ei kelpaa käteinen raha, huomaavat jossain vaiheessa, että asiakkaat saattavat vähentyä.
      Itselläni on jonkun verran käteistä mukana lähes aina; juurikin myyjäisiä, kirpputoreja yms. varten. Koskaan ei tiedä mihin varsinkin kesällä sattuu pysähtymään.
      Kesällä on paljonkin pop up -kahviloita, eivätkä he yhden viikonlopun tai päivän takia hanki korttipäätettä.
      (Muistan sen sieltä Suomi Meloo ajoilta, ennen kuin se pääte ostettiin sitten yhdistykselle omaksi, viikon vuokra maksupäätteestä + pankin perimä maksu jokaisesta pankki-/luottokorttimaksusta - ei ollut kovin halpa. Kunnes tuli uusi maksupäätetoimittaja markkinoille ja se kannatti ostaa omaksi ja sitä pystyy käyttämään muutkin kuin SMeloo).

      Meillä on karttakirja autossa edelleen - vanha kylläkin, mutta kyllä sillä vielä pärjää 😂 On uudempikin, mutta se ei ole yhtä hyvä kuin se vanha. "Ennen oli kaikki paremmin.."

      Kai sitä pitää pikkuhiljaa ruveta jo miettimään, että kuka meidän asioita hoitaa sitten kun ei enää itse pysty - kaverit on saman ikäisiä kuin itse ja Pojalle on sanottu, että sen ei tarvitse tarvitse huolehtia; jos siltä tuntuu, niin pakkaa tavarasi ja avovaimosi ja muuta Japaniin (unelmien maa 😉), kyllä me pärjätään ja kyllä meistä joku huolehtii.

      Poista
    2. Jos osaisi olla kaukaa viisas niin laittaisi juuri tuollaiset "holhooja"asiat ajoissa kuntoon eli silloin kun pää vielä jotenkin pelaa . Sitä vain niin helposti siirtää kun ei ole pakko juuri nyt .....mutta kun koska vain voi tulla mitä vain.

      Poista
    3. Totta - tuo on meillä aina silloin tällöin mielessä, mutta mitään ei olla vieläkään tehty. Tai no yksi asia.
      Silloin 12 vuotta sitten, kun sain Riesan riesaksi, oli eräänlainen pulma.
      Meillä on aina ollut omat rahat, mutta käyttöoikeus toinen toistemme tileihin. Minä olen aina hoitanut laskujen maksun, Mursu vain aiemmin siirsi rahaa tililleni.
      Riesan iskettyä tuli pieni probleema, kun Mursulla ei ollutkaan tietoa, missä on mun pankkitunnukset, enkä minä "osannut" kertoa, en muistanut. Se opetti sen, että laskujen ja lainan lyhennyksiä varten sitten avattiin oma tilinsä, jolla molemmilla on käyttöoikeus. Oliko se niin, että tilinomistaja pitää olla Pöllö TAI Mursu, ei JA.
      Jos on JA, niin jos toinen menehtyy, ei toinen voi yksin käyttää tiliä, mutta kun on TAI, niin kumpi vain voi käyttää tiliä mahdollisen onnettomuudenkin jälkeen.
      Pieni juttu, mutta eipä ollut kukaan tuollaistakaan meille koskaan kertonut.

      Poista
  5. Jopas oli tärkeä vinkki tuo JOS /TAI. Kiitos.

    VastaaPoista