05.07.2024
Keuruulla oli markkinapäivä ja paljon väkeä liikkeellä; sekä mökkiläisiä, turisteja että paikallisia asukkaita. Meidän kohde oli tällä kertaa Keuruun kotiseutumuseo. Ja kyllä kannatti poiketa. Nähtävää riitti jos vaikka mitä.
Pihapiirissä oli aittoja ja valtavan kokoinen savusauna ; ei taatusti joka päivä lämmitetty 😉
sepän paja
vaunutalli
tuulimylly ; vähän jo siipeensä saanut
ja kivimuseo
itse päärakennuksessa aukesi oikea vanhojen esineiden aarreaitta
Rakennus tavaroineen huokui ihanasti vanhana ajan tunnelmaa.
Opas kertoi että vanhat urut oli joskus joku tehnyt vaikkei ollut soitinrakentaja tai muutenkaan musikantti ja oli onnistunut tekemään ihan oikealla tavalla soivat urut
Vieressä paljon uskottavamman oloinen soittopeli 😁
Nähtävää oli joka nurkka täynnä ja tuonne voi kyllä poiketa hyvin toisenkin kerran ja katsottavaa riittää.
Kannattaa siis visiteerata jos Keuruulla päin joskus ajelet. Museo löytyy upean kirkon kupeesta.
Harmi vain, että nykyisin kirkkojen ovet pidetään suljettuina niin ettei sisälle pääse ihastelemaan muulloin kuin kirkon menojen aikaan.
Reikätuoli ;D Täysi hatunnosto uruntekijälle! Wau, mitä yritteliäisyyttä!
VastaaPoistaKiitos, kun testasit nuo kahvinporot. Vähän samanlaisin aatoksin olin asiaa jo ajatellutkin ;) Ehkä siihen on kuitenkin joku niksi, jota me ei tajuta?
Onkohan kahvinporot väärää merkkiä ? :-))).
PoistaKyllä tuolla museossa tuli taas kerran mieleen miten alkeellisilla työkaluilla ennen saatiin uskomattomia asioita aikaan.Ei ollut varmaan koskaan laiskaa hetkeä.
Mahtava museo! Täytyy joskus houkutella tuo Mursu käymään siellä, näytti niin hienoilta nuo kaikki esineet ettei tosikaan.
VastaaPoistaEi varmaan ollut laiskoja hetkiä noiden työkalujen käyttäjillä, se on totta.
Kun mietin omaa Mummoani ja Vaariani, niin eipä hekään juuri "turhan päiten" istuskelleet: päivällä syötiin ja sen jälkeen kuunneltiin uutiset ja sää. Ja se merisää, vaikkei täällä Hämeessä sitä merta olekaan 😊 Vaari heitti hetkeksi pitkälleen, ruokaperäsille, ennen kuin lähti takaisin ulkotöihin.
Iltasella syötiin toisen kerran ja kuunneltiin uudet uutiset - telkkaria ei katseltu, korkeintaan uutiset sieltä katsottiin. Mummo teki sisätöitä; ruuanlaitto, pyykinpesu ja sen sellainen, ja hoiti lehmiä ja kasvimaata, kesällä poimittiin marjat pensaista ja mummo hoiti kukkia.
Toinen mummuni ehti enemmän tehdä käsitöitä, neuloi sukkia ja lapasia, joille kyllä olikin käyttäjiä! Kolme nuorinta enoani asui kotona vielä kun minä olin lapsi ja enot hoiteli niitä ulkohommia; puiden tekoa, saunan lämmitystä, lumitöitä talvella, veden hakua ja sellaista. Mummu teki ruuan, korjasi vaatteita ja kävi tietenkin kaupassa, kun sai kyydin. Ja pesi pyykin, mummulla oli pulsaattorikone eli pyykit pestiin oikeastaan puoliksi koneella puoliksi käsin: he asuivat järven rannalla ja pyykit huuhdeltiin järvessä.
Voi mitä muistoja toitkaan Terhi mieleeni 🧡
Että isovanhempiini verrattuna tunnen kyllä itseni usein aika lailla laiskaksi - mutta onpa meillä tosiaan paljon sellaisia laitteita ja koneita jotka helpottavat elämää.
Hienoja muistoja.
VastaaPoistaKun kirjoitit tuosta radion kuuntelusta niin minunkin Mammani kuunteli vain ne uutiset ja sään ja sen merisään :-) ja sitten radio laitettiin kiinni.Eikö sieltä sitten tullut muuta ohjelmaa vai säästettiinkö radiota ?? Jos säästettiin ne se oli tyystin turhaa sillä kyseinen putkiradio toimii vieläkin ihan hyvin Touhulassa :-).
Muutaman kerran muistan miten yhdessä katsottiin telkkarista "Komisaario Palmu"-elokuvia. Minusta liian jännittäviä :-).
Mutta muuten elämä oli tekemistä aamusta iltaan ja sitäkin hämmästelen , että Pappani jaksoi, osasi, pystyi, viitsi tehdä sellaisia hienoja puuhuonekaluja ja esineitä ilman sen kummempia työkaluja. Höyläpenkki ja taltat ; siinä kaikki. Ja teki kuitenkin pitkää työpäivää puuseppänä.Sodankin kestänyt mies.
Mutta minä ainakin viihdyin hyvin lapsena sellaisessa ympäristössä ja jotain samaa kai sitä etsii nyt mökkeillessä. Yksinkertaisuutta ja arkista elämistä ja olemista ilman sen kummempaa hössötystä.