25.06.2024

Arttu aavisti lähtöaikeet ja kun ei enää päässyt ulos pakoon meni piiloon sängyn alle ja niin pahaan paikkaan, että koko sänkyä piti siirtää, että saatiin se matkaan mukaan. Ensin oli vähän hämmennystä ja ihmettelyä, että onko ihan pakko 🙀, mutta muutaman kilometrin jälkeen torkkui sylissäni ihan rauhallisesti melkein koko matkan.  Välillä toki piti kurkkia ikkunasta, että minne tässä nyt mennään. Kaksi vaihtoehtoa: lääkäriin tai mökille  😊.

Perillä piti tutkia ja haistella kaikkea tosi tarkkaan.

Minä NAUTIN Koskelon hiljaisuudesta joka hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Millaisessa huomaamattomassa melusaasteessa sitä eletäänkään.Ero on ihan valtava.

Luonnon rauhaa rikkoo tosin välillä meidän aiheuttama mökä: ruohonleikkuri, moottorisaha, raivaussaha, sirkkeli, huilun luritus tai välillä myös radio on ulkona auki, mutta ne ovat kuitenkin vain hetkellistä äänisaastetta. Muuten kuuluu vain metsän suhinaa.AAAH.