01.06.2024
Meistä on mukavaa kävellä hautausmailla. Varsinkin hellepäivinä siellä varjoisaa ja viileää ja rauhallista. Meidän "oma " hautausmaa on Ahvenistolla ja sinne meidätkin mitä luultavimmin aikoinaan haudataan.
Kyseinen hautausmaa on perustettu vuonna 1873.
Meidän perusreitti kulkee ensin Hilman haudalle. Hän oli Karin lapsuudessa Karin ja hänen pikkuveljensä hoitajana ja hänellä oli tapana juottaa kermaa hoidokeilleen, etteivät nämä vain laihtuisi hänen hoidossaan 😂. Hilma on siis kukkansa ansainnut.
Seuraava etappi on muualle haudattujen kivi jossa käyn supisemassa Isälle tärkeimmät kuulumiset 💙. Ja Karin oman perheen hauta on kierroksen päätteeksi.
Eilen osui silmään yhdellä haudalla aivan ihanan upea alppiruusu.
Ja aika erikoinen hautakivi.
Minä entisenä salolaisena ajattelin heti, että tähän haudataan kaikki salolaiset 😉.
Vanhat hautausmaat ovat kauniita. Meidän kylällä on oma hautausmaa, jonne (jos ja kun helteet tästä hellittävät) vien Pojan ensi viikolla kävelylle. Tosin siellä järjestetään seurakunnan puolesta kesäisin Hautausmaakävelyitä; opas kertoo sinne haudatuista kylän/paikkakunnan kuuluisuuksista/suuruuksista.
VastaaPoistaMeillä on myös kirkolla isompi hautausmaa, jonne on haudattu isovanhempani ja jossa olisi ollut paikka myös isälle. Isäni kuitenkin kuulemma halusi avovaimonsa sukuhautaan - en käynyt asiasta riitelemään.
Poika on luvannut lähteä nyt kesällä kanssani Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle, joka lienee tutustumisen arvoinen. En niinkään kaipaa julkisuuden henkilöiden hautoihin tutustumista, vaan yleisesti ottaen sitä kaikkea, mitä siellä on - Mirjami Huttusen kirja Mustaa valoa
Minä tykkäsin jo nuorena tyttönä polkaista pyörällä hautausmaalle ja katsella ja tutkia vanhoja hautoja. Olin kai siinä asiassa vähän outo nuori :-). Onneksi ollaan kummatkin samanhenkisiä Karin kanssa ja kun ajellaan "huviajeluja" niin usein poiketaan katsomaan kirkkoja ja hautausmaita.
VastaaPoistaKyllä se viimeinen tahto tulla haudatuksi sinnen minne haluaa on kai asia jota pitää kunnioittaa.
Anteeksi - sohlasin kommentin kanssa, kun tein toista asiaa sivussa.
VastaaPoistaPiti kirjoittaa, että Katriina Huttusen kirja Mustaa valoa sai kiinnostumaan Hietaniemen hautausmaasta - siellä on niin paljon..kaikkea, unohdettua, erilaista - jo pelkkä lukeminen oli matka sinne. Hänen henkilökohtaisen surunsa lisäksi.
Arvasin että jotain hässäkkää kun lause loppui niin äkkiseltään :-). Ei yhtään haittaa. Arvasin, että viittaat juuri tuohon kirjaan.
VastaaPoistaMinäkin tykkään kulkea hautausmailla, etenkin niillä vanhimmilla osilla. Väkisin alkaa miettiä, millaista on elämä ollut näiden ihmisten eläessä ja miten on hautajaissaattue kulkenut juuri tuolla, jos sellaista on edes ollut. Upeita vanhoja rautaristejä oli ennen.
VastaaPoistaAika kova juttu, että sisälle teki ampparit pesänsä! Minä olen ulkorakennuksista hätistellyt pikkupesiä, kun on ollut älyttömissä paikoissa.
Hautausmaalla tulee välillä myös sellainen rauhallinen olotila kun tajuaa että kaikkien matka päättyy ennemmin tai myöhemmin ja siellä sitten maataan ripirinnan.Niin herrat kuin narritkin :-).
VastaaPoista