22.03.2024
Olen helposti innostuvaa sorttia ja siksi piti kokeilla osallistumista "Repolaisen" -blogin aloittamaan värihaasteeseen , jossa ensimmäisenä värinä on vihreä.
Vihreä on väri josta en voi olla pitämättä; joskus enemmän ja joskus vähemmän. Värithän menee aikakausittain ja joskus yllättäen voi se inhokkiväri ollakin suosikkiväri.Kummallista.Ja vuodenaika vaikuttaa paljon siihen mikä väri mielyttää silmää milloinkin.Ainakin minulla.
Ensimmäiseksi kuvasin sohvatyynyn jonka vieressä istun ja kirjoitan. Sen pinta on samettimainen niin siitä minulle tulee mieleen vahvasti metsän sammal.
ainahan voi huijata tekokasveilla 😉
Ja parissa seinällä olevissa tauluissa on vihreää
Keittiön vihreydet tällä kertaa tässä
Ja sohvan hennoissa ruusukuvioissa löytyy minusta kauniita vihreiden sävyä. Kyseinen sohva on Artulta kielletty 😼.
Muutama vaatekappalekin vihreän väreissä
Ja pakkohan tähän on kaivaa joku Touhula kuvakin kun siellä on vehreyttä ja vihreyttä kaikkialla.
Tuskin maltan odottaa kevään tuloa.... 😊 ja lisää VIHREÄÄ !
Tuo suosikki-/inhokkivärien vaihtelu pitää kyllä paikkansa. Tosin itsellä se tuntuu menevän niin, että sitä suosikkiväriä on sitten kerralla käytetty NIIN paljon, että siitä on tullut kertakaikkinen inhokkiväri 😂
VastaaPoistaLapsena lempivärini oli keltainen; kaiken piti olla keltaista, en kyllä tiedä miksi ja kun oikein mietin, en edes muista mitään keltaista. Eka koulureppukin oli enemmän vihreään kuin keltaiseen vivahtava. Pieni kotitalomme oli keltainen, mutta vanhoja valokuvia katsellessa, esim. vaatteet oli lapsena vihreitä tai punaisia! Paitsi mun elämäni ensimmäiset (ja ainoat..) bikinit 🤭
Sitten lempivärini on muuttunut punaiseksi - ihan mitä vain jos olen ostamassa, niin ensimmäisenä katson miltä se näyttää punaisena.
Vihreän tarina löytyykin sitten minun värihaastepäivityksestä 😉
Minä pidän keltaista kauniina värinä. Näin keväällä ja kesällä sellainen sitruunankeltainen on ihana ja loppukesästä auringonkukankeltainen vetää puoleensa. Eilen muuten kaupasta tarttui mukaan okran keltainen trikoopipo....olkoon vaikka pääsiäispipo :-).
PoistaTodella kaunis kuosi sohvassanne!
VastaaPoistaJa tuo ylempi neulepaita on tosi hieno! Siinä on ollut vääntämistä jonkun verran, vaikka olikin isot puikot. Minustakaan se ei ole ihan vaaleanpunainen, ennemminkin hempeä.
Pidän itsekin kovasti tuosta sohvan ruusukuosista. Se on minun omassa puuhahuoneessa ja yritän varjella sitä Artun kynsimiseltä. Se kun on jo kynsinyt piloille olohuoneen kummatkin sohvat nurkista. Mutta kyllä minun kanssani siihen saa loikoilemaan tulla :-).
VastaaPoistaKiitos neulekommentista . Väri valikoitui tuollaiseksi hempeäksi kai siksi kun nykyään olen väritykseltäni (kasvot ja hiukset ) "haalistunut" ja viihdyn paremmin vaaleissa kuin tummissa sävyissä.
Haastavinta tuollaisessa neuleessa jota tekee pyöröpuikoilla on löytää oikea silmukkamäärä/koko enkä tykkää yhtään viimeistelyvaiheesta kun pitää kursia kokoon ja aina jännittää mitä siitä oikein tuleekaan. Nyt tuli juuri sopiva :-). Säkällä.