10.11.2023
Hotellilomilla ollaan tutustuttu erilaisiin lautapeleihin. Yksi kivaksi todettu on "Torni"-peli. Siinä ei tarvita monimutkaisia sääntöjä ; ainoastaan vakaata kättä ja ehkäpä välillä vähän tuuria.
Tornin korkeutta kasvatetaan ottamalla siitä palikoita ja siirtämällä ne tornin päälle. Pelin häviää pelaaja, joka saa tornin romahtamaan.
Kotona sitten Kari keksi tehdä itse samanmoiset palikat. Niitä on nyt tosin tuplamäärä tehtynä joten meistä saattaa kehkeytyä todellisia tornitaitureita.
Kirjastosta olen kahminut pimeisiin talvi-iltoihin luettavaksi minulle aiemmin tuntemattomaa dekkarikirjasarjaa.
Ruotsalainen kirjoittaja kirjoittaa rikoksista Gotlannin saarella. Koukussa olen 😊. Onneksi tuossa pinossa on vain osa tuotannosta joten luettavaa riittää pidemmäksikin aikaa. Tosin pahan tapani on suorastaan ahmia kirjoja silloin kun hyviä kirjoja on yöpöydällä pinossa. No sentään yksi kerrallaan.
Vautsi, hienot Torni -nappulat on Kari tehnyt - nyt on teillä tekemistä talvi-illoiksi!
VastaaPoistaMeillä pelattiin joskus "ennen vanhaan" lautapelejä, kahdestaan, Pojan kanssa ja ystävienkin kanssa: Trivial Pursuitia ja Pictionaryn (se piirustuspeli) kotimaista versiota Voitto kotiin ja sananselityspeli Aliasta - Aliaksessa oltiin Mursun kanssa pistämätön pari 😂 Me ei lopult enää saatu pelata parina, vaan meidät laitettiin aina pelaamaan muiden parina, että saatiin peliin jotain tasoitusta.
Trivial Pursuitin minä yleensä hävisin, sillä Mursulla on todella hyvä yleistieto ollut aina. Pelattiin vähän rukatuilla säännöillä, kun muuten pelit olisi jatkuneet loputtomiin, eli jokaisesta oikeasta vastauksesta sai nappulan.
Kerran sitten pelattiin ihan oikeilla säännöillä ja lopulta oltiin tilanteessa, jossa minä oli keskiympyrässä ja viimeinen kysymys, oli mahdollisuus kerrankin voittaa. Sain kysymyksen, helpon kysymyksen ja tuuletin etukäteen oikein huolella 😂
"Mikä on okapin sukuinen pitkäkaulainen eläin?"
Jes, jes, tämän mä tiedän, mä voitan mä voitan, viimeinkin!
Ja vastasin...STRUTSI!!!!!!
Ja samantien, ei kun kirahvi, kirahvi, kirahvi, mä tiedän tän, se on kirahvi! Se vaan tuli, se on kirahvi.
Mursu oli armoton: Sä vastasit jo, vastasit väärin, peli jatkuu.... Ja arvatenkin mä hävisin sen pelin 🤦♀️🤦♀️ Voit arvata, että kuulin tuon kysymyksen vielä pari vuotta sen pelin jälkeen, ja vieläkin silloin tällöin, kun katsellaan luonto-ohjelmia....
Mutta pelaaminen on hauskaa: Yatzy -noppapeli on ollut yksi meidän suosikkeja kautta aikain ja sen avulla pidettiin aikanaan yksi nuori poika poissa "kaupungin pahuuksista" viikonloppuiltaisin. Hän tuli usein perjantai- (tai lauantai)-iltaisin soittamaan ovikelloa, kysyi "onko sulla mokkapaloja, pelataanko yatzya?". Ja niin me juotiin kannutolkulla teetä, syötiin mokkapaloja ja pelattiin yatzya kun Mursu oli töissä 😍.
Mulla on ennätys vieläkin ja hän on luvannut tulla ottamaan revanssin jonain päivänä 😂
Meillä ei tule Trivial Pursuitista mitään kun olen niin paljon Karia huonompi yleissivistyksessä ja vaikka hän usein vähän yrittää jeesata minua niin lopputulos on etukäteen selvä; minä häviän taatusti. Siksi Yatzy on kiva kun on samat mahdollisuudet voittoon (ja vallankin mokkapalojen kanssa :-).
VastaaPoistaJoitakin vuosia sitten pelattiin tietsikalla usein minigolfia; sekin oli ihan kiva kun välillä saatiin aikaan oikein tiukkoja matseja.
Voi mikä armoton strutsi- moka !!!