25.03.2023

Muistisairas Äitini on ollut nyt hoitokodissa kohta neljä kuukautta ja on sopeutunut sinne periaatteessa hyvin.

 Hän soittaa minulle 3-10 kertaa päivässä. Joskus puhelu on lyhyt ja ytimekäs eli vaikkapa onko nyt aamu vai ilta ja siihen kertomani vastaus riittää. Välillä  pitäisi ratkoa vähän visaisempia juttuja 😒. Hankalinta on kaiketi se, että pitää luovia niin paljon jottei tule turhaan kinastelua mistään koska se on täysin turhaa. Myötäily ja kuuntelu on avainsanoja. Välillä on vaikeaa olla puuttumatta ja haluaisi oikaista monia vääristyneitä ajatuksia. Haluaisi vain että toinen lakkaisi murehtimasta turhista asioista.

Ja välillä haluasi hänen vielä tietävän, että KYLLÄ olen tyttäresi .

Olen nyt opetellut sitä , että pyyhin mielestäni puhelut mahdollisimman pian. Muuten päivä kuluu kokonaan Äidin maailmassa. Hän on hyvässä hoidossa ja vaikka olenkin se oljenkorsi hoitokodin ulkopuoliseen maailmaan niin on myös ajateltava itsekkäästi omaa elämää. Muuten alakuloinen, apea tunnelma viipyy koko ajan harteilla.