17.09.2024

Nyt on tullut niin paljon marmatettua kaikkea koulujuttua , että pitää vähän keventää tunnelmaa 😊. Lainasin kirjastosta sellaisen kirjan jota lukiessa piti nauraa kerran jos toisenkin. Valloittava opus.

 

 Miten opetella elämään kuten laiskiainen 😂. Ettei turhia hötkyile. Suosittelen tätä kirjaa kelle vaan 💜. Monenlaisia elämänohjeita kirjasta löytyy .... 

Ja olihan kirjastossa  taas kerran ostettavia kirjoja 2 euroa kassillinen ja muutama romaani oli pakko ladata kassiin  ja pari kivaa muuta kirjaa.

Ja nyt oli lainattavissa myös  "Sitruunakevät"-kirja jota yksi jos toinenkin on suositellut ja siitä aloitin koska sen laina-aika on vain 2 viiikkoa. Helppoa luettavaa ja mukavaa maalaisromantiikkaa. Olen joskus aiemmin lukenut saman kirjailijan "Korvapuustikesän".

Taidan olla vähän kummallinen siinä, että minua usein vaivaa se kun tuollaisissa viihderomaaneissa päivässä ehditään niin paljon asioita , että se on käytännössä ihan mahdotonta.Talot, kahvilat ja puutarhat valmistuu tuosta vaan 😁.

Ja toinen on että kasvit ja puut kukkivat ja kasvavat väärään aikaan . No ei tarinoiden kannalta mitenkään olennaista ja taidan siis olla vähän liian realisti ja tosikko kun tuollaisia mietin. Pitäisi siis olla vain kuin laiskiainen ja nauttia lukemisesta ja antaa romanttisten tarinoiden viedä mennessään 😉.

Hauska yksityiskohta tuossa kirjassa oli reseptit jotka oli kirjassa ihan valmistusohjeineen ja ne kaikki vaikuttivat juuri sellaisilta joita olisi kiva leipoa.Oli mm. sitruunamuffinsseja ja saaristolaisleipää ja hyvin aidon oloisia reseptejä ja itse tuotteet oli myös sijoitettu mukavasti juoneen.

 

 

 

 

 

 16.09.2024

 

Koulun muistelo-osiota ei voi päättää jos ei siihen liitä yhtä "kohokohtaa" eli hammaslääkärissä käyntejä. Olin käynyt hammaslääkärissä kerran ennen kouluun menoa ja silloin nyppästiin pois särkevä maitohammas. Hammaslääkäri oli kiva nainen nimeltään Tarkkanen 😉. 

Kun ensimmäinen "satsi" (= ehkä kymmenen oppilasta) käveli koulusta hammaslääkäriin olin varma, että se kiva naislääkäri on siellä meitä vastassa. Ei ollut. Vaan isokokoinen mies . Apua.

Odotushuoneessa jo haisi hammaslääkäriltä eli neilikkaöljyltä jota käytettiin väliaikaisissa paikoissa. 

Hammaslääkärin tuoli ja kaikki välineet on samat aikuiselle ja lapselle ja jo siinä ongelmaa kerrakseen eli miten saada mahtumaan lapsen suuhun tarvittavat välineet. "Suu auki" oli se jatkuva kehoitus 😁.

 

 

Minulla oli paljon paikattavaa lapsena ja usein jouduin käymään hammaslääkärissä. Eikä siihen koskaan ole tottunut. Vieläkään. Ja kaikesta huolimatta vietin 20 vuotta niissä ympyröissä 😁.

Ja vähänkös hassua , että työskentelin juuri tuon samaisen isokokoisen hammaslääkärimiehen kanssa kun sitten aikoinaan valmistuin hammashoitajaksi. Siihen aikaan piti olla töissä kaksi vuotta hammashoitajan hommissa ennenkuin sai jatkaa opintojaan ja se kaksi vuotta tehtiin yhdessä töitä ja juuri niiden alaluokkien koululaisten kanssa. Ympyrä sulkeutui.

Kun valmistuin suuhygienistiksi niin meidän toimenkuvaan kuului silloin ekaluokkalaisten hampaiden kutosten pinnoittaminen eli päällystettiin hampaan purupinta muovilla ehkäisemään reikiintymistä. Yhtään sylkeä ei saanut muovin alle päästää ja siinä sitä sitten oli temppuilemista kun oli pieni suu ja samaan suuhun piti saada mahtumaan syljenimuri = se suunpohjaa painava muovikierukka ja tehoimuri ja vanurullat, omat sormet ja kaiken kuivaamisen jälkeen vielä saada osumaan aine oikeaan kohtaan 😂. Nyt lipsahdin vähän tästä tarinasta......

Mutta nykypäivään. Touhulan vieressä on koulu ja sen pihasta bongasin tuollaisen kontin.

Vähän on siis saatu mukavammaksi tuo koululaisten hammashoito kun ei tarvitse maaseudulla lähteä minnekään kauemmas hammaslääkäriin vaan voi poiketa koulun takapihalla tarkastuksessa ja hoidossa .Loistavaa kehitystä.

 

 

Koulumuistelo loppuu tällä erää nyt tähän , mutta yllätin kyllä itsenikin sillä miten paljon negatiivisia asioita liitin koulussa oloon. Oli kai hyvä purkaa ne mieleen painuneet kurjat asiat. Mieli puhdistuu.

 

 15.09.2024

 

Käsityötunnit. Mammani jonka luona vietin paljon lapsuutta oli aivan ilmiömäinen käsityöihminen. Hän virkkasi kalastajalangasta päiväpeittoja, verhoja, pöytäliinoja ja lakanan pitsejä yms. Tosi kauniita ja taitavasti tehtyjä. Elin siis lapsuuteni käsityöympäristössä 😉.

Miksi se koulun käsityötunti sitten olikin niin haastavaa ? Luulisi, että ainakin asenne olisi ollut kohdillaan. Mutta ne hikiset kädet, kireät langat puikoilla tai en vain ymmärtänyt mitä pitää tehdä tai mihin tässä nyt oikein tähdätään 😂.

Yhdet koulussa kudotut sukat /tossut on vielä tallessa ja siihen nähden miten asiat muistan niin ne näyttävät ihan hyviltä ja ainakin iloisen värisiltä. 

 

Noihin ei sitä perinteistä kantapäätä tullut enkä sellaista sitten opetellu ennekuin Touhulassa jossa päätin, että kyllä mökin akan nyt sentään pitää osata sukkaa kutoa. Ja sittemmin on tullut tehtyä pari jos toinenkin ja se kantapään mysteerikin on sitä mukaa selvinnyt.

 Ja jonkinlainen pujottelutyö on myös tallessa ja siinä vielä tallella lappu nimelläni ja I-luokka. 

Kiinnitin huomioni tuohon punaiseen "kukkaan. Se tehtiin pyörittämällä lankaa lyijykynän ympäri.

Entäs sitten tuo nukke 😂😂😂. Ensimmäinen tai toinen luokka ??

 

 

Keskikoulussa oli sitten jo ihan oikea käsityöluokkakin ja siellä ompelukoneet ja siellä tehtiin ainakin yöpaita lakanakankaasta. Minun oli keltainen väriltään 💛. Muuta ei jäänyt noista vuosista mieleen ja lukiossa ei sitten enää ollutkaan sen paremmin käsityö- kuin liikuntatuntejakaan. Pelkkää asiaa.

Nuorena neuloin ja virkkasin monen monta neulepuseroa itselle ja poikaystävillekin 😉ja ompelin joitakin vaatteitakin kun ei muuten olisi pystynyt mieleisiä ostamaan. 

Oli mukavaa, että oli säästänyt noin monta koulun käsityöjuttua sillä muuten olisi ollut kyllä työlästä muistaa mitä niillä tunneilla oikein puuhattiin.

 

 

 

 

Ja sitten ne koulun liikuntatunnit. Sisäliikunnassa piti olla jumppapuku ja sisätossut. Mentiin tamburiinin tahdissa ympyrää😁. Olisi pitänyt uskaltaa ja osata tehdä kaikenlaisia temppuja köydellä, puolapuilla ja pukilla ja hevosella.  Ja mitä näitä onkaan.

 

 

 

Ulkona juostiin, pelattiin pesäpalloa, käytiin urheilukentällä kisaamassa ja talvella hiihdettiin ja luisteltiin.

No kuulostaa monipuoliselta ja ehkä jonkun mielestä mukavaltakin. 

Inhosin jumppatunteja eka luokasta asti. Yhteenkään lajiin en syttynyt. En edes vuosien saatossa.

Hiihto oli ehkä sieltä pahimmasta päästä ja hiihtokilpailut varsinkin. Verenmaku suussa mentiin. En pärjännyt koskaan hyvin. Kaatumisten määrästä riippuen olin viimeinen tai ainakin häntäpäässä joka kerta. Luistimissa paleli aina varpaat ja ehkä vähän pelotti myös kaatumiset ja poikien kiekkoilut samalla kentällä.

 

 Kumpikin kuva on lainattuja museokuvia ja minulla oli kyllä jo hiihtokilpailuissa hameen sijaan hiihtohousut😃 , mutta ei edes se vaikuttanut suorituksiin. No välineet oli mitä olivat. Sukset luisti jos luisti tai sitten lipsu liikaa.

Eikä minusta sentään ihan sohvaperuna tullut 😂 vaikka olisi ehkä voinut niin päätellä tuosta purkauksesta. Mutta koulua en voi myöskään kiittää siitä, että edes jonkinasteinen liikuntakipinä olisi syttynyt. Päinvastoin. Onneksi ei käyty uimassa uimahallissa kuin pari kertaa niin , että edes se  jäi minulle positiiviseksi lajiksi. Ei päästy pilaamaan uimisen iloa millään liialla kilpailuttamisella.

Mutta en ole ainoa noiden tuntemusten kanssa ja noita kuvia etsiessä törmäsin tuollaiseen joskus Kotiliedessä olleeseen taulukkoon.

 

Onneksi lapsuudessa liikuttiin muuten paljon. Pihassa pelattiin kymmentä tikkua, hypättiin ruutua ja kuminauhatwistiä eikä se pesäpallokaan ollut yhtään vastenmielistä kivassa naapurin tyttöjen porukassa. Napurissa asui viisi eri ikäistä tyttöä eli seuraa oli aina tarjolla. Ulkona oltiin kesät talvet puuhaamassa jotakin.

Ja nuorena tyttönä sitten sotkettiin polkupyörällä joka paikkaan ja kävely nyt kuului ihan itsestään selvästi paikasta toiseen siirtymiseen.Jalka nousi silloin niin  kevyesti 😊.

 13.09.2024

 

Koulumuistelu jatkuu 😀. Isäni oli käynyt samaa koulua kuin mistä minäkin aloitin ; samoin hänen äitisä eli minun Mammani. Mamman kanssa mentiin ilmoittautumaan eka luokalle  ja siellä oli vastassa ihana mukava opettaja joka muisti hyvin Isäni ja tunsin olevani tosi tervetullut aloittamaan koulutaipaleen.

Kauhistuin kun menin ensimmäisenä päivänä kouluun ja vastassa olikin tiukan näköinen nuori nainen. Vanha opettaja oli jäänyt jo eläkkeelle 😕. Eikä meillä sitten koskaan oikein hyvin synkannut.

Mammani tykkäsi laulaa ja opetti minulle monia kivoja lastenlauluja vaikkapa "Kas kuusen latvassa oksien alla"  ja minä luulin olevani ihan hyvä laulaja.

Tuli ensimmäinen laulukoe ja minä nousin ensimmäisenä reippaasti ylös ja halusin aloittaa ja vetäisin sitten " Oolannin sota oli kauhia " . Tykkäsin siitä huraa, huraa , huraa -kohdasta  😂. Kehuja tai kannustusta ei siinä kohtaa tullut ja todistuksessakin vaatimaton 7. Reippaudesta ei kai silloin annettu lisäpisteitä 😁. Laulukokeet olivat sen jälkeen pelkkää kauhua 😓.

Löysinpä ihanan  vanhan pahvivalokuvan joka on Mammani peruja. Siinä oikealla yläkoulu pilkottaa. Siellä vietin minäkin  seuraavat kaksi vuotta ns. yläkoulua ja siitä sitten siirryttiinkin keskikouluun kirkonkylälle. Isompiin ympyröihin.

                                        

 Löysin kyseisestä "mikä ikinä liekään " -tilaisuudesta vielä paremmankin kuvan jossa näkyy koko yläkoulu komeudessaan. Hauskaa miten pienillä koulutytöillä on nuo suojaessut päällä. Onko kuvaamisen kunniaksi vai peräti ihan yleisesti käytetty koulupuku ?

 

Eikä tämä kolulumuistulu taida kuitenkaan vielä jäädä tähän. Vielä on käymättä läpi ainakin ne käsityö- ja jumppatunnit 😊.

 12.09.2024

 

Tuli niin ihania muistelukommentteja tuohon lihakauppa ja käärepaperi asiaan , että uppouduin saman tien lapsuuteen ja voipaperin siivittämä kouluruokailuun. Kouluruoka on puhuttanut pitkin matkaa tähän päivään asti eikä kukaan ole välttynyt kuulemasta esim. sanaa kumiperuna 😂.

Kun minä menin kansakoulun eka luokalle oli skottikuosiseen salkkumalliseen koululaukkuun pakattu voipaperiin kaksi leipää ja lasinen maitopullo. Koulu tarjosi silloin puuroa, velliä, mehukeittoa; siis jotain aika vaatimatonta. Kun ruokatauko alkoi kaivettiin pulpetista ruokaliina (minulla se oli oranssi vohvelikankainen ; olikohan se tehty ensimmäisellä käsityötunnilla ?). Vieläkin tallella.

 

 

Annoskateus oli jo silloin ilmiselvää 😂ja kuinka ollakaan luokan "viisaimmalla" tytöllä oli aina eväänä näkkileipää ja metvurstia ja siitä ajattelin, että kyllä noilla eväillä kelpaa koulua käydä. Ja hän sitten kirjoittikin ne kuuluisat kuusi ällää 😏.

Ruokailu oli toisille piinaa kun ruoka ei maistunut ja silti piti istua ja yrittää syödä seuraava välituntikin. Ei auttanut vaikka olisi sanonut ruokia jakavalle opettajalle, että kiitos oikein oikein vähän. Opettaja antoi juuri sen minkä parhaaksi katsoi.

Minä kyllä pärjäsin tuossa lajissa oikein hyvin ja se kuuluisa pahamaineinen helmivellikin oli minusta hyvän makuista 😋.

Toisalle luokalle ei sitten enää viety omia eväitä ja koulu tarjosi jo ihan oikeaa ruokaa ja näkkileipää. Tosi kylmä maito juotiin peltipukeista; hampaita vihloo vieläkin kun sitä muistelen 😁.

Seuraavat vuodet meni sitten jo erilaisissa ruokasaleissa enkä ole koskaan oikein osannut pitää mitään tarjottavaa pahana. Sitä syötiin mitä tarjolla oli. Enempi tai vähempi.

Mutta lisäänpä tähän muisteluun vielä aika kivan jutun eli sitä kyseistä alaluokkien kansakoulua myydään parhaillaan. On ollut asumiskäytössä kaiketi jo pitkään. Hetken kävi pienessä mielessä , että miltähän tuntuisi asua tuossa minulle niin nostalgisessa paikassa. Tosin kun en viihtynyt siellä lapsena niin tuskin viihtyisin nytkään....

Ja vähän hassuakin , että ovat jättäneet purkamatta liiterin jossa oli ne pelottavat ulkohuussit.

No nyt tuli varsinainen muisteluhetki kansakoulun kouluruokailusta ja oltiin silloin kyllä tosi kaukana nykypäivästä. Nyt tarjolla on laktoa ja vegeä ja ties kuinka monimutkaisia allergioita jotka hanakaloittavat ja tuovat myös paljon  lisää hintaa kouluaterioille. Niin se maailma muuttuu......

 11.09.2024

 

Vaikka aurinko helottaa ja on lämmintä on vääjäämättömästi ajateltava, että kyllä se syksy sieltä jossain kohti tulee ja yllättää sateella ja kylmällä ilmalla. Joten pikkuhiljaa aloin jo pistää Touhulaa syksykuntoon ja sen myötä mietin mitä kannatti tänä vuonna kasvattaa ja mitä sitten ensi vuonna.....

 Papuja syötiin sitä tahtia kuin niitä tuli ja enemmänkin olisi voinut olla. Ne olisivat hyviä pakastettaviakin. Ja ehdottomasti paras paikka niille on kasvihuone. Joten ensi vuonna tupla-annos kasvihuoneeseen 👍.

Samoin lehtikaali kasvoi hyvin kasvihuoneessa ja sehän pärjää ihan pakkasiin asti joten se saa rehottaa vielä jonkin aikaa. Ajattelin kokeilla tehdä  joku päivä lehtikaalikääryleitä. Nyt kun lehdet on jo tosi isoja.

 

 

No vanha tuttu kesäkurpitsa on taattua tavaraa ja tänä vuonna yirtän kasvattaa myös ihan "oikean" kurpitsan. Toki ihan vain mahdollista kurpitsalyhtyä varten 🎃.

 

 

Ja nyt alkavat metsäneläimetkin jo kiinnostua mitä kasvimaalta löytyy. Nakertakoot.

 

 

Ei se yhtään haittaa kun itsellekin riittää ihan tarpeeksi.

Ja se runsas satoinen  kurkku onkin jo käsitelty moneen kertaan😉, mutta ensi vuodeksi itselle muistutukseksi, että mangoldi unohtui tänä keväänä tyystin ja se on aina menestynyt hyvin ja niin mukava syötävä sekin. Ja pärjää maassa pitkälle syksyyn.

Perunoita ei ole vielä "nostettu" , mutta pieni rivi niitäkin on aina paikallaan. Tämän vuoden lajikkeesta ei tietoakaan kun laitoin maahan niitä mitä jääkaappiin oli jäänyt.

Omenoita tuli juurikin sopivasti meidän tarpeisiin, luumuja ylenpalttisesti, viinimarjat (punainen, musta ja valkoinen) ja karviaiset menivät kaikki hyötykäyttöön joten ne kaikki saavat kasvaa jatkossakin samaan malliin. 

Touhulan kasvimaa ja puutarha saa siis jäädä kohta odottamaan seuraavaa kasvukautta. Näillä eväillä mennään😉. Ja nyt alkoikin juuri sopivasti sataa.....