09.02.2026
"Kristiina K" oli blogissaan muistellut aikaa kymmenen vuoden takaa ja saanut siihen kipinän " Marjon matkassa"-blogista ja sehän sytytti minutkin muistelemaan mitä olin tehnyt 10 vuotta sitten eli juuri eilen 8.2-2016 ?
Vaustaus siihen löytyi mistäpäs muualta kuin omasta "Elo Espanjassa" -blogistani. Vietin silloin neljän kuukauden vuorotteluvapaasta kolme kuukautta Espanjan Benalmadenassa. Siellä kyseinen päivä oli ollut arkisesti pyykkipäivä 😊.
Aihetta sivuten lisään tähän samaiselta reissulta muutaman muunkin kuva kun niitä lähdin selailemaan ihan vain tuodakseni lämpöä ja aurinkoa pakkasten keskelle.
Oleskelin Espanjassa tammi-maaliskuun ja se oli hyvä aika siellä oleiluun eli ei ollut liian kuumaa muttei kylmäkään.Parasta mahdollista ulkoilusäätä koko ajan. Maaliskuussa voi jo käydä hyvin meressä uimassa. Vastaavasti toisen vuorotteluvapaajakson vietin Turkissa ja siellä oleilin edellisenä vuonna marras-tammikuun. Eikä huono vuodenaika ollut sekään.
Blogin pitäminen on kyllä verraton albumi ja päiväkirja. Tuskin olisin muuten muistanut mitä kymmenen vuotta sitten tapahtui 😉. Ja onko kymmen vuotta sitten sitten pitkä vai lyhyt aika ihmisen elämässä ?
On ja ei ; miten sen ottaa.
Ihania tunnelmia! <3
VastaaPoistaInnostutit minut myös albumien selailuun, vaikka mun kahden viimeisen pidemmän reissun (Kiina; Shanghai ja Italia; Trieste) kuvat hävisivät niin blogista (vuodatus) kuin facestakin jostain syystä jossainkohti. :( Onneksi tein näistä albumit kuitenkin. Toinen ihan irtokuvista (kun oltiin koko kuukausi matkalla) ja toinen valokuvista teetetty kirja (viikon reissusta), että niistä ei niin kuvat häviä. Se näissä ilmaisissa palveluntarjoajissa, kun niillä ei ole mitään vastuuta säilyttää yhtään mitään...
Mutta FB:n muistoja tupsuu aina välillä esiin, ja tykkään kyllä niistä! Siksi en niistä tarinoista siellä pidäkään, kun ne häviävät vuorokaudessa, ja sen jälkeen muistot pitää olla takuuvarmasti jo jossain muualla...
Sähköisessä muodossa kuvat on kyllä vain puolivarmoja !! ja kumpa olisi ollut niin viitseliäs, että olisi aikoinaan arkistoinut ja merkinnyt kaikki edes ne tärkeimmät paperiset valokuvat.
PoistaTein pari talvea sitten oman blogin "matkamuisteluita" ja yritin koota siihen kaikki reissut ja löytää niihin sopivat valokuvat. Hirmuinen työ enkä millään saanut kaikkea sopimaan yhteen....siis matkaa ja kuvaa :-).
Mutta valokuvien katseleminen on niin antoisaa ja minäkin tein uudelleen muistoissani tuon Espanjan reissun kun noita kuvia hain.
Silloin liikuin vielä kameran kanssa ja kuvia tuli otettua paljon paljon vähemmän.
Mun ensimmäinen albumi matkoilta on meidän häämatkalta Kreetalta. Kahden viikon matka, ja paljon kaikkea tapahtumaa. Kuvat aika vauhdissa napattuja, ja laatu sitämyöten mitä sattuu, mutta silti niistä tulee muistoja mieleen. <3
PoistaTaidan olla tavallista tarkempi valokuvien suhteen, koska omat lapsuudenaikaiset kuvat ovat hävinneet hiirten suihin (ja pipanoihin...). :( Tein omia kuvakansioita lapsillekin, eli teetin niitä valokuvia, mistä tuli aina yksi normikokoinen ja sitten kaksi "puolikasta", niin saatiin tarvittaessa kaikkien albumiin sama kuva.
Minullakin on tallessa häämatka-albumi. Oltiin Italiassa ; ensin viikko Roomassa ja toinen viikko Cattolicassa. Albumissa on kaikkia lippuja ja lappuja kuvien lisäksi.
PoistaKiva katsoa sitäkin albumia vaikkei enää naimisissa ollakaan :-). No hard feelings !
Meillä tuntuu kaikki (paitsi mieheni) tykkäävän selata vanhoja valokuvia. Lapset pienestä asti, ja nyt lapsenlapset. Pyytävät välillä meillä ollessaan, että otetaan joku tietty vuosi esiin. "Se, missä äiti on pieni", "se, missä olen ihan pikkune", "se, missä on vene"... Tai sitten pyytävät nähdä vanhoja lemmikkejä, tai tiettyjä paikkoja. Joskus eivät muista miltä joku henkilö näyttää, kun tulee puheessa esiin. Osaavat kyllä nätisti käsitellä noita kuvia, sekä vanhoja albumeita rapisevan välipaperin kanssa, että näitä kuvakirjoja.
PoistaOlen huomannut että lapsilla on sellainen ikäkausi jolloin valokuvat kiinnostaa erityisen paljon. Sittemmin tulee ne muut tärkeämmät ? jutut :-).
PoistaEteen päin ei, mutta taakse katsoen kyllä. Minulla on aina ollut vaikeuksia viettää ulkomailla edes viikkoa, saati sitten kuukausia 🫣
VastaaPoistaKun olen lähtenyt kolmeksi kuukaudeksi reissuun niin asenne on ihan toinen kuin se, että menen viikon matkalle. Tavallaan "muutan" siksi ajaksi. Ja pyrkimys onkin ollut, että kokeilen mahdollisimman tavallista asumista maan tavan mukaan.
PoistaMinä olen tosin helposti sopeutuva uusiin paikkoihin ja muutenkin yksin viihtyvä luonne. Ja Karin kanssa skypetettiin joka päivä :-).Arttu oli vähän hankalampi juttu :-))).
Sinäkin..... Marjon postaus jo kutkutteli ja googlekuvissa menin jo sinne 2016.... haluan tämän haasteen jossain vaiheessa tehdä, kun on aikaa - onko sitä, milloin ja mihin?
VastaaPoistaKuvat ovat kyllä parhaita muistojen säilyttäjiä (=palauttajia), joskus joku kuva tuntuu tuovan tuoksutkin.. pääsee aikamatkalle kaikilla aisteilla. Mulla on lipastollinen paperikuva-albumeita ja pikkuisen piiperrän omaksi iloksikin yhä.. lapsenlapsille enemmän. Jalkapohja/varvaskuva on ihan huikea.... ja sinä onnellinen ennätit kokea vuorotteluvapaan, kahdestikin... Haaveissa oli ja haaveeksi jäi.... Ukkokullalla oli jo anottunakin, mun opintojen puitteissa piti lähteä kv-opintoihin Swazimaahan.. nykyinen Eswatini. Viisumitkin jo oli.... ja sitten mulle tarjottiin tätä unelmatyötä.... klups... Hiertää vieläkin...
Kuten hiertää kuvien katoaminen vanhasta blogistakin...
Katoamattomuutta - eihän sitä olekaan, mutta nautitaan tästä, kun ei olla kadoksissa. Helmeilevää helmikuun jatkoa!
Meillä on yksi iso kaappi täynnä valokuvia ! Kummankin omat valokuvat ja albumit ja sitten ne vanhemmilta ja muilta sukulaisilta meille ajautuneet ja onhan siellä vielä niitä isovanhempien pahvikorttikuviakin :-).
VastaaPoistaSellaista aikaa tai intoa ei tunnu löytyvän edes nyt eläkkeellä, että tarttuisi toimeen ja tekisi niille jotain järkevää. Olen joskus suunnitellut , että olisi hienoa jos valitsisi vain ne tärkeimmät valokuvat ja säilöisi ne siististi albumeihin ja samalla kirjoittaisi kuka, missä ja milloin.Mutta entäpä ne loput sitten ???
Muistikorteilla on kamera-ajoista kuvia ties kuinka paljon ja nyt on puhelin pulloollaan kuvaa jos jonkinlaista. Apua :-).
Minä taisin olla juuri sopivassa kohtaa anomassa vuorotteluvapaata kun jonkin ajan kuluttua säännöt tuli tiukemmiksi ja jossain vaiheessa siinä tuli myös ikä vastaan.
Oli ihanaa päästä silloin reissaamaan kun työssä oli juuri silloin kovasti kiirettä ja stressiä.Sai vähän tarpeellista etäisyyttä asioihin.
Meinaan tehdä tuon "2016 -haasteen", kunhan kisoilta maltan. Blogi on jo auki siltä vuodelta.... (Muuta muista kuin sen, että isä nukkui huhtikuussa pois..)
VastaaPoistaMinä en vielä tuolloin pitänyt varsinaista "blogipäiväkirjaa" niin etten paljosta muusta voinut muistellakaan kuin tuosta Espanjan matkastani.
VastaaPoistaSinulle tuo on ollut surullinen vuosi.