19.02.2026
Päivät oltiin ulkona. Hiihdettiin, luisteltiin, laskettiin mäkeä, tehtiin lumilinnoja ja lumilyhtyjä. Vanhemmat oli töissä eli ei sen kummempaa tekimistä voinut ollakaan. Eikä sitä yhtään kaivannutkaan. Kotona oli hyvä.Eipä ne omat kaveritkaan minnekään talvella koskaan matkustaneet.
Jos olisin lapsi tai nuori tänä päivänä niin olisinko juuttunut videopeleihin 😃. Luultavasti. Viihtyisin varmasti niiden parissa liiankin kanssa ja kaikkea muutakin sisätekemistä olisi tarjolla yllinkyllin.
Tai olisiko vanhemmilla paineita, että lähdetäänkö reissuun ulkomaille, kylpylään , risteilemään...."kun kaikki muutkin menee".
Onni on ollut se, että on saanut elää lapsuutensa aikana jona kirjojen luku oli sitä parasta huvia eikä telkkaristakaan tullut ohjelmaa kuin rajoitetusti iltaisin.
Jep, tuo on kumma ilmiö tuo, että lomalla pitäisi tehdä jotain erikoisen hienoa ja aktiivista. Lomien lähestyessä ihmiset kyselevät toisiltaan, että mitä TEET lomalla. Minä ole tottunut vastaamaan, että en mitään, olen lomalla.
VastaaPoistaOleminen ei ole nykyään kovin trendikästä . Pitää olla aktiivinen ja touhukas ja hyödyllinen lapsesta asti.
PoistaOmat lapsuudenmuistot siirtyvät hiihtoloma-ajasta aina Lokalahdenmummuun ja niihin hiihtoretkiin, mitä tehtiin siellä. Hänhän siis asui keskellä metsää pitkän traktoritien päässä. Saatiin ihan vapaasti siellä "ladutella menemään". Serkkuporukalla kisailtiin pellolle tehdyssä ladussa. Minä hiihdin siinä 10-vuoden tietämillä jokusen vuoden isäni joustavilla lasikuitusuksilla, vaikka siinä päällä seisoessani suksien ja maan väliin jäi sellainen melkein 10 sentin rako. Kehitin ihan omanlaisen hiihtotyyliin, että hyppäämällä sain sukset osumaan maahan - ja pääsin muuten kovaa! Ala-asteen kisoissa voitin aina. ;) Hiihtohommat päättyi, kun isä katkaisi toisen suksensa itse jonain vuonna, ja uusia suksia ei ostettu.
VastaaPoistaMutta se, mitä tässä mietin, että oliko oikeasti silloin JOKA vuosi hiihtolomalla hyvästi lunta, että pystyi metsissäkin hiihtämään? Ei muistin syövereistä tule yhtäkään pienintä muistikuvaa siitä ETTEI oltais joku vuosi hiihdetty... ;)
Ja oma mielipide lomista on se, myös aikuisten lomista, että EI liikaa ohjattua, sovittua toimintaa, vaan vapaata olemista ja rentoutumista! Akkujen lataamista. Pitää olla vähän tylsääkin välillä, niin sitten se koulu/työ taas maistuu kivalta!
Vähänkö nauratti tuo hiihtotyylisi kuvaus :-).
PoistaMeillä kotona ei myöskään yhtään panostettu lasten suksiin (eikä kait muillakaan) ja välillä niissä oli hirveät paakut pohjissa eikä yhtään luistoa tai sitten ei pitoa yhtään. Joskus taidettiin kynttillää laitta suksen pohjiin; siinä kaikki.
Juu ja kyllä lapsuuden talvet oli aina lumisia ja kesät aurinkoisia :-).Aika kultaa....
Ensin katsottiin telkusta, kun Helena Takalo ja Hilkka Riihivuori hiihtivät. Sitten heti itse ladulle tekemään samaa. Joskus jopa kahdesti päivässä vajaa 10 kilsan lenkki.
VastaaPoistaIhan tarkalle en usko että ois olleet tuollaiset sukset, mutta aika antiikkiset ne ensimmäiset sukeni ovat olleet, mutta porkat näyttää ainakin tutuilta
Porkat minäkin tunnistin heti :-) ja hiihtohousut.Monot taisivat minulla olla astetta nykyaikaisemmat.
PoistaMinä en sivakoinut edes telkkarin innoittamana moisia lenkkejä eikä hiihtämisestä sitten tullutkaan minulle koskaan mieluisaa lajia.
Nyt jos pitäisi mennä suksikauppaan niin olisin ihan ymmälläni ; kun on ties mitä karvapohjasuksia :-))).
Minua nolottaa hilata minun "antiikkisukseni ja mononi" hiihtoladulle kun on noita karvasuksia toisilla. Siinäpä taas yksi hyvä tekosyy olla hiihtämättä!
PoistaJa kohta on jo hiihtokelit ohi👍eikä kannata enää mennä suksikauppaan 😂.
PoistaJuuri samanlaisia muistoja hiihtolomista lapsena. Oli kunnon pakkassäitä, myllättiin lumessa, hiihdettiin, laskettiin mäkeä ja tultiin posket punaisina sisälle syömään kun äiti huuteli. Mun äiti oli kotiäiti, isän työpaikkakin samassa asemarakennuksessa, joten en joutunut olemaan koskaan yksin, vaikka kavereita ei maalaiskylässä lähellä ollutkaan.
VastaaPoistaTuosta tulee mielikuva miten vaatteissa , lapasissa ja pipoissa oli monesti isot lumipaakut kun tuli sisään :-) ja kyllä se ruoka sitten hyvälle maistui kun oli pitkään ollut ulkona.
VastaaPoistaMeidän lapsuuden kodin naapuritalossa asui viisi tyttöä eli aina löytyi kaveria jos niin halusi.Isosisko oli taas sen verran vanhempi että meitä kiinnosti jo vähän eri jutut.Mutta oltiin kuitenkin kaksin kotona silloin kun vanhemmat oli töissä.
Kouluaikaan hiihtoloma oli ainakin koko Etelä-Suomessa samaan aikaan, ei ollut porrastettu niin kuin nyt. Minä olin hiihtolomalla aina mummulassa äidin serkun kanssa, enot kolasivat meille järven jäälle luistinradan (kentän) ja hiihtivät kunnon ladun järven ympäri - sitä hiihdettiin kahdestaan monta kertaa päivässä. Sen lisäksi enojen kanssa ns. valtion lenkki, joka oli sitten paljon pidempi ja tehty osin valtion maille metsään.
VastaaPoistaMummula oli kahden järven välissä ja toisen järven jäällä pidettiin loman alussa tai lopussa pilkkikilpailut, kylältä tuli paljon väkeä kilpailuihin.
Lapsena oli puusukset, ensimmäiset muovipohjaiset lasikuitusukset, ne sellaiset sini-punaiset Järviset sain kun siirryin kaupunkiin ylä-asteelle. Monot oli punaiset - tietenkin.
Ja huopatossut, ne piti talvella olla, koska talvella oli aina lunta ja pakkasta. Niin ainakin muistan 😜
Minusta kaikissa näissä kommenteissa ja muisteluissa on hienoa se, että lapsuudessa oli aina lunta ja tietysti kesällä sopivan aurinkoinen muttei liian kuuma kesä :-). Aika kultaa muistot ? ja hyvä niin.
VastaaPoistaMe kun asuttiin joen rannalla niin joen jäälle kolattiin Siskon kanssa jonkinlainen muhkurainen pieni luistelualue. Ihmettelinkin yhtenä päivänä Siskolleni sitä, että miksei me menty urheilukentälle luistelemaan kun sinne oli jäädytetty luistinkenttä; vai oliko sitä sittenkään vielä silloin olemassa. Mutta kun meillä oli vain yhdet luistimet. Olikohan Siskolle liian pienet ja minulle liian suuret :-))).