22.02.2026
Minä muistelen, että nuoruudessani aina puhuttiin siitä, että oma koti kannattaa ostaa. Että mitä nuorempana sen hankkii sen parempi. Ajateltiin, että asunnossa arvo pysyy ja nousee vuorenvarmasti. Nyt tuntuu surulliselta kun lukee miten monet joutuvat myymään asuntojaan ihan pilkkahintaan.Syystä tai toisesta. Ja asuntosijoittajilla on nyt kissanpäivät.Kymppitonnilla saa jo jos vaikka mitä.
😂Joskus silmään pistää jokin ulosmitattu kohde ja sen kohdalla pitää kylmästi todeta, etten ainakaan minä halua hyötyä toisten ahdingosta ja epäonnesta vaikka kuinka halvalla saisi. Sekin on ollut aikoinaan jonkun rakas koti.
Itse en ole enää jaksanut seurata edes noita asuntojen hintakehityksiä, kun lähipiirissä on ihmisiä, jotka ovat joutuneet muutamalla EUROLLA, siis oikeasti alle 100€:lla (!), myymään perinnöksi saamiaan kiinteistöjä, joita ovat yrittäneet myydä jo monta vuotta. Yrittäneet ensin "oikeaa" hintaa, kukaan ei tule edes katsomaan, sitten myydä "purkukuntoisena", ja alentaa hintaa purun hinnan verran, eli käytännössä halvemmalla kuin mitä tontti on, eikä vieläkään mennyt, ja nyt sitten laskivat, että kunhan pääsevät niistä kiinteistä kuluista eroon, niin "voittavat" siinä. Ja lopulta uudet omistajat on löytyneet. Ja näitä on siis useampia, ei vain yksi. :( Nyt on TOSI vaikea myydä taajama-alueen ulkopuolelta mitään - ja jos joskus sattuu joku kiinnostunut löytymään, pankki ei anna lainaa, koska SE katsoo kiinteistön arvottomaksi sijaintinsa takia. :O
VastaaPoistaSiksihän meidänkin tönön (taajama-alueen ulkopuolella, MUTTA tosi hyvällä sijainnilla kulkujen suhteen, verrattuna muuhun "nurkkaan" omalla paikkakunnalla) hinta vain laskee kuin lehmän häntä, vaikka miten tätä rempattais. Eli kaikki, mitä tehdään, tehdään ITSELLE. <3
Onhan ollut aikoja, kun on mietitty tämän pakkomyyntiä, mutta lopulta sitten selvitty niistä ajoista kuitenkin. Sinnitellään, pinnistellään, mutta jos sattuu pahasti, sekään ei oikein auta. Menneisyydessä kun on kaikenlaista vakavaa kremppaa terveyden suhteen, missä olisi voinut käydä todella pahasti tulevaisuuden suhteen (sydänkohtaus, aivoverenvuoto, kinttuvaivoja ihan amputaatiovaihtoehdon kera ym.). Onneksi ollaan sairasteltu vuorotellen, ja toipuminen on ollut yllättävän nopeaa (lääkäreidenkin mielestä). Mitenkään esteetönhän tämä meidän asuminen tässä ei todellakaan ole, eikä yhtään makkaria alakerrassa, minne sinnekin pitää kulkea useampia rappusia ennenkuin pääsee edes sisälle... Että tällaista.
Ei silti anneta nyt tämän meitä lamauttaa! <3
Me saimme aikoinaan omakotitalomme myytyä ainoastaan satumaisen sattuman kautta. Ostaja halusi kodin naapurissa asuvien läheistensä vierestä.
VastaaPoista