28.02.2026
Arttu sairastui viime lauantaina 🙀. Ensin se oksensi syömänsä silakat ja sen jälkeen ei ruoka maistunut. Onneksi sentään vettä latki mennen tullen. Nenänpää oli rutikuiva.Aivasteli ja tuhisi paljon.
Koko viikko hipsuteltiin menemään ja katsottiin tarkkaan sen vointia ja varsinkin sitä, että se söisi edes vähän jotain. Muuten se oli kyllä ihan yhtä virkeä kuin ennenkin eikä sen vuoksi lähdetty sen kanssa lääkäriin.
Onneksi nyt alkaa Arttu olla jo lähes entisellään 😻 ja mikä sen mielestä parasta on se, että ulkona ei ole pakkasta ja se voi ulkoilla jo pidempään. Lumessakinn riittää ihmeteltävää ja haisteltavaa.
Olen jostain syystä tehnyt monena perjantaina pizzaa. Niin eilenkin. Ja tämä se vasta hyvää olikin 😋.
Pizzakastikkeesta tuli maukasta: tuoreita tomaatteja, sipulia, valkosipulia, chiliä, paprikaa, soijaa, yrttimausteita ,ketsuppia ja suolaa sekä runsaasti mustapippuria. Keittelin niitä sen aikaa kun taikina kohosi ja päälle valmiita kanan vuolusuikaleita ja sinihomejuustoa. Yksinkertaista ja ehkä juuri siksi niin hyvää.
Voihan Arttu! <3 Nyt on ollut koronaa kissoillakin yllättävän paljon, mitä on ympäristöstä kuulunut, tyttären Mörri-kissallakin. Sairastelut vaikeita kissoilla, jos kestää useampia päiviä, kun kissathan eivät saisi olla syömättä edes yhtä päivää (tai siis vuorokautta), saatika kahta, ettei tulisi pysyviä vaurioita. Hienoa, että vointi on kuitenkin nopeasti parantunut! <3
VastaaPoistaPitsa näyttää NIIN herkulta! =P (Tuli nälkä!) Meilläkin on mies nyt vähintään kerran viikossa tehnyt pitsaa. Se on meillä myös aika usein se "jääkaapin viimeiset rääppeet" -tekele, missä on sitten kastikkeiden ja eri lihanpalojen ja juustojen palat, mitkä on jäljellä ennen uutta viikkonoutoa kaupasta. Päivä vaihtelee, koska me yritetään aina saada kaupasta se viikko vähintään yhdellä kertaa, mutta joskus sillä mennäänkin melkein kaksi. =) Joku ruoka menee kerralla, mutta hyvin harvoin. Aina tahtoo jäädä vähintään yksi annos yli. Ja sitten niitä päiviä, kun vain molemmat mikrotetaan oma, mutta erilainen annos. Heh! Ettei ihan JOKA aterialle tarvitse valmistaa sitä ruokaa uudestaan alusta saakka.
Voi ei ! pitkästi vastaamani juttu katosi näköjään jonnekin !! Uusi yritys :-)
PoistaArttu on sellainen sitkeä sissi :-). Mutta ikä tulee väkisinkin jo vastaan ja pitää olla aika tarkkana ja seurata sen kuntoa. Onneksi en ole kuullutkaan kissojen koronasta.
On tosiaankin vaikeaa osata kokkailla sopivia määriä kun nälkäkin vaihtelee eri päivinä. Ja ärsyttää kun jää sellaisia pieniä pannujen pohjia. Minä tapaan usein pakastaa kaikki pienetkin määrät ja sitten joskus syödään kumpikin erikseen omat jutut. Tosin pyrin aina jatkojalostamaan ensin niin pitkälle kuin mahdollista ja Kari kysyykin välillä että mitä kaikkea tässä mahtaa olla ja vastaan että et taatusti halua tietää :-).
Nyt painan rauhallisesti "julkaise" -nappia :-).
Me tarvittais tilaa sellaiselle arkkupakastimelle, mikä meillä olisi "senkun vain ottaa" -tyylisesti veljien mökin kellarissa (käytännössä siellä vain tasona, koska siellä ei ole vakkarisähköä). Mutta kun ei ole tilaa, niin ei ole tilaa. Jääkaapin (mikä sekin on kapeaa versiota, eli pieni) alaosa on pakkasta, mutta siitä ison osan nappaa jääkaappipakastimen moottoritila, ja sinne ei myöskään paljoa mahduta. Lähinnä koiran juttuja ja joskus jokunen ranskispussi...
PoistaSiksi noita pitsoja, erilaisia wokkeja, ja uunivuokia tehdään, että niihin saa sitten ne kaikki loput yhdistettynäkin laittaa, jollei ihan selkeitä annoksia enää saa (noh, joskus menee mukaan nekin).
Miehen työmatkojen aikana teen itselleni aina ison kattilallisen pastaa (mitä kulloinkin), paistan jauhelihan, ja syön ensin ihan pasta/kastike, siitä sitten muokkaantuu osa uunivuoaksi, osa keitoksi, lisäämällä nesteitä ja ehkä jotain kasviksia, siitä sitten pataruoaksi tms. Sama pohja, eri ruokia. Kun en tykkää syödä täysin SAMAA ruokaa monta ateria-aikaa peräkkäin... ;) Mutten tykkää kokkailusta, niin en halua alusta alkaa kaikkia tekemään myöskään.
Meillä luovuttiin keittiöremontin yhteydessä arkkupakastimesta kun sinne tuppasi "hukkumaan " yhtä jos toista. En ollut riittävän järjestelmällinen sen täyttämisessä ja merkitsemisessä. Touhulassa on nyt liiterissä sekin ja sinne pystyn säilömään kaikki marjat ja muuta puutarhan satoa. Ei sellaiseen perus jääkaappipakastin systeemiin paljon mahdu.Kaupassa pitää välillä miettiä onko pakastin jo tunkutäynnä :-).
PoistaJatkojalostus on taitolaji :-))).
Onneksi Arttu on toipunut - pysykäähän pystyssä näillä liukkailla... sillä jäätikkö oli meitä vastassa kun kotiuduttiin!
VastaaPoistaOli aikamoinen ilmastonvaihdos :-))).
PoistaInhoan näitä liukkaita kelejä mutta toivottavasti nastat pitävät; kengissäkin !
Voi Arttua - onneksi on jo toipunut ja voi taas elää reipasta kissan elämää sopivasti ulkoillen, laiskotellen ja ruokaa odotellen.
VastaaPoistaMukavaa Kalevalanpäivää!
Kiitos Pöllö ja Arttukin kiittää. Loikoilee tuossa kyljessäni aamupalan syötyään :-).
PoistaMikähän Artulla oli? Tuttavan kissakin oli vasta sairaana, eikä syönyt mitään, joutui ihan tiputukseen. Sai antibioottikuurin ja piti laittaa korvaan ruokahalua edistävää ainetta. Sitten alkoi vähitellen toipumaan ja syömään. Lääkärikulut satoja euroja.
VastaaPoistaPizza näyttää herkulliselta!
Eläinlääkärimaksut ovat kyllä ihan tosi kalliita.
PoistaVerikokeen otto kissalta on ...niin ikävää touhua että silloin poistun paikalta.
Jokunen vuosi sitten Artulta repesi kieli ja kieli meni osittain kuolioon eikä oltu varmoja voiko sitä edes enää nukuttaa korkean iän vuoksi ja paraneminenkin oli epävarmaa . Parani onneksi hyvin :-). Mutta aikamoista kotihoitoa sekin operaatio vaati. Antibioottia ja suun huuhteita ja hammastahnaa ja ja ja ....päätettiin että kun iso ja kallis leikkaus tehtiin niin mekin hoidamme osamme säntillisesti.
Voisin napata palan pizzaa, kiitos! Täällä ei ruoka valmistu ollenkaan... Ruisleipäpäivää! Sitä sentään löytyy... 😂
VastaaPoistaSaisit toki pizzaa palan jos toisenkin tosin loppu meni jo eilen saunan jälkeen parempiin suihin :-).
PoistaJospa tänään olisi sinun kokkailupäiväsi ?
Onneksi Arttu on taas paremmassa kunnossa ja pääsee ilahtumaan ulkoilustakin. Pian koittaa kevät ja uusia haisteltavia juttuja tiedossa.
VastaaPoistaJa minä ajattelen niin että Arttukin voimistuu sillä kun pääsee ulos ja täytyy /saa liikkua vähän enemmän kuin vain sohvan ja ruokakupin väliä :-).
VastaaPoista