05.02.2026
Hiukan huvittaa Arttu-kissan ajatuksen juoksu. Siihen paikkaan sohvaa, jossa se makoilee suurimman osan päivästä paistaaa aurinko sen turkkiin ja se tietysti luulee, että ulkona on lämmin keli. Ulos on siis päästävä !
Sisukkaasti se hyppää ulkona tähystyspaikalleen ja asettuu makuulle naama kohti aurinkoa ja viihtyy siinä sen kolme sekunttia ...
.....ja sitten pikaisesti sisään ja pyrkimys lämpimään syliin . Tuota huvia se voi harrastaa monta kertaa päivässä ja aina pettymys on yhtä suuri kun aurinko ei vielä lämmitäkään tarpeeksi....no, mutta ei aikaakaan🌞.
Kuva kertoo harmistuksen siitä , että eikös sitä nyt saa olla rauhassa ulkonakaan; aina se mamma sen kameransa kanssa 😼.
Voi Arttu! <3 Aurinko vaan narraa! Meidän Pyryä harmittaa tämä myös. Pyytää ulos, laitan valjaat, ihan innolla toinen odottaa ovien avaamista (kun mun pukeutuminen kestää), ja selvästi on sen oloinen, että NYT mennään pitkä lenkki. Ja kun päästään ulos, kipitetään ensin reippaasti eteenpäin, kunnes alkaa yksi tassu vipattamaan (ky-ly-mä), muutama askel eteenpäin, toinen tassu vipattaa... Roskiskatoksen ympäri kierretään - ja äkkiä takaisin ulko-ovelle ja kuistin lattialämmityksen päälle tassuja lämmittelemään. Hah! Muistaa tuon tosiaan sen pienen hetken, ehkä puoli päivää. Sitten haluaisi taas "aurinkolenkille"... Kissat!
VastaaPoista