keskiviikko 19. lokakuuta 2022

 20.10.2022


Nyt olen toipunut järkytyksestä sen verran, että voin siitä jo kirjoittaa. Eli Äitini joutui sairaalaan kun hän liukastui/kaatui hoitokodin intervallijaksolla. Hän sai useita murtumia ja niitä on hoidettu ns. konservatiivisesti eli pääosin makuuttamalla. Kun kuka tahansa on kuusi viikkoa sängyn pohjalla eikä pääse liikkumaan kuntohan rapistuu ja kun virikkeitäkään ei juuri ole niin ymmärryskin kärsii entisestään. Uuden kuvauksen jälkeen todettiin että Äiti voi alkaa harjoitella kävelyä. Hieno juttu 👍.

MUTTA se kauheaa kauheampi ajatus on, että hänet laitetaan nyt kotiin. Hän ei edes yhtään muista missä ja minkälainen paikka se on. Hoitoneuvottelu on sen asian osalta käyty ja vaikka omaiset ovat sitä mieltä että täysin edesvastuutonta laittaa hänet pärjäämään kotiin noin pitkän sairaalajakson jälkeen niin byrokratiaa vastaan on turha taistella. Ensin pitää siis testata miten hänen käy kotona.

Tunnen suurta voimattomuutta, vihaa, pelkoa, avuttomuutta, surua .....




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti