31.10.2022
Lauantain konsertissa tapahtui kummallisesti, että Haloo Helsingin "Piilotan mun kyyneleet" biisin aikana alkoi kyyneleet valua ihan solkenaan. Se kosketti kovasti ja syvältä vaikkei siinä edes ollut mitään minulle varsinaisesti henkilökohtaista. Mitään varsinaista ihmissuhdedraamaa ei ole ollut lähiaikoina Nyt kyseinen kappale soi sitten "korvamatona" ja kostuttaa silmät edelleen. Itkuhanat on kai herkässä Äidinkin takia.
Kyseisen kappaleen musiikkivideo on kuvattu meren rannalla kallioilla ja siitä tulee väkisin mieleen meidän perheen mökki meren rannalla korkealla kalliolla. Paikka oli Isäni voiman lähde 💖.
Ja kun itkemään on alettu niin itkin myös kirjaa lukiessa. Se on minulle aika kuitenkin aika harvinaista.
Sujuvasti kerrottua ja helppoa luettavaa. Yhden illan lukukokemus. Aikamatka minunkin lapsuuteen ja nuoruuteen. Kosketti.
Musiikki osaa yllättää syvällisesti. En tiedä, kokevatko kaikki samoin. Itse olen saanut ajoittain erittäinkin väkeviä kokemuksia kuunnellessa tai soittaessa. Viime vuoden joulun lähellä soitettiin konsertissa Taivas sylissäin ja se itketti minua koko ajan. Soitin ja soitin, vaikka poskilla kyyneleet valuivat. Tuli jotenkin isä mieleen. Tunteet ovat niin vahvoja, että vielä nytkin tätä kirjoittaessa, silmät kyyneltyvät.
VastaaPoistaSinä olit konsertissa oikein paikan päällä! Minä katselin omasta telkusta :) Oli hieno tilaisuus, vaikka esitysten välissä oli jotenkin "tyhjää", kun näytettiin vain nettiin tulleita terveisiä ruudun täydeltä.
Aika lailla oli luppoaikaa mutta kun sellainen määrä pääosin naisia käy väliajoilla vessassa ja siiderillä niin kyllähän siinä aikaa kuluu ☺️.
VastaaPoista