11.10.2022
Mieli on raskas Äidin muistisairauden takia.Välillä tuntuu, että tuo tauti on niin epäinhimillinen ja on kyllä on kauheaa katsella ja kuunnella kun ihminen ei enää tiedä eikä ymmärrä perusasioitakaan.
Ja kun väkisinkin tulee luettua tai katseltua muiden omaisten kokemuksia niin mielestäni turhan positiivisesti kokemuksia tuodaan esiin.Tapaamiset eivät ole mukavaa yhdessä muistelua vaan aiheuttavat vain enemmän ahdistusta sekä itselle että myös Äidille kun Äiti ei enää tiedä kuka kukin on eikä pääse asioihin kiinni.
Ja vaikka tämä onkin pääosin omaisten murhe niin kyllä ainakin vielä tässä vaiheessa Äiti ymmärtää sen verran että kärsii olostaan.Ainakin osan aikaa.Eikä sairaalan vuodeosastolla makoilu ketään ainakaan virkeämmäksi tee. Loppukin elämisen taito unohtuu.
Omaisen sairastamisen seuraaminen on varmasti rankkaa, tiedän sen kokemuksestakin. Työn puolesta voin sanoa, että muistisairastajia on niin kovin monenlaisia. Jotkut murehtivat heräämisestä nukahtamiseen ja toiset ovat kuin ilopillereitä ja tietysti kaikkea siltä väliltä. On kai tärkeä tuoda merkityksellisyyttä juuri siihen kohtaamisen hetkeen. Vaikeampaa on hyväksyä se muutos, jonka läheisessään näkee.
VastaaPoistaKohtaaminen on joka kerta vaikeampaa kun puhuttuva alkaa loppua.Ja samaa asiaa toistetaan kymmeniä kertoja. Itselle tämä on todellinen oppimisen paikka.
VastaaPoista