07.10.2024

 

Luulisi , että kahden aikuisen suht siistin ihmisen kotona olisi myös aina suht siistiä. Mutta aika yllättävää on miten paljon meilläkin sitä kaikkea roskaa syntyy.

Ensinnäkin otin kuvan biojätemäärästä joka tuli yhden aterian valmistamisesta. Olisipa kanoja joille voisi ne vielä viedä syötäväksi.

Ja kun en imuria viitsi/voi Artun takia kovin usein kaapista ottaa niin käytän lattiaroskiin välillä harjaa ja kihveliä. Tässä kahden päivän tulos 😊.

Kuivia lehtiä tulee tällä hetkellä ovista ja ikkunoista. Arttu "syljeskelee" ruokaa lattialle kun ei kai piikkihampaillaan oikein muuten pärjää 😹ja hiekkalaatikolta tulee kissan tassuissa aina jokunen hiekanjyvä ympäriämpäri huushollia. Eikä Artun viaksi voi ihan kaikkea roskaa laittaa kyllä keittiöstä löytyy leivän muruja ja ties mitä....en tiedä kuka niitäkin lattialle kylvää 😉.

 06.10.2024

 

Tänä syksynä tulee täyteen 10 vuotta kun olen tätä bloggaamista harjoittanut/ harjoitellut . Aloitin kolmen kuukauden Turkin matkastani (11/2014). Siihen aikaan nuorempi pojista oli perheineen Amerikassa työkomennuksella ja kun sain silloin lukea Lauran ylläpitämää perheblogia niin siitä se idea sitten lähti. 

Ja siitä sitten taisin jäädä tähän hommaan vähän niinkuin koukkuun. Ja kun jäin pois perinteisemmästä viikkotyöstä ja jäin keikkailijaksi työmarkkinoille niin tuntui jäävän enemmän aikaa kaikelle muullekin kuin työnteolle ja siitä lähti varsinaisesti tämä tarinaosio  (9/2017) joka on minulle sellaista mukavaa päiväkirja"höpinää".

Joskus ihmettelen itsekin miten miltei jokaiselle päivälle löytyy jokin asia josta voin kirjoittaa. Enkä niitä sen kummemmin mieti tai jatkojalosta vaan laitan juuri niitä ajatuksia ylös mitä päässä milloinkin pyörii.Yritän tosin välttää vaikkapa sellaista kirjoittelua, että olisin kovasti ahkera tyyppi kun vanha sanontahan on , että laiska töitään luettelee 😁mutta toki niistä päivän puuhista tulee usein kirjoitettua. Laiskottelusta on niin vähän sanottavaa 😂.

Politiikasta , uskonnosta tai muistakaan kovasti mielipiteitä herättävistä asioista en halua kirjoittaa. Pysyttelen arkisissa asioissa. Ja läheiset ja ystävät jäävät tämän ulkopuolle vaikka tärkeitä ovat. Kari ja Arttu poikkeuksena 😍😻.

Blogista on paljon apua silloin kun pitää palata menneeseen ja voi tarkistaa milloin mitäkin oikeasti tuli tehtyä. Moni asia on tullut ratkottua sillä, että tarkastanpa blogista ajan, paikan tai asian.

Kuvat on mitä on eli en muokkaa niitä mitenkään. Tosin vähän kriittisesti välillä katson ettei nyt mitään kovin asiatonta roinaa satu osumaan taustalle. Ja kirjoitusvirheet. Ne kuuluu asiaan ja pilkkuvirheetkin kulkee mukana koko ajan  😂. Mutta jos oikein alkaa panostamaan oikeinkirjoitukseen niin itse asia kärsii. Parempi vain antaa flown vaan viedä.

 Nykyään olen ajautunut lukemaan myös muiden blogeja ja se liittyy ilman muuta kommenteihin joita olen saanut kirjoituksiini. Ajatusten vaihto on antoisaa ja mukavaa 💕. Kiitos kaikille kommentoijille sekä kommenteista että siitä että olen löytänyt uusia blogiystäviä.

Itse aion jatkaa tätä kirjoittelua justiinsa niin kauan kun se tuntuu hyvältä ja oikealta; vaikka sitten sen toisen kymmenen vuotta.

 

 

 

 05.10.2024

 

Harvoin suutun mistään ihan raivoon asti ; enkä nyt ainakaan missään julkisella paikalla. 

Me olemme käyneet vuosia viikottain useimmiten lauantaisin samassa tavaratalossa. Sieltä on ostettu seuraavan viikon ruoat, vaatteet, kengät , kodin elektroniikkaa, kodin koneita ja voi sanoa, että melkein kaikki mitä nyt yleensä ottaen tarvitaan. Ajattelen, että ollaan oltu aika hyviä asiakkaita.

Mutta se loppui NYT !

Meitä kohdeltiin niin törkeästi kassalla menemättä tässä nyt yksityiskohtiin. "Sillä joka vanhoja muistelee niin sitä tikulla silmään." Enkä tikkuja silmääni halua 😕.

Mutta tuossa tilanteessa yllätin ihan itsenikin, että aloin ihan reippaaseen ääneen valittaa ja siis julkisella paikalla monien ihmisten kuullessa marmatukseni. Vanha rouva sai hepulin 😡. Joskaan siihen ei kukaan henkilökunnasta reagoinut ja sehän harmitti ihan vain lisää. Verenpaine nousi varmaan pilviin ja kesti pitkän aikaa vielä kotonakin että rauhoituin asiasta.

 

 

No asiakas äänestää jaloillaan ja niinhän me teimmekin.

 Jospa mennään seuraavan kerran sitten vaikkapa jouluostoksille ?

 04.10.2024

 

Kävin eilen Tawastia Sinfonian - konsertissa. En olisi ehkä muuten tullut lähteneeksi, mutta soitonopettajani soitti konsertissa ja siksikin oli kiva mennä kuulemaan ja katsomaan esitystä. Hassua miten jännitin hiukan hänen puolestaan ennen konsertin alkua; mikä tietysti oli ihan turhaa kun on täysiverinen ammattilainen niin hienostihan se sujui. Tottakai.

Elävä musiikki on aina kokemisen arvoista ja tulee hyvä mieli kun saa lähdettyä paikan päälle. Ohjelmistossa oli Franz Liszt,  Felix Mendelssohn-Bartholdy ja Brahms. Ja solistina viulisti Rebecca Roozeman.

Mutta yksi tosi ärsyttävä asia. Viereeni istui vanhempi mies ja hän oli tapauksen kunniaksi valellut itsensä partavedellä ilmeisesti päästä jalkoihin. Vanha "Mennen" tai "Old Spice" lemusi tosi vahvasti. Tuoksu tai pikemmenkin haju oli niin voimakas , että päätäni alkoi särkeä ja haju alkoi lopulta maistua suussa asti😫. Väliajalla kävin ulkona tuulettumassa ja sain vaihdettua paikkaa niin että loppuosa meni sitten ilman hajuhaittaa.

Voi kun ihmiset oppisivat , että vähempi on parempi jos jotain tuoksua on ihan pakko suihkutella. Enkä edes ole mitenkään erityisherkkä tuoksuille , mutta joku astmaatikko olisi voinut saada kyllä tuosta aikamoisen kohtauksen.

 

 03.10.2024

 

Joskus aiemmin jo mainostin ,että tilasin netistä tuollaisen "rivin seuraajan"  vai mikähän sen oikea nimi liekään.

 

 

En ole vähään aikaan mitään kuvioneuleita tehnyt , mutta nyt ajattelinn siirtää lapasten kuvion villasukkiin ja otin vanhan paljon käytetyn lapasten mallin esiin. Ja kyllä tosi paljon auttoi kun sai seurata tuota viivotinta ja se pysyi myös napakasti paikoillaan. Hyvä apulainen.

 

 

Eikä vilistänyt silmissä niin pahasti 😁. Ja juu; kyllä olen jo vähän jouluisia värejä ruvennut käyttämään ....ei kerrota kenellekään 😉.

 02.10.2024

 

Kari on ollut nyt reilun puolen vuoden ajan eläkkeellä. Ajattelin aluksi, että mitenkä meidän käy kun ollaan yhdessä 24/7 eli alkaako toisen pikkuhiljaa naama ärsyttää. Onneksi ei ainakaan vielä.

Meillä on aika monta yhteistä kiinnostuksen kohdetta, mutta omiakin juttuja sen verran, että pääsee välillä ihan "omaan maailmaansa". Minun omiin juttuihin kuuluu mm.aamukävelyt yksin, uimahallissa käynnit, päivittäinen huilun soitto, kutominen ja Touhulassakin vietän kesällä välillä päiviä itsekseni.

Oikeastaan ajattelen tällä hetkellä, etten saa arjesta tarpeekseni 😉vaan osaan nauttia ihan vain siitä, että voidaan mennä keskellä kirkasta päivää käydä yhdessä kauppassa, kirjastossa,  tehdä ajelulenkkejä, kokkailla, leipoa, lukea samoja(kin) kirjoja, täyttää ristikoita ja katsella vaikka minkälaisia telkkarisarjoja ja vaikka miten myöhään kun ei tarvitse miettiä aikaisia aamuheräämisiä.

Jatkukoon tämä onni pitkään 💖.

Ajatuksena on nostaa se ihan tavallinenkin arkikin kunniaan.Ei aina tarvita mitään kovin erikoista sykettä elämään. Perusarki on parasta kotoiluineen.

 01.10.2024

 

 Käynti Äidin luona hoitokodissa on aina kuin hyppäisi veteen.Ei koskaan tiedä miten käynti tuo tullessaan. Joskus uidaan syvissä vesissä pitkään vielä käynnin jälkeenkin ja välillä mennään suorastaan kelluen eteenpäin😊.

"Kohtele minua hyvin,sitten kun en enää muista nimeäni.

Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.

Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,

Sitten kun en enää ole tuottava yksilö, kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.

Välittäkää minusta,

antakaa rakkautta,

koskettakaa hellästi.

Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,

mutta siihen on vielä aikaa.

Antakaa minulle arvokas vanhuus.

"-Tuntematon"

 

 

 Tuon runon Kari nappasi joskus "Karpolla on asiaa"-ohjelmasta jossa jo vuosikymmeniä sitten puhuttiin siitä miten vanhuksia hoidetaan huonosti  hoitokodeissa. Varmaan on paljon opittu vuosien varrella ; näin ainakin uskon ja toivon. Koskettava runo 💖.