16.02.2025
Ystävänpäivä laittoi minut tällä kertaa miettimään monia niitä ihmisiä joita olen ehtinyt matkani varrella tavata. Lapsuuden kaverit, koulukaverit, sukulaiset, monien eri työpaikkojen työtoverit, asiakkaat; niin terveydenhuollossa kuin lounaskahvilavuosinakin.....loputon ihmisten virta. Ja sitten aina jää joku joukosta ikiystäväksi 😍. Miten se tapahtuu ja miksi kemiat on niin vahvat, että pidetään yhteyttä vuosienkin jälkeen. Jotain ihanan mystistä siinä on.
Osa ystävistä ja rakkaista on jo pilven reunalla seuraamassa maailman menoa. Kulkevat silti mukana sydämessä 💖.
Aivan samoja mietteitä... miten voikaan olla ihmisiä, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä, mihin on päättynyt (vaikka välillä olisi pidempikin tauko) ja sitten on niitä, joiden kanssa ei keksi tekemistä/puhumista, vaikka ollaan tiiviimminkin...
VastaaPoistaaikamoisia alkuaineita olemme me ihmiset ja kemialliset reaktiot johtuvat niin monesta tekijästä, ajankohdasta ja paikasta. Ihmiset - ja ihmisyys, niiden merkityksen elämässä koen kuitenkin kaikkein tärkeimmäksi... hymyillään tänäänkin ja annetaan mahdollisuus ilolle....
Niin se on ja se mitä tuossa lopussa totesit niin ihmisyys ja inhimillisyys ykkösasioita. Hymy ei maksa mitään ja kun metsä vastaa kuin sinne huudetaan....se on tullut monesti todistettua. Siis positiivisesti tähänkin päivään :-).
PoistaKauniisti kirjoititte molemmat, Terhi ja Repolainen! ♥
VastaaPoistaJosta tuli mieleen, että voisin koittaa olla tänään kälättämättä ja antaa ystävätär H:llekin puheenvuoron, heh. Ihanaa päivää teille molemmille!
Vuoropuhelua ystävien kesken :-). Välillä toisella on enemmän asiaa kuin toisella tai ainakin isompi tarve puhua. Vastavuoroisuus on parasta !
PoistaMukavaa maanantaita !
Please read my post
VastaaPoistaI read it and it was very interesting but I´m not very good reading or writing english. Sorry !
PoistaGreat blog
VastaaPoistaThank you :-).
Poista