02.02.2025
Ollaan sairastettu jonkinlaista vatsatautia. Menemättä yksityiskohtiin niin ei ainakaan ruokaa tee nyt mieli. Oltiin perjantaina pitkään aamupäivällä asioilla ja siksi ostettiin kaupasta poikkeuksellisesti eineslaatikko. Lohikiusaus. Maistui oikein hyvälle kun oli kova nälkä ja vähän vilukin, muttaa..... perästä kuului...ja kovaa 😨. Oliko ruoassa vika vai jossain muussa; sitä ei tarina kerro.
Mutta eiköhän se aika sutjatkaasti taltuteta.
Mutta asiaan 😊. Repolainen julkaisi uuden bingoruudukon.
Vaikea valita koska kaikista sanoista pulpahtelee jotain mieleen. Valitsin nyt kuitenkin sanan KIVI.
Ehkä siksi, että juurikin perjantaina kaupungissa tuli vastaan jo vähän siipeensä saanut kivi, mutta viesti oli osuva.
Tämä löytyi terveyskeskuksen kupeesta 💚.
Ja sitten kivi vähän isommassa koossa.....tuo nähtiin viime kesänä
"Jättiläisen kivi on vaikuttavan näköinen, rauhoitettu luontokohde. Kokoa mahtavalle lohkareelle kertyy noin 4 – 5 metriä ja halkaisijaltaan se on noin 6 metriä". Sijaitsee Jämsässä.
Ainakin kokonsa puolesta kelpaa kivibingoon 😂.
Voi että, tuo jättikivi on mahtava!
VastaaPoistaSe oli kyllä jyhkeä kun vieressä seisoi.
PoistaJa tuosta kuvasta tulee myös kova kaipaus kesään. Sitä kohti onneksi jo mennään kovaa vauhtia.
Samaa mieltä 'annan' kanssa! Minäkin nappasin jo eilen yhden kuvan kivestä, heh!
VastaaPoistaHei, Täti B:llekin oli tullut sellainen tietoturvakirje. Haluaisin tietysti auttaa häntä, mutta päätin nostaa käteni pystyyn. Tarvittaisiin pankkitunnukset jne. Hoitakoon joku, joka on sukua!?
Vatsaongelmia sielläkin, ei kiva! Toivottavasti meni jo ohi!
Seesteistä sunnuntaita! 😉
Niinhän se on , että kaikkiin noihin tietoturvajuttuihin on vahva tunnistautuminen ja ehkä hyvä asia ettet sotkeutunut asiaan vaikka apu varmaan olisi ollut tarpeen. Eipä tule sitten sanomista sukulaisilta tai keltään muultakaan. Nykyään kun pitää olla niin varovainen; jopa auttamisessa !!
PoistaKiitos kysymästä; voidaan jo paremmin :-).
Makeaa maanantaita :-).
Toivottavasti olette jo parantuneet!
VastaaPoistaPienessä kivessä on tärkeä sanoma ja iso kivi on upea!
Karilla tauti oli vähän tiukemmassa ja vatsa hellänä pidempään. Minä taas leijailin ilmavaivoineni :-).
VastaaPoistaJa kiitos; nyt ollaan taas entisensä.
Helmikuun bingossa on paljon kivoja juttuja. Kivet "puhuttelee" aina. Niistä oli helppo lähteä helmikuuhun.
Tulipa nostalginen olo tuon kiven näkemisestä ;D Meidän kotimetsän lähellä oli lapsena tuollainen iso kivi (en tiedä kokovertailua). Me leikittiin siellä tosi usein . Sen nimi oli meille Isokivi. Me kiivettiin sinne, vaikka se oli tosi hankalaa. Hypittiin sieltä alaskin, vaikka näin jälkikäteen ihmetyttää, että yksikään raaja ei mennyt poikki. Ehkä lapsena keho on jotenkin joustavampi. Nyt varmaan menisi kaikki raajat poikki ;D
VastaaPoistaMutta eikös vaan olekin jännä juttu, miten isot kivet ovat vuosien varrella kuluneet?
PoistaMummulan pihalla oli hirrrrveän suuri kivi, jolle kiipeämiseen tarvittiin aina enojen apua. Nyt minäkin voin melkein astua sen yli..
Saman lainen kivi oli yhden metsätien varressa, sieltä pääsi polkua pitkin peikkometsään ja sitten takaisin Mummulaan. Enojen piti aina nostaa sille kivelle.
Nyt se kivi on kulunut ihan pieneksi. 🥰
Satsalle: Ihmettelin aina aikaisemmin Anoppia kun hän kauhulla katseli poikien roikkumista, riippumista, luistelua, tappelua ja varoitteli että varokaa , varokaa. Usein itse ajattelin, että pojat on poikia eikä kaikesta pidä varoitella. Nyt huomaan ihan samaa itsessäni :-))).
PoistaPöllölle: Niin kivet kuin kannotkin kutistuu ihmeen pieniksi ja samalla vähän latistuu ne mielikuvat jotka on ollut jostain lapsuuden jutuista.
Oih - täällähän oli ruksattu Bingoruutuja jo aiemminkin....
VastaaPoistaRakastan kiviä - lämmöllä muistelen jopa covidin aikaa, koska silloin innostuimme bongailemaan siirtolohkareita. Niitä etsittiin toden todella... ajettiin pitkiäkin matkoja.... Sipoonkorven erikoisesti rapautunut siirtolohkare on yhä löytymättä, vaikka kahteen kertaan siellä "Etsinnät" käyty, ehkä kolmas kerta todensanoo... Suomen suurimpia kyllä käytiin monta.... lähes koko järjestyksessä, oli helppo aloittaa kotinurkilta. Kivet ja kalliot kiehtoo yhä... niin kiipeilemään kui huiputtamaan. Kiitos - sinä ehdit tätä vauhtia bongata kaikki ruksit!!
Helmikuu on lyhyt kuukausi niin pitää olla nopea bingoillesakin :-))). Minäkin pidän kallioista kovasti kun vanhempien mökki oli korkealla kalliolla meren rannassa ja auringon lämmittämä kallio on vieläkin ihomuistissa. Kun olin kerran lämminkivi-hieronnossa tuli siinä itku kun jotain ihan samaa tunnetta tulvahti ihon läpi. Kuin olisi istunut mökin kalliolla aurinkoisen kesäpäivän jälkeen lämmön hohkatessa kalliosta.Olin pienen hetken taas lapsi .
VastaaPoistaKalliot on minunkin sielunmaisemaa: oman lapsuuskodin piha oli kalliota; Äidin ja Isän ostama ensimmäinen koti, pieni mökki oli oikeasti rakennettu kallion reunalle. Siinä oli sitten hyvä pulkkamäkikin.
VastaaPoistaToisessa Mummullassa oli sen ison kiven lisäksi pihassa kallio - Mummulan ja Isotädin mökin välissä ja sen kallion päältä on ensimmäiset juhannusmuistot pikkutyttönä. Siellä oli aina hirvittävästi kiiltomatoja - joita en vuosiin nähty, täällä näin pari vuotta sitten.
Ja toisen Mummolan naapurissa oli myös kallio pihassa; siellä saimme naapurin lasten kanssa käydä leikkimässä. Pieni talo sekin ja siellä asui vanhan pariskunta joka tykkäsi katsella meidän lasten kalliolla juoksua.
Kun ajelemme kesäisin ympäri maakuntia, niin kalliot saavat minut huokailemaan kaihoisasti.
Kalliossa on sitä vakautta ja turvaa. Se on aina ollut siinä ja pysyy. Minunkin lapsuudenkodit oli kallion päällä samoin mummolat ja on Touhulakin kallion päälle rakennettu. Ennen tiedettiin minne se koti kannatti rakentaa 🤔.
VastaaPoistaKiiltomadot tosiaan. Mihin ovat kadonneet..... 🙃🙂
Minäkin maalaan noita kiviä ja piilotan lähikuntiin löydttäviksi. Kuulun Finnstone-ryhmään facen puolella. Kaunis tuo iso kivilohkare.
VastaaPoista