06.02.2025

Niin Pöllön kuin Repolaisenkin blogeissa on ollut puheen porinaa kesätyöpaikoista enkä pääse näköjään aiheesta yli enkä ympäri ennekuin niitä muistelen.

Ensimmäinen "töihin vieraalle" kokemus oli kun kansakoulun ensimmäinen kesäloma koitti eli olin siis 7-8 vuotias. Menin Tuomisen sokerijuurikaspellolle harventamaan ja minulle varattiin 5 riviä kuokittavaksi. Ensimmäinen harvennus tehdään lyhytvartisella kuokalla eli pääosin kontaten. Vanhemmat olivat painottaneet , että kun on vieraalla töissä niin pitää olla huolellinen ja tarkka. Ja minähän olin ja työ sujui sen vuoksi tosi hitaasti....ja varmasti. Mitä paremmin perkasi rikkaruohot sitä helpommalla pääsi toisen harvennuksen aikaa.....periaattessa😁....

 

 

Toinen harvennus sitten tehdään vähän pidemmällä kuokalla ja pitäisi olla senkin takia helpompaa ja nopeampaa.Mutta sade haittasi silloin pahasti sitä hommaa ja lopulta takiaiset olivat kasvaneet lähes minun mittaisiksi ja aika ikäviä, suorastaan mahdottomia poistettavia. Meidän perhe oli lähdössä autolomalle Kemiin Isän veljen luo ja olisi ollut pakko saada homma hoidettua ennen sitä. Äiti tuli onneksi loppumetreille auttamaan.

 

 

Palkaksi sain sen verran rahaa , että pystyin ostamaan sillä vaaleansiniset nilkkasukat lähikaupasta ja vähän jäi karkkirahaa lomareissulle.

Siitä sitten tulevina vuosina harvennusrivit pitenivät ja moninkertaistuivat  ja viimeinen rutistus oli joskus ehkä rippikoulu-iässä kun sain ostettua harvennusrahoillani Landola-kitaran jota olin kuolannut jo pitkään Salon musiikin ikkunassa.

Meillä oli kotonakin pieni sokerijuurikasmaa , mutta siellä kuokkiminen taisi olla pelkkä velvoite eikä niinkään taskurahahommaa. Mutta kun tuli juurikkaiden nostoaika niin Siskoni kanssa tienattiin "markkinarahaa" sillä, että heiteltiin Isän nostamat ja Äidin listimät juuriskat kasaan ja peiteltiin juurikkaiden lehdillä. Oliskohan ollut 20 penniä /kasa 😁. Markkinoilla on tunnetusti raha tosi hupaa. Markkinapallo, markkinarinkeli ja muutama arpa (voittona kampa:-)). Siinä se. 

Sokerijuurikasta kasvatettiin Salon seudulla monessa paikassa eli harvennustyötä oli tarjolla ihan niin paljon kuin vain jaksoi. Selälle raskasta ja aurinko poltti usein selän ja jalat rakkuloille 😥. Nykyään katselen usein sokerijuurikaspeltoja "sillä silmällä", mutta eivät enää ole vuosiin kaivanneet kuokkijoita. Siistejä ovat taimista korjuuseen. Niin se kehitys kulkee.....

Kesätyötarinat jatkuu ......