21.02.2025
Televisiosta sujuvasti sen ohjelmiin.
Katsottiin Yle Areenasta elokuva "Isä" vuodelta 2020. Siinä Anthony Hopkins esittää muistisairasta. Itkin ja nauroin peräperää elokuvan aikana. Todella taidokkaasti kuvattu sitä mielen myllerrystä joka muistisairaan päässä mitä ilmeisemmin pyörii. Vähän raadollista katsottavaa.Niin kovin tuttua lähipiirissäkin.
Suosittelen.
Jep, olen katsonut, ja oli kyllä koskettava. Olen pahoillani lähipiirisi sairastamisesta!
VastaaPoistaÄiti on hoitokodissa muistisairaana ja Isäkin oli ennen kuolemaansa vähän aikaa hoitokodissa saman sairauden myötä ja lähipiirissä muitakin muistisairaita.
PoistaEnsin tosin ajattelin etten jaksa/pysty tuota elokuvaa katsomaan , mutta kyllä kannatti.
Tuo on kyllä niin hyvin kuvattu elokuvan juoneltaan ja tuttuja kohtauksia työelämästä ja myös oman isän ja anoppini muistisairauksien myötä. Jos muistisairaus olisi tällä hetkellä ajankohtainen lähipiirissä niin voi olla että en olisi katsonut.
VastaaPoistaVarsinkin nyt kun omat vanhemmat ovat kumpikin olleet ja Äiti on edelleen hoitokodissa niin arvostan todella paljon hoitajia jotka jaksavat tehdä sitä työtä muistisairaiden kanssa. En varmaan itse jaksaisi.
PoistaKäynti hoitokodissa jo ottaa voimille ja loppupäivä menee surullisessa mielentilassa vaikka Äitini usein ihan hyväntuulinen onkin.
Täytyypä katsoa, siitäkin huolimatta, että pelkään omaa Riesan mukanaan tuomaa muistisairauttani, joskus tulevaisuudessa. Se on yksi syy miksi pidän blogia ja höpöttelen teille elämästäni.
VastaaPoistaLuen tällä hetkellä Liane Moriartyn kirjaa Nainen joka unohti.
Hän kadotti elämästään 10 vuotta loukattuaan päänsä.
Pystyn jotenkin samaistumaan hänen tunteisiinsa, kun omasta elämästäni katosi aikanaan 3-5 vuotta.
Minä katsoin tuon ihan vääränä päivänä eikä siksi kai itkusta meinannut loppua tulla. Kävin nimittäin saman päivänä katsomassa sairasta ystävääni hoitokodissa ja tuossa elokuvassa isän tytär muistutti niin paljon yhtä hyvää työkaveria joka menehtyi sairastettuaan monia vuosia. Yhdennäköisyys oli niin käsittämätön asia. Tuli itkettyä samalla monia asioita.
PoistaKyllä minäkin tiedostan muistisairauden uhan, mutta pyrin ajattelemaan niin , että sitä voi kuolla koska vaan ja mihin vaan niin ettei ehdi edes muistisairaudesta kärsiä.
Tuo muistin katoaminen on pelottava asia ja varmasti ahdistava kokemus.
Isänäiti sairastui (onko muuten sairastua oikeastaan oikea termi tässä kohtaa) vaikeaan dementiaan ja tasaisin välein asia tulee mieleeni: jätin vierailut sikseen siinä vaiheessa kun hän ei enää tuntenut minua eikä Poika eikä Mursua. Vierailujen jälkeen hän oli muutaman päivän hyvin hämmennyksissä ja meillä paha olla - teimme päätöksen, että sekä hän että me voimme paremmin, kun elämme omaa elämäämme. Kuulostaa julmalta, mutta niin se meni. Hän voi hyvin, kun ei osannut kaivatakaan meitä. Minä en ehkä niin hyvin - ikävöin, niin kuin nytkin.
PoistaOman kadonneen muistin kanssa on vuosien aikana tottunut elämään. Sairaalasta päästyäni katselin satoja valokuvia satoja kertoja eivätkä ne kertoneet minulle mitään. Tunsin kuvissa olevat ihmiset, mutta muuten niissä ei ollut mitään tuttua. Tuhosin kaikki kuvat, joilla ei ollut minulle mitään merkitystä.
Ikävin lause minkä kuulen, on "sä et taida muistaa". Siitä olen Mursulle huomauttanut, ettei sanoisi niin.
Jokaisesta kohtauksesta on haittaa aivoille, siksi pelko muistisairautta kohtaan on niin suuri.
Miten mahdottoman helposti lipsahtaa suusta sana "muistatko" kun Äidin kanssa puhun. Vaikka tasan tarkkaa tietää ettei hän muista.
PoistaJa kun käyn häntä katsomassa niin siitä alkaa usein huoli niistä "pikkutytöistä" ...missä ovat ja kuka hoitaa ja tietääkö kukaan missä hän on jne jne....välillä tosiaan ajattelee että olisi parempi jos ei käy katsomassa. Hoitajat tosin on eri mieltä. Vaihtelua se on tietysti ja vien myös Äidille aina tuoreita kukkia kun hän on sellainen kaunosielu :-).
Ymmärrän oikein hyvin tuon huolesi ; varsinkin kun tuollaiselle sairaudelle ei voi itse mitään. Minullekin taatusti muistisairaus tulee jos perimään on luottaminen, mutta sitä en halua liiaksi murehtia.
Pinnistellään ja ponnistellaan :-)).
Tuokin on niin totta; toiselle vierailut tuovat iloa ja vaihtelua, toiselle taas hämmennystä ja ehkä tuskaakin: miksi nuo ihmiset eivät anna olla rauhassa. Mummolla oli hyvä olla tuttujen ihmisten parissa, me muutuimme lopulta vieraiksi, ehkä jopa pelottaviksikin ihmisiksi. Veisimmekö hänet pois kotoa, niin kuin hänet oli aikanaan viety (=tuotu), kun ei enää yksin pärjännyt, kissaakaan ei saanut mukaansa.
PoistaMutta niin kauan me Terhi pinnistellään, kuin pystytään!
Minä olen ollut aina sellainen , että tykkään sairastaa itsekseni, yksikseni. Kaivautua kuin kissa koloonsa potemaan. En ole oikein välittänyt vieraista sairaalassa.
PoistaOn tietysti ihan eri juttu kun on pysyvästi jo hoitokodissa , mutta kun kävin katsomassa hyvää ystävääni sairaalassa tai siis hoitokodissa on kummankin olo ehkä vähän kiusaantunut. Sanoja ei ole.
Mutta niinkuin totesit niin pinnistellään :-))).
Olen jo pitkään halunnut nähdä ko. elokuvan, mutta joudun odottamaan, jotta se esitettäisiin normikanavalla. Kivaa viikonloppua! 😄
VastaaPoistaKiitos samoin Sinulle !
PoistaOdottamisen arvoinen elokuva.
Olen nähnyt elokuvan ja liikutuin, Anthony Hopkins on vaan niin <3 Elokuvan loppu särki melkein sydämeni.
VastaaPoistaMinäkin ajattelin ettei voi olla huono elokuva kun siinä on A. Hopkins :-) ja laatutavaraahan se olikin.
VastaaPoistaTosi hyvä, että katsoin sen kotona enkä elokuvissa. Sitä itkun tyrskettä ei olisi kestänyt kukaan :-).
No, jopa osui ja upposi. Oltiin eilen katsomassa ISÄ kaupunginteatterissa. Kovasti joulukuussa pohdittiin, kun liput ostettiin ÄIDILLENi joululahjaksi, että voiko-kestääkö?
VastaaPoistaIsäänsä omahoisi ensin ja sittemmin oli hoitokotiin pakko...
Mutta kyllä tykkäsi, Taneli Mäkelän roolisuoritus oli huikea, joten voin todella suositella.... Turkuun ei ole pitkä matka!!
Anopin myös menetimme kavaluudelle ja raastavaa on seurata ystävättären, itseä 3-vuotta nuoremman taistelua... sairastui ennen 5-kymppisiään ja etenevyys ollut järkyttävän nopea ikäihmisiin verraten... ei kotikuntoinen enää. Aivohuolto itselle mielekkäillä tavoilla... sitä toivon jokaiselle, vaikka ei sekään kaikkia auta... täytyy tuo leffa kaivaa ja katsoa jossain vaiheessa uudelleen...
No pitääpä heti todeta etten voi teatteriin mennä vollottamaan. Kotona sentään voi nyyhkyttää koko sydämensä kyllyydestä. Mutta en yhtään epäile etteikö Taneli Mäkelä olisi ollut roolissa juurikin hyvä.
VastaaPoistaMinä lohduttaudun sillä kun niin monesti ja monessa paikassa todetaan ettei muistisairas itse omaa tilaansa ymmärrä. Hyvä niin, mutta kyllä ne hetkittäiset ymmärryksen tuokiot on raadollisia. Kun ymmärtää muttei ei ymmärrä.
Äitini on hoitokodissa jo aika pitkällä muistisairauden koettelema ja on kovasti laitostunut. En tiedä tietääkö edes kuka olen kun käyn katsomassa. Onneksi hoitokoti on sentään niin hyvä kuin voi olla ja Äiti on pääosin aina hyvällä tuulella. Sekin on paljon se.