19.05.2023
Isän äiti eli meidän Mamma oli armoitettu virkkaja.Eihän sitä nuorena osannut ymmärtää miten taitava hän oli käsistään ja miten paljon sai aikaan. Nyt kun minulle on siunaantunut paljon myös hänen Äidilleni virkkamia käsitöitä en voi kuin ihmetellä miten tuottoisa hän on ollut. Isoja päiväpeittoja , pitkiä ikkunaverhoja monenlaisia isoja ja pieniä pöytäliinoja, lakanapitsejä......
Minulle Mamma teki aikoinaan parisängyn peitteen ja se on ollut välillä aktiivisessa käytössä.Vuosia myös ihan vain komeron kätköissä. Viime vuodet se on löytänyt paikkansa Touhulan tuvan sohvasängyltä.
Toin sen nyt kotiin pesuun ja samalla sain korjattua rikki menneen osan eli poistin osan leveästä peitosta ja korvasin rikkimenneet palat ehjillä paloilla.Nyt se on myös sopivamman kokoinen kun muutama reunarivi on poistettu. Mutta sitä korjatessa tuli vahva yhteys menneeseen aikaan ja silmien eteen piirtyi Mamma keinutuolissa virkkaamassa. Keinutuolissa joka on nyt Touhulassa.
Ja keinutuolissa tietysti Mamman siihen virkkaama matto 😉
Tuollainen määrä virkattuja asioita on kunnioitettava määrä! Olen virkannut yhden parisängynpeitteen ja muistan, että siinä oli tosi iso työ.
VastaaPoistaMieti, mihin kaikkialle mummosi niitä virkkauksiaan onkaan levitellyt. Niitä on varmaan vielä paljon enemmän, kuin mitä nyt on näkyvissä :)
Oikeassa olet siinä, että Mamma tosiaan virkkasi kaikille jotka osasivat häneltä kysyä; luultavasti lankojen hinnalla. Ja hän keräsi syksyllä puutarhasta viinimarjoja paikalliseen kauppaan myytäväksi ja osti sillä "omalla rahalla" sitten lankoja....talven varalle :-).
VastaaPoistaNyt vähän harmittaa etten osannut tarpeeksi aikoinaan arvostaa, mutta myöhäistä se ei ole vieläkään. Pääasia että edes osa töistä löytää vielä paikkansa.