maanantai 5. helmikuuta 2018

5.2.2018

Kotimme lähistöllä on kaunis, vanha Vanajan kirkko. Usein sunnuntaiaamuisin kirkonkellot kutsuvat Jumalanpalvelukseen juuri silloin kun kävelen kirkon ohi. Niin eilen aamunakin.


Hetken kävi mielessä, että pitäiskö mennä sisään ja katso minkälainen on tämän päivän kirkon "meno ja meininki". Jatkoin kuitenkin matkaani valokuvauksen jälkeen ......toisella kertaa. Kirkossa tulee käyty nykyään vain häissä ja hautajaisissa eikä uskonto muutenkaan pääse kovin lähelle. Ainoastaan tiukan paikan tullen.
Mutta kirkot ja hautausmaat ovat lähellä sydäntä ja usein kun poiketaa jonnekin vieraalle paikkakunnalle katsestetaan kirkko ainakin ulkopuolelta. Kirkot kun ovat nykyään auki yleisölle vain tiettyinä aikoina. Ja hautamaakävely on rauhoittavaa ja mielenkiintoista. Varsinkin vanhat haudat ammattinimikkeineen ja suuret sukuhaudat herättävät kiinnostusta.
Ja ulkomailla tulee myös miettineeksi kristinuskoa kun katselee miten lähellä ihmistä uskonto on muissa maissa ja muissa uskonnoissa. Onko niin , että uskonto tulee tärkeäksi meille useimmille vain vaikeina aikona ja hädän hetkellä ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti