perjantai 2. helmikuuta 2018

3.2.2018

Minulla on selkeästi kuudenkympin kriisi ! En yhtään sure sitä , että tukka harmaantuu, näkö heikkenee, hampaat harvenee ja nivelet paukkaa mutta ikävää on se, ettei olekaan enää niin ketterä ja hoksaavainen kuin nuorempana.
Jo kansakoulussa sanoin toiveammatiksi eläkeläinen 😊 (mielestäni isovanhempien elämä oli kadehdittavan mukavaa) eli ikäihmiset ovat  minulle ollut aina ainoastaan positiivinen asia.
Sitä kautta siis ihmetetyttää tämä "kriiseily". Ja ihan kuin härnäykseksi sain tuollaisen kutsun kuuskymppisille.



Kaunis ajatus mutta jos coktailtilaisuus alkaa sunnuntaina klo 13 ja viihdykkeenä on yhden Joukon yhtye ei voi kerrassaan muuta kuin tuntea itsensä jo TOSI vanhaksi.
Mutta kuten tiedetään kaikki on asenteesta kiinni ja oma Äitikin on maailman menossa vielä täysillä mukana niin ehkä tässä vielä itselläkin on muutakin luvassa kuin eläkeläisrientoja......



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti