sunnuntai 11. helmikuuta 2018

11.2.2018

Toinenkin yö meni 12 tuntia yhteensyssyyn ja se on merkki , että tauti vaatii veronsa ; tai paremminkin taistelu sitä vastaan. En tapaa käyttää särkylääkkeitä kuin vain pahimmissa paikoissa joten kaikki "poppakonstit " on nyt  kaivettu kaapista.
Yksi parhaista kotikonsteista nuhaiseen ja tukkoiseen nenään on nokkakannu.

Ensin alkuun pidin ajatusta aika ällöttävänä mutta muutaman harjoituskerran jälkeen yksnkertainen nenänhuuhtelu tuo varsin helpottuneen olon tukalaan oloon.

Ja nyt kun olen ollut sohvaperunana pari päivää on tullut katseltua paljon telkkaria. Mielessä on käynyt miten lapsuudessa oli vain mustavalkokuva ja ohjelmaa muutama tunti illassa kahdella kanavalla. Lastenohjelmia ei muistaakseni ollut montakaan mitä nyt "Lassie" on jäänyt muistoihin.

Ja ennen lähetyksiä oli aina viristyskuva ja kohinaa ja jännitystä ilmassa kirkastuuko kuva. Ja niiden kahden kanavan vaihtoon ei ollut tietenkään kake-kapulaa 😉

Sitten tuli värikuva.....monta kanavaa....videonauhurit....ja nyt voi katsella netin kautta suosikkiohjelmiaan milloin lystää jos ei loputon ohjelmatarjonta aamusta yöhön miellytä. Ja reality-ohjelmat ovat tulleet jäädäkseen.Mitähän vielä keksitään tuollakin saralla ?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti