perjantai 23. helmikuuta 2018

23.2.2018

Isäni tapasi vitsailla, että olin lapsena varsinainen "karkkipaperien säästäjä". Tällä hän viittasi siihen, että mielelläni keräsin kaikkea kaunista ja kiiltävää ja "tarpeellista". Tuosta ominaisuudesta on ollut sen verran hyötyä että aarteiden arkusta löytyy monenlaista lapsuuden aikaista muistoa.

Kansakoulussa eka luokalla puuhatut käsityöt: vohvelikankainen ruokaliina ja pienillä kangaspuilla kudottu matto.Ja myöhemmin hikisillä käsillä nyherretyt kaulaliina, tossut ja lapaset. Muistan miten epätoivoista kaikki oli kun ei oikein ymmärtänyt mitä piti tehdä ja miksi.Huvittaa vaikkapa tuo vaaleanpunaisen liinan kavennukset....tullut vissiin vähän kiire tai turhautuminen 😡



Onneksi Äiti ja Isoäidit olivat käteviä käsistään ja olen päässyt tuon kouluajan käsityökammon yli !

Olen myös säästänyt nukkeja jotka tosin ovat kovia kokeneita: silmäpuoli ja kädetön ja takkutukka.
Mutta kaikilla heistä on Mammani tekemät vaatteet. Hän teki taiten monenlaisia asukokonaisuuksia; harmi vain että suuri osa on joutunut hukkaan,  mutta onneksi on jäljellä sentään nämä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti