18.2.2018

Pitäisi olla tähän hetkeen tyytyväinen. Olla onnellinen siitä että maassa on rauha, on terve, oma koti kullan kallis ja läheisiä ympärillä. Että on vapaus tehdä monia asioita.
Tyytyväiset ajatukset ja onnen hetket viipyvät usein mielessä vain hetken eikä muista olla tarpeeksi  kiitollinen sitä mitä on saanut omalle osalleen.
Työssä tapaa paljon ihmisiä jotka ovat sairastuneet vakavasti tai kärsivät jatkuvista kivuista ja  terveysongelmista. Toki monenmoisia muitakin ihmiskohtaloita.Ja ahdistaa kun jollakulla ei ole varaa lääkärimatkoihin, lääkkeisiin tai vaikkapa ketään läheistä joka olisi yksinhuoltajan lasten kanssa kotona kun äiti tai isä joutuu sairaalaan. Toki sosiaalipuoli avustaa , mutta kaikki eivät edes osaa apua hädän hetkellä eikä oikean foorumin löytäminen ykskaks ole itsestäänselvää.
Mikä sitten auttaa ? Muuta en ainakaan minä osaa kuin yrittää olla empaattinen ja auttaa niissä asioissa missä nyt milloinkin  voi.Tai edes niin , että kohtaamani ihminen tuntee itsensä arvokkaaksi kaikessa kurjuudessaankin .

Lasihedelmät kuvaavat sitä elämän haurautta  jonka kuka tahansa voi joutua kokemaan missä ja milloin tahansa.